Mih’as Tšarot

Mih’as Tšarot.

Mih’as Tšarot (valkoven. Міха́сь Чаро́т, oikealta nimeltään Mihail Symonavitš Kudzelka, Міхаі́л Сымо́навіч Кудзе́лька; 7. marraskuuta 1896 Minskin kuvernementin Igumenin kihlakunnan Rudzenskin kylä – 29. lokakuuta 1937 Minsk) oli valkovenäläinen kirjailija sekä kulttuuri- ja yhteiskuntavaikuttaja.

Tšarot syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän valmistui opettajaseminaarista, palveli armeijassa ja opiskeli Minskin opettajakorkeakoulussa. Tšarot kuului sosialistivallankumoukselliseen Maladaja Belarus -ryhmään, Valko-Venäjän väliaikaiseen kansalliskomiteaan ja oli perustamassa Valko-Venäjän kommunistista järjestöä vuonna 1920.

Tšarot työskenteli Savetskaja Belarus -lehden toimittajana vuosina 1925–1929. Hän oli Valko-Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean ehdokasjäsen vuosina 1925–1930 ja Valko-Venäjän SNT:n toimeenpanevan keskuskomitean jäsen vuosina 1924–1931. Tšarot osallistui kulttuuritoimintaan ja oli perustamassa kirjailijajärjestö Maladnjakia vuonna 1923. Myöhemmin hän kuului Valko-Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistykseen ja Neuvostoliiton kirjailijaliittoon. 1930-luvulla Tšarot työskenteli Valko-Venäjän valtion kustannusliikkeen kirjallisuusosaston johtajana ja kirjailijaliiton neuvonantajana.

Tšarotin ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1922. Hän kirjoitti romanttista vallankumousrunoutta ja ajankohtaista kansalaislyriikkaa, mutta ajautui 1930-luvulla poliittisten olosuhteiden aiheuttamaan henkiseen kriisiin. Tšarot kirjoitti myös Valko-Venäjän maaseutua kuvaavia kertomuksia sekä näytelmiä. Hänen kertomukseensa Svinapas (”Sikopaimen”) perustuu ensimmäinen valkovenäläinen näytelmäelokuva Ljasnaja byl (”Metsän satu”, 1926).

Tšarot pidätettiin tammikuussa 1937 ja hänet tuomittiin ”valkovenäläisten kansallisdemokraattien vastavallankumouksellisen järjestön jäsenenä” kuolemaan. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.