Mooseksenpalavapensas
| Mooseksenpalavapensas | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Ruutakasvit Rutaceae |
| Suku: | Palavapensaat Dictamnus |
| Laji: | albus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dictamnus albus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) on voimakastuoksuinen kasvilaji. Se on myös perinteinen koristekasvi.[1] Se on toinen sukunsa kahdesta lajista.
Kasvi on saanut ainakin suomen- ja ruotsinkielisen ('Moses brinnande buske') nimensä siitä, että se erittää eteerisiä öljyjä, jotka syttyvät helposti palamaan. Tämä on yhdistetty Raamatun kertomukseen Mooseksesta ja palavasta pensaasta (2 Moos. 3:1–6). Todennäköisesti mooseksenpalavapensas ei kuitenkaan ole Raamatun kertomuksen laji, koska sitä ei tavata luonnonvaraisena Siinain alueella.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen mooseksenpalavapensas kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Jäykkiä, alaosasta puutuneita varsia on runsaasti. Varsien yläosissa on tiheään vaaleita nystykarvoja ja mustia eritenystyjä. Vuoroittain olevat lehdet ovat 3–5-pariset ja päättölehdykkäiset. Lehdykät ovat puikeansuikeita, kaljuja ja hienosahalaitaisia. Isokokoiset, voimakastuoksuiset kukat ovat kerrannaisessa latvatertussa. Väriltään kukat ovat vaaleanpunaisia, joskus myös valkoisia. Verho- ja terälehtiä on viisi kappaletta. Verholehdet ovat suikeita. Terälehdet ovat 20–25 mm pitkiä ja tummasuonisia. Neljä terälehteä on ylöspäisiä, viides eteenpäin siirottava. Heteitä on kymmenen, ja ne ovat pitkäpalhoisia ja kärjestä tummanystyisiä. Mooseksenpalavapensas kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kota on kova ja syvään viisiliuskainen. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti sitruunalle.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mooseksenpalavapensas kasvaa luonnonvaraisena Siperiasta ja Keski-Aasiasta Etelä-Eurooppaan ulottuvalla alueella.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luontaisilla kasvualueillaan mooseksenpalavapensas kasvaa kuivahkoissa, avoimissa metsissä ja louhikoissa, metsäaroilla ja aroilla.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mooseksenpalavapensas on suosittu puutarhojen koristekasvi. Kasvia käsiteltäessä iho on kuitenkin suojattava hyvin, sillä ihokosketus kasviin aiheuttaa allergisen reaktion erityisesti aurinkoisella säällä (fytofotodermatiitti). Myös lapset on syytä pitää kasvista loitolla.[1]
Kasvista valmistetaan hajuvettä, ja Siperiassa siitä on valmistettu myös teetä. Kansanlääkinnässä kasvin lehtiä ja juuria on aikaisemmin käytetty matolääkkeenä, naistentauteihin, virtsanerityksen lisäämiseen ja vatsan vahvistamiseen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus)
- Särkän taimisto: Mooseksenpalavapensas
- Terveyskirjasto: Mooseksenpalavapensas
- United States Department of Agriculture (USDA): Dictamnus albus (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Dictamnus albus[vanhentunut linkki] (englanniksi)