Mih’as Lynkou

Mih’as Lynkoulle omistettu juhlaraha.

Mih’as Lynkou (valkoven. Міхась Лынькоў, viralliselta nimeltään Mih’al Tsih’anavitš Lynkou, Міхал Ціханавіч Лынькоў; 30. marraskuuta 1899 Vitsebskin kihlakunnan Zazybyn kylä – 21. syyskuuta 1975 Minsk) oli valkovenäläinen kirjailija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntavaikuttaja.

Lynkou syntyi rautatieläisen perheeseen. Hän kävi opettajaseminaarin, palveli puna-armeijassa ja työskenteli opettajana ja toimittajana. Toisen maailmansodan aikana Lynkou oli rintamalehden toimittajana. Hän johti Valko-Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden, kielen ja taiteen instituuttia vuosina 1943–1946 ja 1949–1952.

Lynkoun ensimmäinen runo ilmestyi vuonna 1919 ja ensimmäiset kertomukset vuonna 1926. Hän kirjoitti kertomuksia vallankumouksesta, sisällissodasta, sosialismin rakentamisesta sekä kaupunkien ja työväestön elämästä. Toista maailmansotaa kuvaava neliosainen romaani Vekapomnyja dni (”Muistorikkaat päivät”, 1958) sai Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1968. Lynkou laati myös lastenkirjoja, kirjallisuuskritiikkiä ja kirjailijakuvauksia sekä toimi kääntäjänä.

Lynkou oli yksi Valko-Venäjän proletaarikirjailijoiden johtajista. Hän oli perustamassa Neuvostoliiton kirjailijaliittoa ja toimi Valko-Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana vuosina 1938–1948. Lynkou oli kirjallisuuslehti Polymja revaljutsyin päätoimittaja vuosina 1933–1941. Hänet nimitettiin Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1953 ja Valko-Venäjän kansankirjailjaksi vuonna 1962. Kirjailija oli Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston kansanedustaja vuosina 1940–1945.