Katajanokan telakka
Katajanokan telakka sijaitsi Helsingin Katajanokan kaupunginosan itäosassa Merikasarmin välittömässä läheisyydessä. Alueella oli telakkatoimintaa jo ennen Suomen itsenäistymistä[1], mutta vuonna 1918 telakasta muodostettiin Valtion telakka -nimellä kulkenut laitos, joka aloitti telakka- ja korjaustoiminnan venäläisten rakentamissa konepajarakennuksissa. Vuonna 1919 Katajanokalla oli kaksi uivaa telakkaa sekä koneistus- viilaus-, puu- ja levytyöpajat. Se toimi puolustusvoimien huolto- ja korjaustelakkana. Vuonna 1928 otettiin käyttöön nimi Valtion Laivatelakka. Telakan vieressä toimi myös Helsingin romuliikkeen laivaromuttamo.[2]
Toisen maailmansodan aikana telakan alueella valmistettiin myös sotatarvikkeita, kuten kranaatinkuoria. Sodan jälkeen alkoi laajamittainen laivanrakennus sotakorvauksina Neuvostoliitolle.[2] Kun vuonna 1946 suomalainen telakkatoiminta järjestettiin uudelleen, muodostettiin Valtion Metallitehtaiden Helsingin telakka, jonka päätelakka oli Katajanokalla ja sivutoimipiste Suomenlinnan telakalla.[1] Katajanokka oli päätelakka muun muassa siksi, että sinne oli rakennettu Helsingin satamarata. 1920-luvulla Suomenlinnan ja Kaivopuiston välille suunniteltiin rautatiesiltaa Suomenlinnan telakan tarpeisiin, mutta sitä ei koskaan toteutettu.[3] Vuonna 1951 Valtion Metallitehtaiden nimi muutettiin Valmet Oy:ksi. Samana vuonna sotakorvaukset päättyivät, mutta Neuvostoliitto pysyi merkittävimpänä asiakkaana.[2]
Telakka työllisti noin tuhat työntekijää ja aiheutti huomattavaa läpikulkuliikennettä asuinkortteleiden ohi. Tilauskanta ja alusten koko kasvoivat vuosi vuodelta, kunnes Katajanokan ahtaus asetti lopulta rajoitteita tuotantovolyymin lisäämiselle.[4] Kun jättialuksia ja suurtankkereita ei mahduttu rakentamaan, alettiin suunnitella siirtoa muualle. Vuonna 1974 käynnistettiin telakkatoiminta Vuosaaressa nykyisen Vuosaaren sataman alueella[1], ja Valmet lopetti telakkatoiminnan Katajanokalla ja Suomenlinnassa vuoteen 1977 mennessä.[2] Helsingin kaupunki oli tyytyväinen saadessaan Katajanokalta maa-alueita muuhun käyttöön.[1] Nykyään telakan alueella sijaitsee asuntoja.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta, s. 56. Helsingin Satama, 2009. ISBN 978-952-223-187-1
- ↑ a b c d Itkonen, Jaana: Katajanokan täyttö- ja toimintahistoria (PDF) (s. 5–11) 10.8.2016. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto. Viitattu 13.8.2024.
- ↑ Räikkä, Jyrki: Suomenlinnan telakalla rakennettiin laivoja ja lentokoneita Helsingin Sanomat. 12.5.2007. Viitattu 13.8.2024.
- ↑ Kervanto Nevanlinna, Anja: Kadonneen kaupungin jäljillä: Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Helsingin historiallisessa ytimessä, s. 217. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-307-3
- ↑ Bäckgren, Noona: Katajanokan maaperä on osin pilaantunut Helsingin Sanomat. 24.1.2018. Viitattu 13.8.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katajanokan telakka Wikimedia Commonsissa
