Merten saalistajat
| Merten saalistajat | |
|---|---|
| Beyond the Poseidon Adventure | |
 |
|
| Ohjaaja | Irwin Allen |
| Käsikirjoittaja | Nelson Gidding |
| Perustuu | Paul Gallicon romaaniin |
| Tuottaja | Irwin Allen |
| Säveltäjä | Jerry Fielding |
| Kuvaaja | Joseph F. Biroc |
| Leikkaaja | Bill Brame |
| Tuotantosuunnittelija | E. Preston Ames |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta | 1979 |
| Kesto | 115 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Merten saalistajat (engl. Beyond the Poseidon Adventure) on vuonna 1979 julkaistu katastrofielokuva ja jatko-osa elokuvalle S/S Poseidonin seikkailu (1972). Elokuvan pääosia esittävät Michael Caine, Karl Malden, Sally Field, Telly Savalas, Paul Picerni, Peter Boyle, Angela Cartwright, Jack Warden, Shirley Jones, Slim Pickens ja Veronica Hamel. Elokuvan on ohjannut katastrofielokuvien lajityypin keskeinen kehittäjä ja niiden tuottajana paremmin tunnettu Irwin Allen.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi kilpailevaa tahoa yrittää pelastaa arvoesineitä ylösalaisin kääntyneeltä risteilijä S/S Poseidonilta. Kumpi osapuoli, laivan omistajan (Caine) johtamat hyvät ihmiset vai rosvopäällikön (Savalas) johtamat pahat pojat löytävät nopeammin tiensä laivan purserihyttiin?[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva oli tappiollinen ja sai osakseen myös nuivia arvosteluja. Elokuva on ainoa Allenin katastrofielokuva, joka ei ollut ehdolla yhteenkään Oscar-palkintoon.
Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti elokuvan ensi-ilta-arvostelussa 1979, että katastrofielokuvat ovat ylipäätään Hollywoodin tylsimpiä keksintöjä ja niiden jatko-osat vasta tylsiä ovatkin. Hän näki Merten saalistajat usein tahattoman koomisena kliseisine ihmistyyppeineen, jotka tämän tästä puhkeavat lausumaan rakkaudentunnustuksia ja viimeisiä sanoja samassa vaarassa oleville läheisilleen.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen luonnehti elokuvaa yllättävän hyväksi jatko-osaksi, jonka klaustrofobista tunnelmaa tosin häiritsee liian monta rikosvyyhteä. Hän antoi Merten saalistajille kaksi tähteä viidestä[2].
Televisioversio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvasta tehdyssä televisioversiossa on 20 minuuttia lisämateriaalia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylänen, Helena: Satuja ja seikkailuja Välimerellä. Helsingin Sanomat, 6.10.1979, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Merten saalistajat Internet Movie Databasessa (englanniksi)