Miinavene Loimu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miinavene Loimu
Perustiedot
Alustyyppi Miinalaiva
Aluksen vaiheet
Rakentaja Porin konepaja Oy, Pori
Laskettu vesille 1915
Palveluskäyttöön 1915, Suomen merivoimille 1920
Tekniset tiedot
Uppouma 60 t
Pituus 20,3 m
Leveys 4,5 m
Syväys 1,2 m
Propulsio 2 x Bolinder-kuulamoottori, yht. 160 hv; myöhemmin Valmet 2 x 130 kW
Nopeus 8 solmua
Aseistus
Aseistus 1 x konekivääri tai
1 x 20 mm Madsen
Miinat 30-45 miinaa

Miinavene Loimu (aiemmin T 21) oli Suomen merivoimien venäläisten maahanjättämä maayhdysmiinakenttien laskualus, joka oli valmistunut 1915 Porin Konepaja Oy:n telakalta. Alus ei ollut kovin merikelpoinen heikkotehoisen koneensa vuoksi.[1]

Saksalaiset takavarikoivat Venäjän keisarikunnan laivastossa palvelleen aluksen keväällä 1918 ja he luovuttivat sen edelleen suomalaisille. Suomen merivoimille se otettiin korjausten jälkeen vuonna 1920 nimellä T-21, kunnes se nimettiin Loimuksi. Alus oli mukana kaikissa Rannikkolaivaston harjoituksissa ennen sotaa. Talvisodassa alus oli miinanlaskijana ja jatkosodassa miinoitustoiminnassa sekä huolto- ja joukkojen kuljetuksissa.[1]

Sotien jälkeen alus oli kaapelilaivana.[1]

Loimu myytiin 1964 yksityiselle, mutta se rappeutui lähes hylyksi. 1980-luvulla kaksi vihtiläistä ostivat aluksen itselleen kunnostaen sen risteilyalukseksi. Sen nimeksi tuli T 21 Loimu. Alus poistettiin kauppa-alusrekisteristä heinäkuussa 1996, jonka jälkeen se on ollut omistajiensa uivana kesämökkinä.[2]

Loimun sisaralukset olivat miinaveneet Pommi, Miina, Lieska ja Paukku.[3]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 321. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6
  1. a b c Auvinen s. 37
  2. Tuomi-Nikula, Jorma s. 50
  3. Auvinen s. 36