Michael Peca
| Michael Peca | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1974 Toronto, Ontario |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Captain Crunch |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1993–2009 |
| Seurat |
Vancouver Canucks (NHL), Syracuse Crunch (AHL), Buffalo Sabres (NHL), New York Islanders (NHL), Edmonton Oilers (NHL), Toronto Maple Leafs (NHL), Columbus Blue Jackets |
| NHL-varaus |
40. varaus, 1992 Vancouver Canucks |
Michael Anthony Peca (synt. 26. maaliskuuta 1974 Toronto, Ontario, Kanada) on entinen kanadalainen jääkiekkoilija. Hän pelasi urallaan 864 NHL-ottelua kuudessa eri seurassa. Peca palkittiin kahdesti liigan parhaana puolustavana hyökkääjänä, Frank J. Selke Trophyllä. Kansainvälisellä tasolla Peca oli voittamassa olympiakultaa Kanadalle Salt Lake Cityssä 2002.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurajoukkueissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeiset juniorivuotensa Peca pelasi OHL-liigassa 1990–1994 Sudbury Wolvesissa ja Ottawa 67's:ssä. Hän vaihtoi Sudburystä Ottawaan kesken kauden 1991–1992. Vancouver Canucks varasi Pecan NHL:ään vuoden 1992 varaustilaisuudessa. Peca aloitti kauden 1993–1994 Vancouverissa NHL:ssä, mutta hänet lähetettiin neljän ottelun jälkeen takaisin juniorisarjan Ottawaan.[1] OHL:ssä hän teki 55 ottelussa 113 pistettä ja oli joukkueensa eniten pisteitä tehnyt pelaaja.[2]
Peca aloitti kauden 1994–1995 AHL:n Syracuse Crunchissa, mutta pelasi loppukauden Vancouverissa, kun NHL:n työsulku päättyi. Peca pelasi tulokaskaudellaan 33 ottelua, joissa teki 12 pistettä.[1] Peca kaupattiin kauden jälkeen Buffalo Sabresiin heinäkuussa 1995 varaustilaisuuden yhteydessä. Vancouver hankki Buffalosta Aleksandr Mogilnyin ja viidennen kierroksen varausoikeuden vaihdossa Pecaan, Mike Wilsoniin ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuteen.[3]
Buffalossa Pecasta kehittyi NHL:n johtavia puolustavia hyökkääjiä. Kaudella 1996–1997 hän sai Frank J. Selke Trophyn liigan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Peca valittiin Buffalon kapteeniksi kaudeksi 1998–1999. Hän osoitti kykynsä kauden aikana ja teki 27 maalia runkosarjassa. Pudotuspeleissä hän sai 13 pistettä 21 ottelussa ja oli johdattamassa joukkuetta Stanley Cup -finaaleihin, jossa Dallas Stars oli kuitenkin parempi voitoin 4–2.[1]
Peca pelasi Buffalossa viisi kautta, kunnes oli pelaamatta sopimus erimielisyyksien takia koko kauden 2000–2001.[1] Peca pyysi 3,5 miljoonan dollarin vuosipalkkaa, mutta Buffalo oli valmis maksamaan vain 2,8 miljoonaa dollaria. Kesäkuussa 2001 Peca kaupattiin sopimuksettomana New York Islandersiin vaihdossa Tim Connollyyn ja Taylor Pyattiin.[4] Elokuussa Peca teki Islandersin kanssa viiden vuoden sopimuksen, joka oli kokonaisarvoltaan 20 miljoonaa dollaria.[5]
Peca nimettiin Islandersissa kapteeniksi, ja heti ensimmäisellä kaudellaan, 2001–2002 auttoi joukkueen ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin sitten kauden 1993–1994. Peca teki runkosarjassa piste-ennätyksensä, kun hänelle merkittiin 60 tehopistettä 80 ottelussa. Kauden jälkeen hänet palkittiin toista kertaa urallaan Frank J. Selke Trophyllä.[1] Peca pelasi Islandersissa kolme kautta, ja joukkue eteni joka kerta pudotuspeleihin, mutta putosi niissä joka kerta ensimmäisellä kierroksella. Kaudeksi 2005–2006 Peca siirtyi Edmonton Oilersiin vaihdossa Mike Yorkiin.[6] Edmontonissa hän aloitti kauden huonosti ja teki runkosarjassa vain 23 pistettä, vähemmän kuin kertaakaan vuosikymmeneen. Pudotuspeleissä Peca nosti kuitenkin tasoaan huomattavasti.[7] Pudotuspeleissä hän sai 11 pistettä 24 ottelussa ja auttoi Edmontonin Stanley Cup -finaaleihin saakka. Joukkue hävisi kuitenkin seitsemässä pelissä Carolina Hurricanesille.[1]
Toronto Maple Leafs kirjoitti Pecan kanssa 2,5 miljoonan dollarin arvoisen yksivuotisen sopimuksen kaudesta 2006–2007.[8] Peca pelasi Torontossa vain 35 ottelua, sillä hän loukkaantui 22. joulukuuta törmättyään Chicago Black Hawksin puolustajaan Jim Vandermeeriin. Seuraavana päivänä Pecan murtunut sääriluu leikattiin, eikä hän pystynyt pelaamaan enää loppukauden aikana otteluakaan. Peca siirtyi Toronto-kauden jälkeen Columbus Blue Jacketsiin, jonka kanssa hän teki vuoden sopimuksen ennen kauden 2007–2008.[9] Columbuksessa hän pelasi lopulta kaksi kautta, ja kaudella 2008–2009 hän oli auttamassa Columbusta ensimmäistä kertaa seuran historiassa pudotuspeleihin.[1]
Peca jäi sopimuksettomaksi kesällä 2009. Hän ilmoitti lopettavansa uransa tammikuussa 2010. Peca ehti pelata NHL:n runkosarjassa 864 ottelua, joissa teki 176 maalia ja antoi 289 maaliin johtanutta syöttöä. Jäähyminuutteja hän keräsi 798. Peca pelasi urallaan 13 kautta NHL:ssä ja pääsi kymmenenä kautena pelaamaan pudotuspelejä.[1]
Maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Kanada
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Salt Lake City 2002 | jääkiekko | |
| nuorten MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tšekki 1994 | jääkiekko | |
Peca valittiin Kanadan nuorten MM-joukkueeseen vuonna 1994. Hän teki kisoissa neljä pistettä seitsemässä ottelussa, kun Kanada voitti MM-kultaa.[3]
Kanadan miesten maajoukkueessa Peca edusti maataan ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa 2001, jolloin Peca oli myös joukkueen kapteeni. Seuraavana vuonna Salt Lake Cityn olympialaisissa Peca kuului Kanadan joukkueen varakapteenistoon. Kanada sai kisoista olympiakultaa ensimmäisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen.[1]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frank J. Selke Trophy 1997, 2002
- 1994 nuorten jääkiekon MM-kisat, kultaa
- 2001 Jääkiekon MM-kisat
- 2002 talviolympialaiset, kultaa
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1993–1994 | Vancouver Canucks | NHL | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 2 | 2 | 4 | 8 | ||||||||||
| 1994–1995 | Vancouver Canucks | NHL | 33 | 6 | 6 | 12 | 30 | 5 | 0 | 1 | 1 | 8 | ||||||||||||||||
| 1995–1996 | Buffalo Sabres | NHL | 68 | 11 | 20 | 31 | 67 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1996–1997 | Buffalo Sabres | NHL | 79 | 20 | 29 | 49 | 80 | 10 | 0 | 2 | 2 | 8 | 
| |||||||||||||||
| 1997–1998 | Buffalo Sabres | NHL | 61 | 18 | 22 | 40 | 57 | 13 | 3 | 2 | 5 | 8 | ||||||||||||||||
| 1998–1999 | Buffalo Sabres | NHL | 82 | 27 | 29 | 56 | 81 | 21 | 5 | 8 | 13 | 18 | ||||||||||||||||
| 1999–2000 | Buffalo Sabres | NHL | 73 | 20 | 21 | 41 | 67 | 5 | 0 | 1 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
| 2000–2001 | sopimuskiista/ei pelannut | MM | 3 | 1 | 3 | 4 | 0 | |||||||||||||||||||||
| 2001–2002 | New York Islanders | NHL | 80 | 25 | 35 | 60 | 62 | 5 | 1 | 0 | 1 | 2 | |
OK | 6 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||
| 2002–2003 | New York Islanders | NHL | 66 | 13 | 29 | 42 | 43 | 5 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||||||||||||||||
| 2003–2004 | New York Islanders | NHL | 76 | 11 | 29 | 40 | 71 | 5 | 0 | 0 | 0 | 6 | ||||||||||||||||
| 2004–2005 | työsulku/ei pelannut | |||||||||||||||||||||||||||
| 2005–2006 | Edmonton Oilers | NHL | 71 | 9 | 14 | 23 | 56 | 24 | 6 | 5 | 11 | 20 | ||||||||||||||||
| 2006–2007 | Toronto Maple Leafs | NHL | 35 | 4 | 11 | 15 | 60 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2007–2008 | Columbus Blue Jackets | NHL | 65 | 8 | 26 | 34 | 64 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2008–2009 | Columbus Blue Jackets | NHL | 71 | 4 | 18 | 22 | 58 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
| NHL yhteensä | 864 | 176 | 289 | 465 | 798 | 97 | 15 | 19 | 34 | 80 | ||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Michael Peca retires after 13 NHL seasons NHL.com. 19.1.2010. National Hockey League. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Canwest News Service: Peca officially retires from NHL nationalpost.com. 19.1.2010. National Post Inc. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Michael Anthony Peca Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Lapointe, Joe: HOCKEY; In Peca, Islanders Get Another Marquee Name NYTimes.com. 25.6.2001. The New York Times Company. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Diamos, Jason: HOCKEY; Islanders Sign Peca; No Progress On Yashin NYTimes.com. 29.8.2001. The New York Times Company. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Associaited Press: Peca to join Pronger in Edmonton ESPN.com. 3.8.2005. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Burnside, Scott: Despite regular season, Peca now one of Oilers' heroes ESPN.com. 23.5.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Associaited Press: Maple Leafs sign Peca to one-year deal ESPN.com. 18.7.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Peca, Blue Jackets reach terms: report CBC Sports. 22.8.2007. CBC. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michael Peca The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Michael Peca Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
| Edeltäjä: Sergei Fjodorov John Madden |
Frank J. Selke Trophyn voittaja 1997 2002 |
Seuraaja: Jere Lehtinen Jere Lehtinen |