Onttoni Miihkali

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mikael Karresand)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onttoni Miihkali (karjal.)
Mikko Karvonen (suomal.)
Mikael Karresand (ruotsal.)
Onttoni Miihkali eli Mikko Karvonen puhuu 10. syyskuuta 1941
Onttoni Miihkali eli Mikko Karvonen puhuu 10. syyskuuta 1941
Henkilötiedot
Syntynyt3. tammikuuta 1904
Kiestinki, Vienan Karjala
Kuollut2. joulukuuta 1979 (75 vuotta)
Lövbo, Ruotsi
Ammatti Kansankoulunopettaja, toimittaja, kirjailija
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Itäkarjalaisten kansannousu, Talvisota, Jatkosota

Onttoni Miihkali (oik. Mikko Miihkali Karvonen, vuodesta 1952 Mikael Karresand; 3. tammikuuta 1904 Kiestinki – 2. joulukuuta 1979 Lövbo, Ruotsi) oli vienankarjalaista syntyperää oleva suomalainen kirjailija, joka kirjoitti useita sotakirjoja. Kirjoista tunnetuin on 1940 ilmestynyt Suomussalmen sotatantereilla. Hän kirjoitti myös Itä-Karjalaan liittyvistä aiheista.[1]

Karvonen oli mukana Karjalan metsäsisseissä 1921–1922 ja osallistui Itä-Karjalan kansannousuun. Kansannousun epäonnistuttua hän pakeni Suomeen. Karvonen ajoi myöhemmin Vienan Karjalan asiaa Karjalan Sivistysseurassa ja sodan aikana 1942 hän oli jäsenenä Itä-Karjalan sotilashallinnon neuvottelukunnassa.

Karvonen valmistui kansankoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista 1928 ja toimi Suomussalmen Kuivajärvellä opettajana vuosina 1928–1939. Opettajakaudellaan hän toi esille radio-ohjelmissa, lehtikirjoituksissa ja esitelmissä Kuivajärven ja läheisen Hietajärven kylien ortodoksista vienankarjalaista kulttuuria ja teki myös Kuivajärvellä asuneen runonlaulaja Domna Huovisen tunnetuksi. Karvosen hyvä ystävä näinä vuosina oli toinen Vienan Karjala-aktivisti, kirjailija Ilmari Kianto. Miesten välit katkesivat talvisodan aikana kun Kianto epäili Karvosta Kiannolle sotapetostuomion tuottaneen sikarilaatikkojupakan alkuunpanijaksi.

Karvonen osallistui talvisotaan Suomussalmen rintamalla luutnanttina toimien ErP 15:n tiedustelu-upseerina aina vuoden 1939 loppuun saakka. Hän siirtyi Suomussalmelta tammikuussa 1940 Päämajan propagandaosastolle Mikkeliin. Jatkosodan alkaessa Karvosesta tuli heinäkuun puolivälissä 1941 heimosoturipataljoonista muodostetun Osasto K:n tiedustelu-upseeri. Hän toimi Itä-Karjalan sotilashallinnon varakomentajan ja Itä-Karjalan neuvottelukunnan puheenjohtajan, jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin adjutanttina aina marraskuuhun 1942 saakka. Karvonen teki 1941−1942 useita tarkastusmatkoja Itä-Karjalaan ja laati mielialaraportteja sekä tilanneraportteja suoraan marsalkka Mannerheimille. Vuokkiniemen kansalliskokouksessa 20. heinäkuuta 1941 Karvonen julisti pitämässään puheessa Itä-Karjalan liitetyksi Suomeen. [2]

Useat hänen teoksistaan joutuivat sodan jälkeen 1944–1946 kiellettyjen kirjojen luetteloon, ja niitä siirrettiin tällöin myös yleisistä kirjastoista varastoon.[3]

Mikko Karvonen muutti sodan jälkeen Ruotsiin, koska hän pelkäsi joutuvansa luovutetuksi Neuvostoliittoon vienankarjalaisen syntyperänsä ja sotakirjojensa takia. Karvonen jatkoi Ruotsissa opettajan ammatissa. Hänen tyttärensä, filosofian maisteri Alli Risberg on lahjoittanut isänsä jäämistöä Kainuun Museoon ja Kajaanin Maakuntakirjastoon. Kuivajärven kylässä on Kajaanin ortodoksisen seurakunnan ylläpitämä Onttoni Miihkalin leirikeskus.[4]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Selkosen saroja : (ohjelmarunoja Karjala-kerhojen illatsuihin). Kajaanin Karjala-kerho 1927
  • Uusi isänmaa. WSOY 1935
  • Kapina luostarissa : historiallinen romaani Itä-Karjalasta. Karisto 1936
  • Solovetskissa kuohuu : historiallinen romaani Itä-Karjalasta. Karisto 1936
  • Kahden puolen rajaa : romaani itäkarjalaisen liikemiehen elämästä. Karisto 1937
  • Vienan rannoilla, romaani. Karisto 1939
  • Suomussalmen sotatanterilla : rintamamiehen kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 6. painos 1940, 7. painos 1992
  • Raatteen tiellä : muistoja ja kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 4. painos 1940, 5. painos 1992
  • Som frontofficer i Suomussalmi. Schildt, Helsingfors 1940
  • Raatteen tieltä Vuonniseen : Sotapäiväkirja. Otava 1941
  • Heräävän elämän maa : kertomus vapautuvasta Itä-Karjalasta. Otava 1942
  • Raiskatun romantiikan mailla. 1944
  • Pyhä Ilja Karjalassa. Tapion kustannus, Espoo 1970
  • Kerjäläinen : (kyläkuva vanhasta Vienasta). Espoo 1973
  • Rukousnauha. Espoo 1975
  • Igumeeni Haritonin vieraana Valamossa. Bysantti, Helsinki 1979
  • Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941–1942, toimittanut Eero Marttinen. Gummerus, 2007

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • SKS:n palkinto 1939

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ SKS Suomen kirjailijat -tietokanta[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Väisänen, Risto: Ainutlaatuinen arkistolöytö. Gummerus. 15.11.2007. Arkistoitu 26.5.2012.
  3. ↑ Kielletyt kirjat (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Leirikeskus (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Onttoni_Miihkali&oldid=22731066”