Mooren paradoksi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Mooren paradoksi on pragmatiikkaan ja logiikkaan liittyvä paradoksi. Nimeä "Mooren paradoksi" käytti ensimmäisenä tiettävästi filosofi Ludwig Wittgenstein.lähde? Esimerkiksi väite ”Sataa, mutta en pidä totena että sataa.” (= ”Sataa, mutta ei sada.”). Väite voi olla totta, mutta sanoja ei voi itse pitää totena sitä mitä sanoo. Filosofi G. E. Moore totesi, että henkilö, joka ajattelee näin, on älyllisessä umpikujassa. Mooren paradoksia tarkastellaan muun muassa Jaakko Hintikan teoksessa Knowledge and Belief (1962).
Wittgensteinin mukaan henkilö, joka toimii Mooren paradoksin mukaisesti, syyllistyy oman väitteensä ns. epistemologiseen häpäisyyn[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yuan Hang: Pragmatics, s. 28. Oxford University Press, 2013. ISBN 9780199243686
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hintikka, Jaakko: Knowledge and belief: An introduction to the logic of the two notions. Ithaca, New York: Cornell University Press, 1962.