Munron klaani

Munron klaani on skotlantilainen klaani.

Historia

Munrot tulivat 1000-luvulla Irlannista Skotlannin Ylämaille suvun esi-isän Donald Munron johdolla. Hän saapui auttamaan Skotlannin kuningas Malcolm II:ta taisteluissa Skotlantiin hyökänneitä viikinkejä vastaan. Kuningas myönsi Donald Munrolle maita Ross-shiressä Cromarty Firthin pohjoisrannalla. Suurin osa Munron klaanista asuu tällä kapalla rannalla Dingwallin ja Alnessin seurakunnissa, jota he kutsuvat nimillä Foulis tai The Laird of Foulis. Suvun haaroja on levinnyt myös laajemmin Skotlantiin, kuten pohjoiseen Sutherlandiin sekä Cromarty Firthin eteläpuolelle Black Isleen.^[1]

Klaani taisteli Skotlannin itsenäisyyden puolesta Skotlannin ensimmäisen itsenäisyyssodan aikana Robert Brucen rinnalla Bannockburnin taistelussa vuonna 1314 sekä Skotlannin toisen itsenäisyyssodan aikana Halidon Hillin taistelussa, missä menehtyi klaanipäällikkö George de Munro. Vuonna 1369 Munrojen klaanipäällikkö Robert de Munro sai surmansa puolustustaistelussa Earl of Rossia vastaan. Hän oli ensimmäinen klaanipäällikkö, josta on kirjallista todistusaineistoa. Tätä aikaisemmat tapahtumat perustuvat suulliseen perinteeseen.^[1]

Skotlannin kuningas Jaakko I saapui Invernessiin vuonna 1428, ja hän otti kiinni useita johtavia ylämaalaisia. Osa heistä menetti henkensä, mutta Munrot vapautettiin. Lyhyen hallintonsa aikana Skotlannin kuningatar Maria Stuart vieraili Invernessissä vuonna 1562, niin häntä ei päästetty Invernessin linnaan. Munrot yhdessä Fraserin klaanin kanssa saivat tilanteen hoidettua.^[1]

1600-luvun alussa Munrot taistelivat Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin joukoissa kolmikymmenvuotisessa sodassa Saksassa. Skotlannin armeijan kenraali Robert Monro lähetti joukkonsa Irlantiin vuonna 1642, missä käytiin silloin Irlannin liittovaltiosotaa. Vuonna 1746 käydyn Cullodenin taistelun jälkeen klaanit ei ole enää olleet osallisia valtakunnan tapahtumiin, mutta useat Munron suvun jäsenet ovat yksilöinä nousseet huomattavaan asemaan.^[1]