Molotšnan estuaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Molotšnan estuaari
myös Molotšnan limaani
ukr. Молочний лиман
Molotšnan jokisuisto toukokuussa vuonna 2017
Molotšnan jokisuisto toukokuussa vuonna 2017

{{{alt}}}
Molotšnan estuaari
Sijainti Zaporižžjan alue
Valtio Ukraina Ukraina
Merialue Asovanmeri
GeoNames-tietokannassa 700843
Vesialue pinta-ala 168[1][2], 170[3] tai 224[4] km²
pituus 32[1][5], 35[2][4] tai 36[6] km
leveys 8[1][5][7], 9[2] tai 10[4][6] km
Suurin syvyys 2,7[8], 3[3], 5[4] tai 9[1] m
Keskisyvyys 1,5–2[1] m

Molotšnan estuaari, myös Molotšnan limaani (ukr. Молочний лиман, Molotšnyi lyman) tai Molotšnan järvi (ukr. Молочне озеро)[1][4] on Molotšnan suulle muodostunut puolisuljettu suisto eli estuaari Asovanmeren luoteisrannikolla noin 10 kilometriä Melitopolista, Zaporižžjan alueen lounaisosassa, Ukrainassa.[1][6][9]

Avoimen Internet Encyclopedia of Ukraine-verkkotietosanakirjan mukaan Molotšnan suolavesijärvi muodostui Molotšnajoen suulla sijaitsevan tasangon tulvimisen seurauksena.[1] Tämän murtovesilaguunin ajoittainen yhteys Asovanmereen toteutuu niitä yhdistävän keinotekoisesti luodun kanaalin kautta.[10] Kanaalin leveys on 100 ja pituus 2030 metriä.[11]

Molotšnan estuaari on Etelä-Ukrainan ainutlaatuinen rannikkovesialue, mikä luokiteltiin vuodesta 1974 lähtien[3] valtakunnalliseksi vesistösuojelualueeksi.[12] Estuaari on myös yksi Pryazovan alueen arvokkaimmista kosteikoista ja sisältyy Ramsarin kansainvälisellä sopimuksella suojeltavien vesialueiden joukkoon[13], nimeämispäivämäärä 28.2.1997.[9] Ukrainan presidentin V. Juštšenkon annetun asetuksen nro 154/2010 mukaisesti koskien Pryazovan kansallispuiston perustamista, Molotšnan suisto on sen ydin ja kuuluu suojelualueeseen 2.10.2010 alkaen.[3][14]

Suiston historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molotšnasuiston kerrotaan olleen Asovanmeren lahti 1400-luvulle asti, mutta vuosisadan lopulla jokisuun mereen yhdistänyt salmi meni umpeen kynnään muodostumisen myötä ja vesistöstä tuli järvi. Suistoalueen kehitys on ollut sidoksissa Zaporižžjan Sitšin historiaan, kun sen rannoilla kyläilevät kasakat solmivat siteitä paikallisiin tataareihin, harjoittivat kalastusta ja myöhemmin maataloutta. 1700-luvulla järven rannoille rakennettiin linnoitus suojelemaan silloisen keisarikunnan rajoja turkkilaisten ja krimitataarien hyökkäyksiltä. Veden suolapitoisuus nousi korkeaksi ja epävakaaksi, se vaihteli vuonna 1929 mitatun 25 g/l vuoden 1939 saadun 60 g/l tai enemmänkin välillä.[3] Joidenkin lähteiden mukaan suurin luku kirjattiin vuonna 1939 ja se oli noin 40 grammaa litraa kohti.[15] Joka tapauksessa kerrotaan, että 1900-luvun alussa jokisuisto oli täysin kuiva ja tässä jopa louhittiin suolaa.[8]

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 natsisaksalaiset joukot räjäyttivät Molotšnalla olleen sillan hidastaakseen Neuvostoliiton joukkojen liikkumista. Syntyi salmi, joka yhdisti suiston Asovanmereen, ja johon pienet alukset saattoivat piiloutua myrskyltä.[16] Tämä kapea vesiväylä vakautti estuaarin hydrokemialliset ominaisuudet, erityisesti veden suolaisuuden. Juuri näinä vuosina suiston kalakannan lajien monimuotoisuus oli korkeimmillaan ja sitä jatkui vuoteen 1972 saakka. Silloin päätettiin rakentaa keinotekoinen kanaali, koska Neuvostoliiton kalastusministeriölle ei tuottanut vaikeuksia myöntää 200 tai 300 tuhatta ruplaa sen ylläpitoon. Kun 28. lokakuuta 1974 suisto julistettiin valtakunnallisesti merkittäväksi hydrologiseksi suojelualueeksi, sen ja meren välinen kanaali oli avattu enää epäsäännöllisesti ja vastuu sen puhdistamisesta annettiin Kirillovin "Meren pojat"-nimiselle kalakolhoosille. Molotšnan estuaaria alettiin kutsua Asovanmeren "synnytyssairaalaksi", koska luonto oli luonut tähän ainutlaatuiset hydrologiset olosuhteet keltti- ja muiden arvokkaiden kalalajien ravinnoksi ja kutemiselle.[17] Siitä tuli ainoa paikka Ukrainassa, jossa 70-luvun lopulla Kauko-Idästä tuodut useat tuhannet punahuulikelttikalat alkoivat kutea.[15][18] Paikallisiin olosuhteisiin sopeutumisen myötä 1980-luvun loppuun mennessä siitä lajista oli tullut tärkein kaupallinen kala.[6]

Toiminnallisen suistoekosysteemin palautuminen tapahtui pääasiassa ihmisperäisten tekijöiden vaikutuksesta jo 1900-luvun puolivälissä.[12] Silloin tämä murtovesialue oli syvä ja rehevä, suurin syvyys oli 2,7 metriä, siinä oli monia kalalajeja[8] ja sitä kesti Ukrainan itsenäistymiseen saakka.[3]

Suiston kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estuaari sijaitsee laajentuneessa Melitopolin piirissä Molotšnajoen suussa Asovanmeren rannikolla, jossa sen aavasta merestä erottavat kaksi ohutta ja matalaa hiekasta kasaantunutta nientä tai särkkää, lounaassa Peresyp- ja kaakossa Stepanivakynnäs.[19] Kumpikin maakaistale on alttiina säännölliselle merihiekan kulkeutumiselle että liettymiselle.[20] Suistoalueen pituus on joko 32[5], 35[2][4] tai 36[6] kilometriä, leveys 8[5][7][3], 9[2] tai 10[4][6] kilometriä ja syvyys vaihtelee 0,5–5 metrin välillä. Suiston suurin syvyys on enintään 2,2[2], joidenkin lähteiden mukaan 2,7[8], paikoin 3[5][6][7], joidenkin tutkijoiden mukaan 5[4] ja avoimen verkkotietosanakirjan mukaan 9 metriä.[1] Tämä Etelä-Ukrainassa sijaitseva estuaari on pitkänomainen jokisuualue ja luoteesta Melitopolin piiristä virtaavan Molotšnajoen, entisen Akymivin piiristä 64 kilometrin pituisen Taštšenakin ja koillisesta Pryasovan piiristä virtaavan 30 kilometrisen Džekelnjan laskupaikka. Kaksi viimeistä kuivuvat yleensä kesällä.[6][3]

Molotšnan estuaarin pinta-ala on vedellä täyttymisestä riippuen[20] joko 168[2][15], 170[5][3] tai 224 neliökilometriä.[4] Suisto kuivuu rantaviivasta paikoin 50–100 metriäkin.[17] Jokisuunalueen länsirannat ovat korkeita ja jyrkkiä, itäranta matala ja tasainen. Vedenvaihto tapahtuu pääasiassa meren kanssa, pieni osa jokivettä. Suisto sijaitsee lauhkean mannerilmaston vyöhykkeellä ja on arojen ja merten ilmamassojen vaikutusalainen. Nämä tarjoavat kuuman ja kuivan kesän, jolloin keskilämpötila on 27 °С, kuumimmat ovat heinä- ja elokuu, esiintyy puuskaisia tuulia, hiekka- ja pölymyrskyjä, harvinaisia lyhyitä sateita, ja lyhyen vähänlumisen talven.[6] Veden lämpötila kesällä 22,1–31,2 °С ja voi uida toukokuun lopusta syyskuun loppuun. Talvella harvinaisissa matalissa lämpötiloissa suisto voi peittyä ohuella, epävakaalla jääpeitteellä. Estuaarin murtoveden läpinäkyvyys vaihtelee vuodenaikojen mukaan 0,5–1,2 metrin ja suolaisuus 30,6–36,5 ‰ välillä. Sen pohja rannasta 1,0–1,3 metrin syvyyteen saakka on peitetty äyriäiskuorilla ja syvemmällä paksulla lietekerroksella, jolla on lääkinnällisiä ominaisuuksia.[4] Suistorannikoilla vallitsee laaja ruoko-, merisara- ja sarakasvillisuusvyöhyke. Suolaisuuden vuoksi kalalajien monimuotoisuus on pieni ja selkärangattomien biomassa on huomattava. Sekä kalastus että virkistystoiminta suistossa ovat laskussa.[2] Tällä suojelualueella elää 274 lintu-, yli kolme tusinaa kala-, 700 kasvi- ja yli 300 lajia muita nisäkkäitä, matelijoita, sammakkoeläimiä. Suiston suolaniityt ja suot ovat tärkeitä talvehtimispaikkoja jopa 23 000 linnulle.[9] Tähän on muodostunut ainutlaatuinen ekosysteemi ja kevät- ja syysaikaan saattaa laskea jopa 250 tuhatta muuttolintua.[15]

Tämänhetkinen tilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymät Molotšnan estuaarille elokuussa v. 2019

Tällä hetkellä keinotekoisessa kanaalissa on heikko virta ja se tukkeutuu nopeasti lietteestä, joten sitä pitäisi puhdistaa manuaalisesti ja säännöllisesti.[17] Välttämättömät raivaustyöt tehtiin 2007–2009 mennessä. Huhtikuussa 2011 Molotšnasuiston ja Asovanmeren välinen yhteys palautettiin ja taas meren vesi pääsi sekoittumaan suistoon. Aikaisemmin suistoalueelle rakennetut rakennukset joutuivat vedenpinnan noususta johtuvien tulvien ahdistamiksi. Myöhemmin kanaalin kunnostusrahoja ei enää määrätty.[16] Myrskyjen aikana meri kuitenkin täyttää kanaalin jatkuvasti hiekalla ja jo myöhemmin 2010-luvulla se oli kokonaan hiekan peitossa, mikä on johtanut äkilliseen muutokseen suistoalueen hydrologisessa tilassa. Vedenpinta on laskenut jyrkästi, paljastuneita rannikkoalueita on useita satoja metrejä ja paikoin ne ovat jo suolan peittämiä.[15] Vedenpinnan korkeutta on paikoittain 30–40 cm, veden happipitoisuus on alentunut ja sen lämpötila on kohonnut 26,4–27,8 asteeseen.[21] Suisto on menettänyt pysyvän yhteyden Asovanmereen ja tämä vesistö on menettänyt asemansa kelttikalojen pääkutualueena.[20]

Molotšnan estuaarin yhteys Asovanmereen palautettiin väliaikaisesti uudelleen joulukuussa 2019 ja vuodesta 2020 lähtien kelttikalat alkoivat uudelleen tulla suistoon lisääntymään. Koska suistohaarassa vuoden 2019 jälkeen ei tehty hydraulisia talteenottotöitä, vuonna 2021 käsivarret alkoivat täyttyä hiekalla ja tähän mennessä estuaari on jälleen täysin eristetty merestä.[20] Tämänhetkinen estuaari on katastrofaalisen kuiva, veden suolapitoisuus siinä on kasvanut huomattavasti ja happiprosentti on jopa pudonnut nollaan. Tällä hetkellä suiston sanotaan käyvän läpi rappeutumisvaihetta.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Molochne Lake (Molotšnan järvi) 1993. Avoin Internet Encyclopedia of Ukraine-verkkotietosanakirja. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h V.P.Kolomiytšuk: Молочний лиман (Molotšnan limaani) 2019. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Молочный лиман (Запорожская область) (Molotšnan limaani (Zaporižžjan alue)) ТО "ZаБор-Entertainment". Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j B.G.Aleksandrov, L.V.Vorobjeva, Y.Y.Kulakova, O.P.Garkuša, A.A.Rõbalko, V.V.Portjanko: Сообщество гидробионтов краевого биотопаилисто-песчаной псевдолиторали в Азовском море (Alueellisen biotooppihiekkaisen pseudolitoraalin hydrobionttiyhteisö Asovanmerellä) 2011. Одесский филиал Института биологии южных морей НАН Украины. Arkistoitu 5.8.2019. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b c d e f Молочный лиман (Molotšnan limaani) 6.3.2023. Тюменская областная научная библиотека имени Дмитрия Ивановича Менделеева. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Молочный лиман: отдых и курорты, отели и базы (Molotšnan limaani: lomakuurortit, -hotellit, -keskukset) azov.ua. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  7. ↑ a b c Молочний лиман (Molotšnan limaani) Zaporižžjan alueellinen matkailuneuvontakeskus (Запорізький обласний туристично-інформаційний центр). Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ a b c d Каким был Молочный лиман четверть века назад показали в сети (видео) (Millainen Molotšnan estuaari oli neljännesvuosisata sitten, esitettiin verkossa (video)) 28.4.2018. Местные вести. Мелитополь и регион. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  9. ↑ a b c Molochnyi Liman (Molotšnan limaani) Ramsar Sites Information Service. Viitattu 27.11.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Молочний лиман (Molotšnan limaani) menr.gov.ua. Arkistoitu 26.5.2007. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  11. ↑ Olga Zenjuk: Молочный лиман соединят с Азовским морем: промоину готовят к открытию, - видео (Molotšnasuisto yhdistetään Asovanmereen: kanaalia valmistellaan avaamista varten – video) 11.12.2019. 061.ua. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  12. ↑ a b Іхтіофауна та показники якості води Молочного лиману в зв'язку з рибогосподарським використанням водойми 2004 года (Molotšnan estuaarin kalamäärän ja veden laatuindikaattorit altaan kalastuskäytön yhteydessä vuonna 2004) 2004. Ukrainan väitöskirjat ja opinnäytetyöt (Диссертации и авторефераты Украины). Arkistoitu 13.7.2014. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  13. ↑ V.P.Vorovka, V.O.Demtšenko, V.P.Kolomiytšuk: Молочний лиман (гідрологічний заказник) (Molotšnan limaani (vesistösuojelualue)) 2019. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  14. ↑ V.Uljantšenko: Указ президента України. Про створення Приазовського національного природного парку (Ukrainan presidentin määräys. Pryasovan kansallispuiston luomisesta) 10.2.2010. Verh’ovna Rada (ukr. Верховна Рада України, Verh’ovna Rada Ukrajiny). Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  15. ↑ a b c d e Молочный лиман [MS/8268] (Molotšnan limaani (MS/8268)) Geocaching (Геокэшинг). Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  16. ↑ a b Oleg Listopad: Молочний лиман оживає і оживляє Азовське море. Риба піленгас відновлює свою чисельність (Molotšnasuisto herää henkiin ja elvyttää Asovanmeren. Kelttikala on elpymässä kantaansa) 22.6.2020. greenpost.ua. Viitattu 27.11.2024. (ukrainaksi)
  17. ↑ a b c Как на Запорожье высыхает уникальный Молочный лиман. Уникальная природная достопримечательность – соленый Молочный лиман потерял значительную площадь только в течение лета (Kuinka ainutlaatuinen Molotšnasuisto kuivuu Zaporižžjassa. Ainutlaatuinen luonnonnähtävyys - suolainen Molotšnan limaani menetti merkittävän alueen kesän aikana) 29.9.2016. Depo.ua. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  18. ↑ Запорожская область возьмется за восстановление Молочного лимана (Zaporižžjan alue ryhtyy Molotšna limaanin kunnostamiseen) 10.10.2008. news.liga.net. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  19. ↑ Pryazovskyi National Nature Park. Zaporizhzhia region (Pryasovan kansallispuisto. Zaporižžjan alue) Nature Reserve Fund of Ukraine. Viitattu 27.11.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Учёные Азово-Черноморского филиала ВНИРО впервые после распада СССР провели исследования в Молочном лимане Азовского моря (Venäjän valtion luonnontieteellisen tutkimuskeskuksen Asovan- ja Mustanmeren aluetoimiston tutkijat suorittivat tutkimusta Molotšnan limaanissa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen) 26.7.2024. Valtiontutkimuslaitoksen Aasian ja Mustanmeren aluetoimisto (Азово-Черноморский филиал ФГБНУ «ВНИРО» («АзНИИРХ»)). Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  21. ↑ Второй этап исследований в Молочном лимане Запорожской области проводят учёные Азово-Черноморского филиала ГНЦ РФ ФГБНУ ВНИРО (Zaporižžjan alueen Molotšnan limaanin toisen vaiheen tutkimukset tekevät Venäjän valtion luonnontieteellisen tutkimuskeskuksen (FGBNU VNIRO) Asovan- ja Mustanmeren aluetoimiston tutkijat) 1.10.2024. Valtiontutkimuslaitoksen Aasian ja Mustanmeren aluetoimisto (Азово-Черноморский филиал ФГБНУ «ВНИРО» («АзНИИРХ»)). Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)
  22. ↑ В Запорожской области умирает Молочный лиман (Zaporižžjan alueella Molotšnasuisto kuolee) 22.6.2018. zp.oblast.online. Arkistoitu 22.6.2018. Viitattu 27.11.2024. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Molotšnan_estuaari&oldid=22854849”