Kuulamoottori
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
1. Hehkukuula
2. Sylinteri
3. Mäntä
4. Kampikammio
Kuulamoottori, hehkukupumoottori tai hehkukuulamoottori on vanha polttomoottorityyppi, joka on nykyisin poistunut valmistuksesta. Sitä kutsutaan toisinaan myös nimellä puolidieselmoottori, sillä kuten dieselmoottori, se ei tarvitse erillistä sytytystulppaa seoksen sytyttämiseen. Koneet ovat pääasiassa kaksitahtikoneita.
Tärkein ero muihin polttomoottoreihin nähden on se, että koneessa on sytytystulppien tai suoraruiskutuksen sijasta sylinterin yläpäässä ns. hehkukuula, jota ennen käynnistystä kuumennetaan ulkoisella lämmönlähteellä, tavallisimmin puhalluslampulla ja joskus kaasupolttimella. Akkua tai muuta virtalähdettä ei siis tarvita. Kone voidaan käynnistää kuulan hehkuessa silmin havaittavasti. Koneen käydessä käynnin kehittämä kuumuus pitää hehkukuulan lämpimänä, joten ulkoista liekkiä ei käynnistyksen jälkeen tarvita. Myöskään sylinteriä kiertävä jäähdytysvaippa ei jäähdytä hehkukuulaa, eli kone on helppo käynnistää lyhyen pysähdyksen jälkeen uudelleen.
Kuulamoottorit eivät ole nirsoja polttoaineen suhteen, eli niissä voidaan polttaa myös eri polttoaineiden sekoituksia, kunhan vain pahin sakka suodatetaan pois. Tämän vuoksi moottorityyppi olikin Suomessa suosittu paikalliskoneena eli maamoottorina aina 1960-luvulle asti. Kuulamoottoreita käytettiin paljon myös pienissä ja keskisuurissa kalastusaluksissa. Sekalaisten polttoaineiden käytön seurauksena koneet pyrkivät kuitenkin karstoittumaan nopeasti, ja ne täytyikin usein avata karstan poistoa varten.
Kuulamoottorien heikkoutena oli huono teho-painosuhde, joten dieselmoottorit syrjäyttivät ne toisen maailmansodan jälkeen lopullisesti.
Puolidieselmoottorit ovat kuitenkin säilyneet pienoismallikäytössä nykyaikaan asti, joskin hehkukuulan sijaan käytetään hehkutulppaa. Yleensä näissä tosin käytetään polttoaineena metanolin, nitrometaanin ja öljyjen seosta. Nämä ovat litratehoiltaan erittäin hyviä, noin 150–700 hv/l kun henkilöauton bensiinimoottori on luokkaa 60 hv/l.
Eräs tunnetuimpia näiden maamoottoreiden valmistajia oli ruotsalainen Bolinder-tehdas. Suomessa niitä on valmistanut Björneborgs Mekaniska Werkstad.
Kuulamoottoreita on säilynyt runsaasti. Harrastajat pitävät niitä käyttökunnossa ja muutaman kerran kesässä niitä esitellään yleisölle erilaatuisten tapahtumien yhteydessä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]