Mopon virittäminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mopon virittämisellä tarkoitetaan mopoon tehtyjä toimenpiteitä, joilla pyritään nostamaan sen rakenteellista nopeutta suurentamalla sen moottorin tilavuutta yli 50 cm3-kokoiseksi tai muuttamalla mopon rakennetta muilla tavoin.[1] Mopo voi kulkea virityksen jälkeen jopa yli 100 km/h.[2] Viritetty mopo on suuri turvallisuusriski, koska mopojen runkoa ei ole suunniteltu virityksen seurauksena saatuihin nopeuksiin.[3]

Ducsonin viritetty vuonna 1969 valmistunut Ducson S16 Especial -mopomalli.

Nykyään mopon virittäminen on helpompaa ja siihen löytyy erityisesti netistä nykyään enemmän ohjeita. Poliisin mukaan lisäksi uudemmat mopot ovat helpompia virittää, eikä viritystä välttämättä huomaa päältä päin katsoessa.[4] Viritetyn mopon tunnistaa helpoiten äänestä, koska virittämätön mopo ei pidä kovaa tai särisevää ääntä, toisin kun yleensä viritetty mopo.[5][6]

Mopoja voi virittää muun muassa vaihtamalla moottorin, ja muuttamalla pakoputken rakennetta tai poistamalla sen kokonaan. Myös jarrujen toimintaa voidaan muuttaa tai poistaa ne kokonaan.[3] Joskus mopoihin on asennettu esimerkiksi erilaisia laittomia kierrosrajoittimia poliisin hämäämiseksi.[5] Usein viritettyjen mopojen rekisterikilpi on laitettu takalipan jatkeeksi yli 35 asteen kulmaan tai takarenkaan alalokasuojan pohjaan alkuperäisen kilventelineen sijaan.[3] Laillisessa mopossa saa olla Suomessa enintään 4 kW nimellis- tai nettotehoa.[7]

Suomen laissa mopon suurimmaksi rakennenopeudeksi on määritetty 45 km/h, ja sitä nopeampaa kulkeva mopo on laiton.[8] Yli 65 km/h kulkeva mopo luokitellaan Suomessa kevytmoottoripyöräksi eli ”kevariksi”.[7] Jos poliisi törmää liikenteessä viritettyyn mopoon voi sen ajaja saada lievemmässä virityksessä (eli tilanteessa jossa mopoon on tehty vähemmän muutoksia) huomautuksen asiasta tai kehotuksen korjata tilanne, mutta jos mopoon on tehty suuriakin muutoksia voi sen käyttäjä saada pitkän ajokiellon ja liikennevirhemaksun tai sakon maksettavaksi.[6]