Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia
Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia | |
---|---|
valkoven. Нацыянальная акадэмія навук Беларусі, ven. Национальная академия наук Беларуси | |
Arkkitehtien I. Lanhbard ja G. Lavrov suunnitteleman, alkujaan vuonna 1939 valmistuneen Valko-Venäjän kansallisen tiedeakatemian päärakennus Minskissä. |
|
Osoite | Praspekt Nezaležnasti 66, Minsk, Valko-Venäjä |
Koordinaatit | |
Valmistumisvuosi | 1939 (päärakennus) |
Suunnittelija | arkkitehdit Iosif Lanhbard (1882–1951) ja G. Lavrov |
Verkkosivut | |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia (valkoven. Нацыянальная акадэмія навук Беларусі, НАН Беларусі, Natsyjanalnaja akademija navuk Belarusi, NAN Belarusi, ven. Национальная академия наук Беларуси, Natsionalnaja akademija nauk Belarusi) on vuonna 1929 toimintansa aloittanut, Valko-Venäjän pääkaupunki Minskissä sijaitseva tiedeakatemia, maansa johtava tiedekeskus. [1][2]
Tiedeakatemia perustettiin lokakuussa 1928 vuosina 1922–1928 toimineen Valko-Venäjän kulttuuri-instituutin (Inbelkult) pohjalta. Nylkyään Valko-Venäjän kansallisena tiedeakatemiana tunnetun organisaation aiempina niminä olivat vuosina 1928-1936 Valkovenäläinen tiedeakatemia, sitten vuosina 1936–1991 Valko-Venäjän SNT:n tiedeakatemia ja vuosina 1991-1997 Valko-Venäjän tiedeakatemia. [1][2]
Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemian päärakennus rakennettiin arkkitehtien Iosif Lanhbard (1882–1951) ja G. Lavrov suunnitelmien mukaan vuosina 1932–1939. Kadulta päin katsottaessa päärakennuksen edustalla oleva kaksirivinen pylväikkökaari näkyy tunnusomaisena monumentaalisena piirteenä.[1][3] Pylväikkökaari muistuttaa tyyliltään Langbardin Kiovaan suunnitteleman, nykyisin Ukrainan ulkoministeriönä toimivan rakennuksen pylväikkökaarta.
Ennen toista maailmansotaa tiedeakatemiaan kuului 12 tieteellistä ja tutkimusinstituuttia, joissa työskenteli noin 1 000 henkeä. Osa tiedeakatemian rakennuksista vaurioitui pahoin sodan aikana, mutta päärakennus säilyi melko ehjänä. Sotaa edeltäviä suunnitelmia seuranneet kunnostustyöt valmistuivat vuonna 1949. Tiedeakatemian alueelle on rakennettu useita uudempia rakennuksia 1960- ja 1970-luvuilla.[1][3]
Nykyään kansallinen tiedeakatemia ilmoittaa henkilökuntaansa kuuluvan yli 18 000 tieteentekijää, teknikkoa ja tukihenkilöstöä. Henkilöstön keski-ikä on noin 48 vuotta. Tutkijoita on runsas 5 800, joista noin 250 on professoreja.[4] Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia edustaa maataan esimerkiksi Kansainvälisessä tiedeneuvostossa (ICSU) ja Euroopan tiedeakatemioiden järjestössä (ALLEA).[1]
Valko-Venäjän kansallisella tiedeakatemialla on useita eri toimintoja. Esimerkiksi Minskin Kasvitieteellinen keskuspuutarha eli täsmällisemmin Valko-Venäjän kansallisen tiedeakatemian Kasvitieteellinen keskuspuutarha (Tsentralnyi botanitšeski sad (NAN Belarusi)) on osa tiedeakatemiaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f S. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings), s. 122-123 Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemiasta, 124-125 sen kasvitieteellisestä puutarhasta. Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9 (venäjäksi) ja (englanniksi)
- ↑ a b History Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia, nasb.gov.by. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ a b The architectural ensemble of Independence Avenue - the main thoroughfare of Minsk City Valko-Venäjän valtio, gov.by. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ National Academy of Sciences of Belarus sivua päivitetty 17.9.2013. Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia, nasb.gov.by. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia Wikimedia Commonsissa
- Natsionalnaja akademija nauk Belarusi - 80 let (2009) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (basnet.by)
- The Museum of Ancient Belarusian Culture (englanniksi) (gov.by)
- Exposition «Development of an archaeological science at the National Academy of Sciences (NAS) of Belarus» (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (history.by)