Miehenkämmekkä
| Miehenkämmekkä | |
|---|---|
 Miehenkämmekkä Saarlandissa, Saksassa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Alaheimo: | Orchidoideae |
| Suku: | Pallerokämmekät Orchis |
| Laji: | mascula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Orchis mascula |
|
| Katso myös | |
Miehenkämmekkä (Orchis mascula) on lähinnä Euroopassa tavattava, punakukkainen kämmekkäkasvi. Suomessa lajia tavataan Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanakkavartinen miehenkämmekkä kasvaa 25–40 cm korkeaksi. Varsi on yläosastaan punertava. Juurimukulat ovat pieniä ja munanmuotoisia. Lehdet ovat ruusukemaisesti varren tyvellä. Väriltään ne ovat vihreitä ja yläpinnaltaan täplättömiä tai joskus täpläisiä. Ylälehdet ovat tuppimaisia ja suojelevat kukintoa. Kukinto on harsuhko, usein pitkä, lieriömäinen tähkä. Kukkien tukilehdet ovat kalvomaisia. Tummanpunaisia kukkia on tavallisesti 10–20 kappaletta, joskus jopa yli 50. Kukka on isohko, huulen keskiosa on muuta kukkaa vaaleampi. Kukan ylimmät kehälehdet ovat siirottavia, mutta eivät ole yhteenkaartuvia. Kukan tuoksu on epämiellyttävä ja muistuttaa lähinnä kissanpissaa. Suomessa miehenkämmekkä kukkii touko-kesäkuussa.[1][2][3]
Miehenkämmekän kukinta tapahtuu samoihin aikoihin kuin seljakämmekällä (Dactylorhiza sambucina), jonka punaisesta värimuodosta miehenkämmekkä eroaa muun muassa ylöspäin osoittavan kannuksensa ansiosta. Seljakämmekällä kannus osoittaa alaspäin ja kukinto on tiheä ja kartiomainen.[2]
Sekä suomenkielisen että tieteellisen nimensä miehenkämmekkä on saanut pyöreistä, kiveksiä muistuttavista juurimukuloistaan.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehenkämmekkää tavataan lähes koko Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä satunnaisemmin Itä-Euroopassa Baltiasta Länsi-Venäjälle ja -Ukrainaan. Pohjoisessa lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Ruotsiin ja Norjassa rannikolla aina napapiirin korkeudelle saakka. Lisäksi miehenkämmekkää tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Kaukasuksella ja Vähässä-Aasiassa.[4] Suomessa miehenkämmekkää kasvaa ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa lajin painopiste on selvästi eteläisessä saaristossa, etenkin Lemlandin kunnassa. Vaikka miehenkämmekkä on harvinainen kasvi, paikallisesti sitä voidaan tavata erittäin runsaasti, kuten Nåtön luonnonsuojelualueella.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehenkämmekkä kasvaa lehtoniityillä ja niityillä. Laji on kalkinsuosija.[1] Miehenkämmekkä on harvinaistunut monin paikoin Euroopassa laidunnuksen loputtua. Myös keräily on verottanut kantaa. Vaikka laji on myös Ahvenanmaalla harvinaistunut, lajin nykytilanne on vakaa. Lähes kaikki sen tunnetuista esiintymistä sijaitsee suojelualueilla, mikä tekee siitä parhaiten suojeltuja kasvilajeja Suomessa. Laji on selvästi hyötynyt suojelualueiden hoitoniitoista.[2]
Pohjois-Euroopassa miehenkämmekän pölyttäjinä vierailevat pääasiassa erilaiset mesipistiäiset, kuten kimalaiset, sarvimehiläiset, maamehiläiset ja loiskimalaiset. Kasvi huijaa pölyttäjiä näyttävillä kukillaan, jotka kuitenkin ovat medettömiä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Ranta, Pertti: Miehenkämmekkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 202.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.