Miehen tie (elokuva)
Miehen tie | |
---|---|
Ohjaaja |
Nyrki Tapiovaara Hugo Hytönen |
Käsikirjoittaja | Nyrki Tapiovaara |
Perustuu | F. E. Sillanpään romaaniin Miehen tie, 1932 |
Tuottaja | Erik Blomberg |
Säveltäjä | George de Godzinsky |
Kuvaaja |
Erik Blomberg Eino Mäkinen (vuoden 1939 talvikuvat Hämeestä) |
Leikkaaja | Erik Blomberg |
Lavastaja | Tapio Tapiovaara |
Pääosat |
Gunnar Hiilloskorpi Mirjami Kuosmanen Hugo Hytönen Helvi Järveläinen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö |
Erik Blomberg Oy Eloseppo Oy Ab |
Ensi-ilta | 1. syyskuuta 1940 |
Kesto | 93 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Miehen tie on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1940. Se jäi talvisodassa kaatuneelta ohjaajalta Nyrki Tapiovaaralta kesken. Elokuva perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Miehen tie (1932). Elokuvan valmistuttua Sillanpää oli juuri saanut Nobelin palkinnon.[1]
Elokuvan ohjasi loppuun Hugo Hytönen. Käytännössä elokuvan loppuun saattamisesta vastasi tuottaja Erik Blomberg vaimonsa Mirjami Kuosmasen kanssa. He muokkasivat käsikirjoitusta ja panivat henkilöiden tärkeysjärjestyksen uusiksi, sillä monet näyttelijät olivat Tapiovaaran tapaan kuolleet sotatoimissa. Hytösen vastuulle jäi henkilöohjaus. Eräitä kohtauksia oli kuvattava uudelleen ja tarinan kehittely oli saatava vastaamaan uutta tilannetta.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avausjaksossa maanviljelijä Paavo Ahrolan (Gunnar Hiilloskorpi) vaimo Anni (Irja Kuusla) tekee kuolemaa. Keväisen paljaassa luonnossa Paavo pohtii, miten jatkaa eteenpäin. Siementä pitää kylvää vakoon vaimon poismenosta huolimatta.
Kesällä Paavo kohtaa entisen heilansa, Vormiston Alman (Mirjami Kuosmanen). Paavon ja Alman yhteinen eroottinen menneisyys esitetään takaumana. Käy selväksi, että Alma on Paavon todellinen rakkaus, jonka tielle tuli järkiavioliitto Jaskarin Annin kanssa.
Syksy on Paavon levottoman etsinnän ja harhailun aikaa, etsikkoaikaa, joka on välttämätöntä hänen kehitykselleen, miehen tielle. Alma ei lupaa tulla Paavolle vielä, mutta joskus. Talvi tuo heidät lopullisesti yhteen.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gunnar Hiilloskorpi | … | Ahrolan Paavo |
Mirjami Kuosmanen | … | Vormiston Alma |
Hugo Hytönen | … | Vihtori Taatila |
Helvi Järveläinen | … | karjakko Hulda Tiirikka |
Annie Mörk | … | Tussan muori |
Elna Hellman | … | Manta |
Emmi Jurkka | … | Tussan Lyyti |
Maija Nuutinen | … | Jaskarin emäntä |
Onni Veijonen | … | Pietilän Iivari |
Pentti Viljanen | … | tamperelaiskeikari |
Hertta Leistén | … | Pälän emäntä |
Verna Piponius | … | diakonissa |
Simo Osa | … | Heikki Jaskari |
Aku Peltonen | … | konstaapeli Juutilainen |
Jalmari Parikka | … | Pälä |
Arvi Tuomi | … | asianajaja Otti |
Einari Ketola | … | autonkuljettaja |
Helvi Erjakka | … | Alman äiti |
Kyösti Käyhkö | … | 1. mies |
Sven Relander | … | asianajaja |
Lida Salin | … | juoruakka |
Jussi Piironen | … | 2. mies |
Irja Kuusla | … | Ahrolan Anni, o.s. Jaskari |
F. E. Sillanpää | … | mies suulitansseissa |
Maire Nymander | … | kaupunkilaispiika |
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blombergin mukaan Miehen tiessä pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon Tapiovaaran henkeä, vaikkakin kokonaisuutta on luonnehdittu hienoisesti epätasaiseksi. Päänäyttelijöiden työtä on kiitetty luontevaksi ja monitahoiseksi. Päähenkilöiden mielenliikkeet vertautuvat vuodenaikoihin ja luonnon kiertokulkuun.[2] Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa esiin erityisesti George de Godzinskyn musiikin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toiviainen, Sakari: Nyrki Tapiovaaran tie; Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986, ISBN 951-860-115-1