Mimi Fariña
| Mimi Fariña | |
|---|---|
 Mimi Fariña Bread and Roses -keikalla Berkeleyn yhteisöteatterissa 1975. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. huhtikuuta 1945 Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 18. heinäkuuta 2001 (56 vuotta) Mill Valley, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, järjestöjohtaja |
| Vanhemmat | Albert Baez ja Joan Bridge |
| Puoliso | Richard Fariña (1963–1967) |
| Sukulaiset | Joan Baez (sisko) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | kansanmusiikki |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | Vanguard Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.richardandmimi.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Margarita Mimi Baez Fariña (30. huhtikuuta 1945 Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat – 18. heinäkuuta 2001 Mill Valley, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, joka julkaisi 1960-luvulla miehensä Richard Fariñan kanssa kaksi menestynyttä folkalbumia. Richardin kuoltua 1966 Mimi levytti ja keikkaili enää harvakseltaan. Vuonna 1974 hän perusti musiikkitapahtumia sairaille ja vähävaraisille järjestävän Bread and Roses -järjestön.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mimi Baez syntyi Palo Altossa vuonna 1945. Hän oli meksikolaisen maahanmuuttajan Albert Baezin ja skotlantilaisen maahanmuuttajan Joan Bridgen kolmas tytär.[1] Mimin isosiskot olivat Joan ja Pauline. Mimi opetteli soittamaan kitaraa siskonsa Joanin kanssa folkmusiikin elpymisen aikana 1950-luvun lopulla.[2]
Mimi ja Joen Baez esiintyivät 1950-luvun lopulla myös pienillä klubeilla ja festivaaleilla. Mimi oli vielä teini-ikäinen, kun hänen siskonsa ura lähti käyntiin. Mimi muutti vanhempiansa kanssa pian tämän jälkeen Pariisiin, missä hän tapasi folkmuusikko Richard Fariñan. Mimi oli 17-vuotias, kun he menivät naimisiin. Mimi ja Richard Fariña muuttivat sen jälkeen takaisin Kaliforniaan.[1]
Musiikkiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mimi ja Richard Fariña alkoivat Kaliforniassa keikkailla yhdessä. Richard kirjoitti samaan aikaan kulttiklassikoksi muodustunutta romaania Been Down So Long It Looks Like Up to Me (1966). Fariñat saivat Vanguard Recordsilta levytyssopimuksen kehutun Big Surin folkfestivaalin esiintymisen jälkeen. He julkaisivat duona kaksi menestynyttä albumia, Celebrations For A Grey Day (1965) ja Reflections In A Crystal Wind. Heidän musiikkinsa oli lyyrista, ja teemat vaihtelivat rakkauslauluista yhteiskunnallisista kantaaottaviin kappaleisiin. Fariñoiden musiikissa oli vaikutteita monesta lähteestä bluessta kelttiläiseen musiikkiin.[3]
Richard Fariña kuoli moottoripyöräonnettimuudessa, kun Mimillä oli 21-vuotissyntymäpäivä. Richard oli menossa vasta julkaistun romaaninsa nimikirjoitustilaisuuteen sanfransiscolaiseen kirjakauppaan, kun hän kolaroi moottoripyöränsä.[3] Mimi yritti tämän jälkeen käynnistää uransa uudelleen ja esiintyi muun muassa Grateful Deadin ja Jefferson Airplanen sekä teki Judy Collinsin ja Arlo Guthrien Japanin-kiertueen.[1] Vuonna 1969 julkaistiin ylistystä saanut Fariñoiden uran kokoelmaalbumi Memories.[3]
Mimi Fariña jättäytyi kuitenkin 1960-luvun lopulla pois musiikkialalta ja kiersi tämän jälkeen satiirisen teatteriryhmän The Committeen kanssa. Fariña inspiroitui kuitenkin uudelleen vierailtuaan 1970-luvun alussa Newportin folkfestivaaleilla. Hän levytti laulaja-lauluntekijä Tom Jansin kanssa albumin Take Heart (1971). Se ei menestynyt, mutta sillä on Fariñan tunnetuin oma kappale ”In The Quiet Morning”, jonka hänen siskonsa Joan Baez levytti myöhemmin. Fariña esiintyi 1970-luvun alun jälkeen vain harvakseltaan ja julkaisi enää yhden sooloalbumin. Solo ilmestyi vuonna 1985.[3] Sillä oli joitakin uusia kappaleita, mutta puolet kappaleista oli joko Mimin tai Joanin jo aiemmin levyttämiä.[4]
Hyväntekeväisyysjärjestö Bread and Roses
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fariña perusti vuonna 1974 hyväntekeväisyysjärjestö Bread and Rosesin, joka järjestää musiikkiesiintymisiä hoitokoteihin, sairaaloihin, kodittomille, vieroituskeskuksiin ja vankiloihin.[4] Innostuksensa hän oli saanut B. B. Kingin Sing Singin vankilan -konsertista.[3] Fariña johti järjestöä 25 vuoden ajan vuoteen 1999 asti.[1] Tuona aikana Bread and Roses järjestoi satoja keikkoja vuosittain. Niillä esiintyi monia tähtimuusikoita, kuten Joan Baez, Joni Mitchell, Bonnie Raitt ja Willie Nelson.[5]
Fariñalla diagnositiin vuoden 2000 alussa neuroendokriininen kasvain. Hän kuoli 18 kuukautta myöhemmin heinäkuussa 2001 kotonaan Mill Valleyssä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Scott Fletcher: Marin history: A glimpse into the life of Bread & Roses founder Mimi Fariña Marin Independent Journal. 22.11.2021. MediaNews Group. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Mimi Fariña, 56, Folk Singer Who Founded Bread & Roses NYTimes.com. 20.7.2021. The New York Times Company. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Colin Irwin: Mimi Farina The Guardian. 21.9.2001. Guardian News & Media Limited. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Mimi Fariña Encyclopedia Britannica. 26.4.2022. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Andrew Dansby: Mimi Farina Dies Rolling Stone. 20.7.2001. Rolling Stone, LLC. Viitattu 29.4.2022. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
