Miklós Radnóti
| Miklós Radnóti | |
|---|---|
 Miklós Radnóti |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. toukokuuta 1909 Budapest, Unkari |
| Kuollut | 4. marraskuuta 1944 (35 vuotta) Abda, Unkari |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Miklós Radnóti (alun perin Glatter, sittemmin virallisesti Radnóczi, 5. toukokuuta 1909 Budapest, Unkari – 4. marraskuuta 1944 Abda, Unkari) oli unkarilainen runoilija.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miklós Radnóti syntyi 1909 Budapestissa maallistuneeseen juutalaisperheeseen. Isä Jakab Glatter oli kauppamatkustaja, äiti Ilona Grosz kuoli synnytykseen, samoin kuin Miklós-pojan kaksosveli. Kaksi vuotta myöhemmin Jakab Glatter meni uusiin naimisiin Ilona Molnárin kanssa. Miklós Radnótin suhde äitipuoleensa oli hyvä ja läheinen, samoin sisarpuoleensa Ágnesiin (1914–1944), joka myöhemmin vaikutti toimittajana ja kirjailijana nimellä Ágnes Erdélyi.[2]
Vuonna 1921 Radnótin isä kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. Pojan holhoojaksi määrättiin hänen enonsa, kangaskauppias Dezső Grosz. Eno oli lapseton ja toivoi sisarenpojasta liikkeensä jatkajaa. Tämän takia Radnóti kävi vuosina 1923–27 kauppakoulua ja opiskeli sen jälkeen vuoden verran tekstiilialaa saksankielisessä korkeakoulussa Reichenbergissä (Liberec), mutta ei tuntenut alaa omakseen. Vuosina 1928–30 hän työskenteli enonsa yhtiössä kirjeenvaihtajana mutta valmistautui samalla yliopisto-opintoihin. Vuonna 1929 hän sai julki ensimmäiset runonsa, ja niissä hän ensimmäisen kerran käytti kirjailijanimeä Radnóti; nimi oli otettu nykyisessä Slovakiassa sijaitsevan Radnót-nimisen kylän mukaan, josta hänen isänsä suku oli kotoisin. (Virallisesti hänen ei sallittu käyttää tätä nimeä, vaan viranomaiset hyväksyivät nimen vain muodossa Radnóczi.)[2]
Vuonna 1920 säädetyn ns. numerus clausus -lain vuoksi, joka rajoitti juutalaisten opiskelijoiden määrän yliopistoissa vastaamaan juutalaisten osuutta koko väestöstä, Radnóti ei päässyt opiskelemaan Budapestin yliopistoon vaan sai opiskelupaikan Szegedistä. Siellä hän aloitti unkarilaisen ja ranskalaisen filologian opinnot 1930, samana vuonna kun hänen ensimmäinen runokokoelmansa Pogány köszöntő (’Pakanallinen tervehdys’) ilmestyi. Szegedissä Radnóti oli mukana perustamassa vasemmistolaista nuorten kulttuuriaktivistien ryhmää Szegedi Fiatalok Művészeti Kollégiuma (’Szegedin nuorten taidekollegio’). Vasemmistolaisista aatteistaan huolimatta Radnóti ei mennyt mukaan kommunistien toimintaan. Jo opintojensa alussa hän sai opettajakseen kirjallisuustieteen professorin, runoilijan ja katolisen piaristimunkin Sándor Síkin. Síkistä tuli hänen mentorinsa ja ystävänsä, ja osaksi myös Síkin vaikutuksesta hän sittemmin kääntyi katoliseen uskoon 1943.[2]
Vuonna 1934 Radnóti väitteli filosofian tohtoriksi, aiheenaan Margit Kaffkan kehitys kirjailijana. Vuonna 1935 hän solmi avioliiton Fanni Gyarmatin kanssa. Vuonna 1936 hän suoritti myös pedagogiset ja filosofiset opinnot ja sai oppikoulunopettajan pätevyyden. Opettajan virkaa hän ei kuitenkaan koskaan saanut vaan joutui elättämään itseään tilapäisillä kirjoitustöillä.[2]
Toisen maailmansodan aikana Radnóti ei juutalaisena joutunut armeijaan vaan työpalveluun: ensin syyskuusta joulukuuhun 1939, toisen kerran heinäkuusta 1942 huhtikuuhun 1943, jolloin hänet kotiutettiin useiden nimekkäiden kulttuurihenkilöiden vetoomuksesta. Kesäkuussa 1943 hän yhdessä vaimonsa kanssa otti kasteen. Se ei johtunut pyrkimyksestä välttää vainoa, sillä Unkarin juutalaislakien mukaan juutalaisuus määriteltiin syntyperän, ei oman uskonnon perusteella, vaan henkilökohtaisesta vakaumuksesta.[2]
Toukokuussa 1944 Radnóti määrättiin kolmannen kerran työpalveluun ja vietiin Jugoslaviaan, itäisessä Serbiassa Borin kaivoskaupungin lähistöllä sijaitsevaan työleiriin, jota vartioivat saksalaisten alaisuudessa toimivat unkarilaiset sotilaat. Syyskuussa leirin vankeja lähdettiin kuljettamaan pohjoista kohti. Länsi-Unkarissa Győrin lähellä sijaitsevassa Abdassa Radnóti muiden loppuun uupuneiden toveriensa kanssa ammuttiin tienvarteen, luultavasti 4. marraskuuta 1944, ja haudattiin joukkohautaan. Ampujien henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, mutta ilmeisesti he olivat Borin leirin unkarilaisia vartijoita. Kesäkuun lopulla 1946 hauta avattiin, ja Radnótin taskusta löydettiin henkilöpaperien lisäksi vihko, johon hän oli kirjoittanut viimeiset runonsa. Radnótin ruumis haudattiin uudelleen Győrin juutalaiseen hautausmaahan 25. kesäkuuta 1946, ja viimeisen kerran 14. elokuuta 1946 Budapestin Kerepesi útin hautausmaalle. Sándor Sík toimitti ruumiinsiunauksen, ja ystävien puolesta jäähyväispuheen piti kansatieteilijä Gyula Ortutay.[2][3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uransa alussa Radnóti edusti avantgardea mutta omaksui sittemmin klassisen muodon. Häntä on pidetty yhtenä Unkarin merkittävimmistä moderneista runoilijoista.[1][4]
Radnótilta ilmestyi hänen eläessään yhdeksän runokokoelmaa, sittemmin hänen teoksiaan on julkaistu lukuisina valikoimina ja uusintapainoksina. Radnóti oli myös aktiivinen kääntäjä, joka unkarinsi mm. Apollinairen runoja, Johan Huizingan esseitä sekä Cervantesin Don Quijoten. Vuonna 1938 hänelle myönnettiin maineikas Baumgarten-kirjallisuuspalkinto.[2]
Suomennettu tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Miklós Radnótin runojen suomennoksista
- Vaahtopää taivas: valikoima runoja 1928–1944, suom. ja jälkisanat Hannu Launonen, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-28227-8
Radnótin runoja on julkaistu suomeksi myös julkaisuissa:[5]
- Hannu Launosen suomennoksia: Parnasso 2002:4
- Toivo Lyyn suomennoksia antologiassa Unkarin lyyra, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 1970
- Anna-Maija Raittilan suomennoksia antologioissa:
- Taivas irtosi maasta: unkarilaista lyriikkaa 1900-luvulta, Helsinki: Kirjayhtymä 1986 ISBN 951-26-2626-8
- Lähteenkirkas hiljaisuus: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, Helsinki: Kirjapaja 1983 ISBN 951-621-403-7
- Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, Helsinki: Kirjapaja 1981 ISBN 951-621-300-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Radnóti, Miklós”, Otavan kirjallisuustieto, s. 613. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ a b c d e f g h Száz éve született Radnóti Miklós. A Magyar Tudományos Akadémia Könyvtárának kiállítása, 2009. május 5. radnoti.mtak.hu. Viitattu 21.9.2024.
- ↑ Csapody Tamás: Abdai gyilkosok NOL.hu. 25.4.2009. Viitattu 21.9.2024. (unkari)
- ↑ Tuomo Karhu, Miklós Radnóti: Vaahtopää taivas, Turun Sanomat 27.2.2004, viitattu 16.8.2021
- ↑ Miklós Radnóti, (Arkistoitu – Internet Archive) Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 13.8.2021, viitattu 16.8.2021
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miklós Radnóti Wikimedia Commonsissa
