Mitchell Camera Company
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Mitchell Camera Company oli elokuvakameroita valmistava yhtiö, jonka kehittämä kamera Mitchell BNC on yksi elokuvahistorian tärkeimmistä kameramalleista.
Kalifornian Glendalessa sijaitsevan Mitchellin ensimmäinen tärkeä myyntiartikkeli oli Mitchell Standard vuonna 1921. Kameran lähtöpohjana käytettiin John Leonardin suunnittelemaa Leonard-kameraa, jonka Mitchellin omistajat Henry Boger ja George Alfred Mitchell ostivat Leonardilta vuonna 1919. Mitchell Standard ei ollut kuitenkaan ilmestyessään mitenkään vallankumouksellinen: Bell & Howellin kameramalli 2709 toi jo vuonna 1911 Mikki Hiiri -mallisetselvennä vaihdettavat filmimakasiinit ja metallirakenteiset rungot elokuvakameroihin. Myös vuonna 1930 saataville tullut käsivetoinen Mitchell NC (newsreel camera, eli "uutiskamera") oli suunnittelultaan 2709:n kaltainen. Hieman myöhemmin kameraa valmistettiin moottorivetoisena. Mallia sarjatuotettiin yhteensä 744 kameran verran.
Mitchellin tärkeimmän kameran, Mitchell BNC:n (blimped newsreel camera, eli "äänieristetty uutiskamera"), kehitystyö saatiin valmiiksi vuonna 1934, vaikkakin raaka-ainepulan takia se voitiin laittaa sarjatuotantoon vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kamera oli periaatteessa sama kuin Mitchell NC, mutta se oli äänieristetty (englanniksi blimped), minkä takia se soveltui erinomaisesti äänielokuvatuotantoon. BNC:stä tulikin yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä elokuvakameramalleista: vielä vuonna 1968 maailman kaikista pitkistä elokuvista jopa 85 prosenttia kuvattiin Mitchellin kameroilla, ja varsinkin klassikkokauden Hollywood-elokuvat kuvattiin yksinomaan BNC-mallin kameroilla.
Mitchellin kohtaloksi koitui kuitenkin viivyttely BNC-mallin kehittämisessä. Kamera oli liian suuri ja painava käsivarakuvaamiseen, ja kuvan rajaaminen tapahtui vanhanaikaisesti kameran kyljessä sijaitsevalla sihdillä; 1960-luvulla elokuvakameroiden trendi oli kompaktisuus ja peilisuljinetsin. Mitchellin ulkopuoliset kamerainsinöörit asensivat kuitenkin BNC:hen peilisulkimia vuodesta 1962 lähtien. Myös Mitchell päivitti vihdoin kameransa vuonna 1970 peilisuljinmalliseksi. Mitchell BNCR-malli tuli kuitenkin liian myöhään, koska Panavisionin PSR (joka oli periaatteessa vain kustomoitu BNC) sai jo elokuvastudioiden suosion. BNCR:ää valmistettiinkin vain 32 kappaletta.
Mitchell yritti vastata markkinoiden tarpeisiin julkaisemalla käsivarakuvaamiseen soveltuvan kameran Mark III vuonna 1972, mutta tämä tapahtui aivan liian myöhään: Arriflex 35BL ja Panaflex ehtivät jälleen tehdä vallankumouksen elokuvakameramarkkinoilla, ja Mitchell väistyi lopullisesti elokuvahistoriaan. Mark III -kameroita valmistettiin vain yhdeksän kappaletta, eikä niitä otettu koskaan kunnolla käyttöön.
Viimeisinä vuosinaan Mitchell jatkoi toimintaansa ainoastaan toimittamalla varaosia kameroihinsa esimerkiksi Panavisionille. Sittemmin yhtiö myytiin Joe Dutton Cameralle.
Vaikka Mitchellin kamerat eivät olekaan enää relevantteja kameroita peruskäytössä, Mitchell NC -malli (ja sen johdannaiset) nauttii erinomaista mainetta ammattielokuvaajien piirissä vankan suunnittelunsa takia. Kameraa näkyy esimerkiksi optisissa tulostimissa ja erikoisefektikamerana, ja BNCR-mallia käytettiin monien yhdysvaltalaisten sitcomien kuvaamiseen (esimerkiksi Frasier) vielä 1990-luvulla.