Mikko Kulhia
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kieli perhesivustomaista, ei tietosanakirjamaista |
Mikko Olavi Kulhia (1. marraskuuta 1908 Hattula - 31. joulukuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen ilmailupioneeri ja lentokonerakentaja. Hänen isänsä oli maanmittausyli-insinööri Hugo Pertti Kulhia ja äitinsä kansakoulunopettaja Aino Loviisa o.s. Ikonen. He käynnistävät Mikon lentoinnostuksen jo varhaislapsuudessa, kun hän sai joululahjaksi metallista valmistetun Blériot-leikkilentokoneen. Kulhia rakensi 11-vuotiaana kahden veljensä (Yrjö, joka eli 1912-1970 ja Sakari, joka eli 1913-1995) kanssa puulaatikoista ensimmäisen "lentokoneensa", jonka liito päättyi sikalan katolta lyhyeen.
Kulhian lentokoneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1926 aloitettu Kulhia MK 1a oli Kulhian veljesten ensimmäinen vakavasti otettava moottoroitu lentokonekonstruktio. Hieman Karhumäen veljesten Karhu 3 -lentokoneen valmistumisen jälkeen 20. joulukuuta 1928 Kulhia otti ensimmäisen ilmahyppynsä, joka päätyi lentokoulutuksen olemattomuuden takia lepikkoon.
Vuonna 1929 Kulhia valmistautui ylioppilaskirjoituksiin, eikä voinut olla lentoharrastuksessa paljonkaan mukana. Helmikuun 1930 lopulla hän aloitti uudella siivellä varustetun Kulhia MK 1b:n koelennot ja saavutti jopa 30 metrin korkeuden ja satojen metrien pituuksia. Vuoden 1931 alussa Kulhia MK 2 tuhoutui ensilennollaan niin, ettei se enää korjattuna päässyt ilmaan.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulhian perhe asui ensin Hugo-isän synnyinpitäjässä Hattulassa, muutti sitten Hämeenlinnaan ja lopulta Helsinkiin.
Kulhia kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1929. Hän jatkoi opiskelua Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla ja valmistui sieltä diplomi-insinööriksi 1934. Tämän jälkeen Kulhia opiskeli vapaa-aikanaan kauppakorkeakoulussa ja valmistui ekonomiksi 1938. Hän teki useita opintomatkoja ulkomaille, ja opiskeli 1935 Darmstadin teknillisessä korkeakoulussa. Ensimmäinen työpaikka oli suunnittelijana Lokomo Oy:ssä 1936. Vuosina 1936-1937 hän toimi Instrumentarium Oy:n apulaisjohtajana. Vuonna 1937 hän perusti insinööritoimiston. Sota-aikana Kulhia toimi Koolhoven-tehtaan edustajana ja maahantuojana sekä harjoitti tutkimusta ja kirjallista tuotantoa lähinnä moottoreiden kaasutintekniikoiden osa-alueella. Sodan jälkeen Kulhia työskenteli insinööritoimistossaan ja hankki useita patentteja.
Seuraava teksti on suora lainaus Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 -matrikkelista. "Ent päätoimet Oy Lokomo suunn 36, Oy Instrumentarium apul joht 37, Merivartiolaitos esik apul ins ja tekn tston vt pääll 37-44, Ins tsto M Kulhia 44-49, Patenttiasiam 48-62, Kulutusok Keskusl rak os hank hoit 49-51, Ins tsto Voima-Kone joht 51-. Sivutoimet Teoll oik suoja- ja patenttitoim. Julk ja pat Kaasutinkäsikirja 41, n 100 kirj tekn lehd, 6 eri al pat. Luott toimet Suomen Ilm Liitto, Ilmailumus ry, perustava ja neuv k jäs 69-."
Kulhia palveli sota-aikana Merivartiolaitoksen esikunnassa, insinöörikapteeniluutnantin arvoisena sotilasvirkamiehenä. Työuransa päätteeksi hän työskenteli Patentti- ja rekisterihallituksen teknillisellä osastolla 1970-1975.
Siviilielämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulhian harrasti nuorena ilmailua ja opiskeli tekniikan alaa. Sota-aikana ja sen jälkeen hän työskenteli insinööritöissä koneteknologian alueella. Kulhia oli avioliitossa Ulla Christina o.s. Tallbergin kanssa vuosina 1939-1948 ja liitosta syntyi poika. 1950-luvun alussa Kulhia innostui uudelleen ilmailusta ottaen lentotunteja ja sai lentokoneohjaajan todistuksen n:o 1380, lentäen uudelleen kunnostetulla Kulhia MK 2 -koneella muutamia lentoja.
Vapaa-aikaansa Mikko Kulhia vietti Hattulan huvilallaan, jossa hän säilytti rakentamiensa lentokoneiden osia autotallissa. Mikko Kulhia kuoli yksinäisenä ja pitkään sairastettuaan 1980-luvun lopussa. Hänet haudattiin Hattulan uuden kirkon hautausmaalle Yrjö-veljen haudan lähelle.
Lähteet ja linkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Merven Keisarin sukusivut elisanet.fi. Viitattu 20.11.2008.
- Raunio, Jukka: Mikko Kulhia ja hänen lentokoneensa, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 3/1998
- Suomen Kuvalehti, Nuorukaisen Siivet, 11/1930
- Aero, Ikaruksen seuraajat. Nuorukaisemme lentokoneenrakentajina, 8/1930
- Aero, Nuoret lentokoneenrakentajat, 12/1930
- Helsingin Sanomat (muistokirjoitus) 2.2.1990
- Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982. Suomen teknillinen seura ja Tekniska förening i Finland. 1982 ISBN 951-9110-10-0
- Suomen Valtiokalenteri 1973, 1974, 1975, 1976. Helsingin Yliopisto. Oy Weilin+Göös Ab, Helsinki 1973, 1974, 1975, 1976.