Miinalaiva Keihässalmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keihässalmi
Keihässalmi vuonna 1983.
Keihässalmi vuonna 1983.
Aluksen vaiheet
Rakentaja Valmet, Katajanokan telakka
Laskettu vesille 16. maaliskuuta 1957
Loppuvaihe museoitu 1994
Tekniset tiedot
Uppouma 360 t
Pituus 56 m
Leveys 7,7 m
Syväys 2,2 m
Koneteho 2 × MAN-dieselmoottoria 1 194 kW
myöh: 2 × Wärtsilä-diesel 1 200 kW
Nopeus 15 solmua
Miehistöä 60
Aseistus
Aseistus 2 × Bofors 40 mm
2 × Madsen 20 mm

Miinalaiva Keihässalmi oli Suomen merivoimien vuonna 1957 valmistunut miinalaiva, joka museoitiin vuonna 1994. Se oli ensimmäinen uusi suomalainen miinalaiva toisen maailmansodan jälkeen.

Puolustusvoimain komentaja hyväksyi 11. helmikuuta 1955 perushankintasuunnitelman, johon sisältyi yksi Ruotsinsalmi-luokan miinalaiva korvaamaan sodassa menetetty miinalaiva Riilahti. Uusi alus tilattiin vuosien 1955–1956 perushankintavaroilla. Koska sille ei haluttu antaa upotetun aluksen nimeä, alus nimettiin Pyhtäänsaaren ja Munapirtin välissä olevan Keihässalmen mukaan.[1]

Keihässalmen suunnittelussa otettiin huomioon Suomen laivaston miinalaivoista saadut kokemukset. Aluksesta tuli esikuvaansa suurempi (uppouma 70 tonnia suurempi), vahvempi, merikelpoisempi ja nopeampi. Vaikka alus oli ennen kaikkea miinanlaskija ja -raivaaja, siihen sijoitettiin kaikki tuolloin käytössä olleet asejärjestelmät, lukuun ottamatta torpedoita.[1]

Alus tilattiin Valmet Oy:n Katajanokan telakalta. Se laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1957.

Alus oli purjehduksessa jokaisena vuotena valmistumisensa jälkeen, mikä osoitti sen käyttökelpoisuuden. Keihässalmen käyttökustannukset olivat alhaiset ja miehistöä vähän, mutta tästä huolimatta se pystyi toimimaan merellä yhtäjaksoisesti useita vuorokausia. Alus oli vuoteen 1962 asti Merivoimien suurin alus, joten sitä käytettiin koealuksena. Muun muassa sen keulaan asennettiin eräässä vaiheessa koemielessä 75 millimetrin tykki.

Teijon Telakka Oy peruskorjasi aluksen 1981, jolloin toteutettiin laivateknillinen peruskorjaus ja modernisoitiin aseistus.[2] Aluksen merikelpoisuutta parannettiin lisäämällä painovesitankkeja ja miinakannen etuosa rakennettiin vesitiiviiksi sulkemalla kyljissä olevat aukot. Alus sai myös ajanmukaisen aseistuksen, jolloin siihen lisättiin muun muassa tykistön tutkaohjattu tulenjohtolaitteisto.

Keihässalmi oli laivaston yleisvoimien komentajan lippulaivana ja monissa edustustehtävissä sekä teki laivastovierailun Ruotsiin ja Neuvostoliittoon vuosina 1960 ja 1961. Alus kävi vuonna 1970 purjehdusalueensa etäisimmässä paikassa, Ruotsin Ystadissa ja 1978 Lysekilissä. Se oli vuosina 1975–1979 Merisotakoulun koululaivana, kun Matti Kurjelle rakennettiin seuraajaa.

Keihässalmi vuonna 2020.

Keihässalmi museoitiin vuonna 1994 ja luovutettiin Sotamuseolle. Nykyisin alus on esillä Forum Marinumin laiturissa Turussa.

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 114–115. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  1. a b Suomen laivasto 1918–1968 osa 2, s. 397–398.
  2. Suomen laivasto 1969-2003 s. 298

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]