Merijalkaväen mies

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merijalkaväen mies
Jarhead
Ohjaaja Sam Mendes
Käsikirjoittaja William Broyles Jr. ja
Anthony Swofford
Tuottaja Lucy Fisher ja
Douglas Wick
Säveltäjä Thomas Newman
Kuvaaja Roger Deakins
Leikkaaja Walter Murch
Tuotantosuunnittelija Nancy Haigh
Pääosat Jake Gyllenhaal,
Peter Sarsgaard,
Chris Cooper ja
Jamie Foxx
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 4. marraskuuta 2005
Suomi 20. tammikuuta 2006
Kesto 123 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 72 000 000 $
Tuotto 96 800 000 $
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Merijalkaväen mies (Jarhead) on Sam Mendesin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 2005. Se perustuu Yhdysvaltain merijalkaväen entisen tarkka-ampujan Anthony Swoffordin samannimiseen romaaniin, joka kertoo hänen kokemuksistaan Persianlahden sodassa.

Elokuvan pääosissa nähdään Jake Gyllenhaal ja Peter Sarsgaard sekä Oscar-palkitut Chris Cooper ja Jamie Foxx.

Elokuvan alkuperäinen englanninkielinen nimi (Jarhead) tulee merijalkaväen sotilaista käytetystä alatyylisestä nimityksestä.

Irakilaisten tuleen sytyttämiä öljylähteitä vuonna 1991.

Anthony “Swoff” Swofford (Jake Gyllenhaal) käy Yhdysvaltain merijalkaväen koulutuksen ja hänet sijoitetaan Camp Pendletonin tukikohtaan Kaliforniassa. Ylikersantti Sykes (Jamie Foxx) laittaa hänet edelleen ankaralle tarkka-ampujakurssille. Vaikka monet muut luovuttavat, Swofford pääsee lopulta kurssista läpi. Hänen parinaan toimii Alan Troy (Peter Sarsgåard).[1]

Persianlahden sodan sytyttyä Irakin hyökättyä Kuwaitiin Swofford ja muut sotilaat lähetetään Arabian niemimaalle valmistautumaan Yhdysvaltojen iskuun Irakia vastaan. Valmisteluissa kestää kuukausia ja tylsistynyt Swofford järjestää sääntöjen vastaisen joulujuhlan. Hänen vartiovuoroaan korvaava Fergus O’Donnell (Brian Geraghty) sytyttää vahingossa tuleen valorakettilaatikon herättäen koko yksikön. Ylikersantti Sykes saa selville tapahtumien kulun ja Swofford alennetaan korpraalista sotamieheksi. Rangaistukseen kuuluvat myös alempiarvoiset tehtävät ja samalla Swofford alkaa epäillä hänen kotimaahan jääneen tyttöystävänsä pettävän häntä. O’Donnellia syyttävä Swofford kohtaa tämän ensin häntä aseella osoittaen, mutta kääntäen aseen ympäri vaatien tätä ampumaan itsensä.[1]

Yhdysvaltojen hyökkäys alkaa lopulta 17. tammikuuta 1991. Merijalkaväki etenee kohti Kuwaitin ja Saudi-Arabian rajaa. Swoffordille paljastuu, että Troylla on rikosrekisteri, joka tarkoittaa hänen erottamistaan palveluksesta kunhan he pääsevät kotiin. Joukkojen edetessä he eivät kohtaa lainkaan vastarintaa. Ilmavoimat tekevät tosin vahingossa hyökkäyksen omia joukkojaan vastaan. Pian saavutaan niin sanotulle Kuoleman moottoritielle, jolla lojuu kasoittain tuhoutuneita irakilaisia ajoneuvoja ja kaatuneiden ruumiita. Irakilaiset ovat vetäytyessään sytyttäneen alueen öljylähteet tuleen, mikä aiheuttaa öljysateen taivaalta.[1]

Tarkka-ampuja pari saa viimein tehtävän. Everstiluutnantti Kazinski (Chris Cooper) määrää heidät surrmaamaan Irakin tasavaltalaiskaartin upseerit eräällä lentotukikohdalla. Juuri kun Swofford on saanut heidät tähtäimeensä, majuri Lincoln (Dennis Haysbert) keskeyttää tehtävän ja kutsuu sen sijaan ilmaiskun Swoffordin ja Troyn vastalauseista huolimatta. Pari ei kohtaa lopulta koko sodan aikana lainkaan vihollisen vastarintaa. Swofford palaa kotiin, jossa hänen tyttöystävällään on uusi poikaystävä. Monilla muillakin sotilailla on vaikeuksia sopeutua siviilielämään. O’Donnell kertoo myöhemmin Swoffordille Troyn kuolleen autokolarissa. Swofford osallistuu joidenkin muiden sotilaiden kanssa hautajaisiin ja elokuva päättyy.[1]

Anthony Swofford.

Anthony Swofford oli liittynyt merijalkaväkeen 18-vuotiaana 1989. Hänet lähetettiin Saudi-Arabiaan hieman sodan alun jälkeen. Sodan aikana hän toimi tarkka-ampujana 7. merijalkaväkidivisioonassa, mutta ei pääse kokemaan varsinaisia taisteluja. Hänen muistelmansa Jarhead: A Marine Chronicle of the Gulf War and Other Battles julkaistiin hieman ennen Irakin sodan syttymistä vuonna 2003. Kirjasta tuli kriitikoiden ylistämä bestseller. Hän myi sen elokuvaoikeudet 2 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan Douglas Wickille ja hänen vaimolleen Lucy Fisher. Unversalilta saatiin 70 miljoonan dollarin budjetti. Käsikirjoituksen laati William Broyles Jr. ja se valmistui alkuvuodesta 2004. Ohjaajaksi palkattiin Sam Mendes. Pääroolin sai lopulta Jake Gyllenhaal. Muita harkittuja näyttelijöitä olivat esimerkiksi Christian Bale, Emile Hirsch ja Leonardo DiCaprio. Yhdysvaltain puolustusministeriö kieltäytyi tukemasta elokuvaa, koska sen käsikirjoitusta ei pidetty oikeanlaisena "sotilaselämän kuvauksena".[1]

Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2005 ja päättyivät toukokuussa. Camp Pendeltonin kohtaukset kuvattiin osittain toiminnansa päättäneellä George Air Force Base-tukikohdalla Kaliforniassa. Saudi-Arabian kohtaukset kuvattiin Kalifornian osavaltionyliopisto Channel Islandsin Grand Salonilla. Viimeiset kuvaukset tehtiin hiekkadyyneillä North Algodones Dunes Wilderness Area-suojelualueella Kalifornian kaakkoisosassa.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jake Gyllenhaal    Swoff  
 Peter Sarsgaard    Troy  
 Lucas Black    Kruger  
 Brian Geraghty    Fergus  
 Jacob Vargas    Cortez  
 Laz Alonso    Escobar  
 Evan Jones    Fowler  
 Iván Fenyö    Pinko  
 Chris Cooper    everstiluutnantti Kazinski  
 Dennis Haysbert    majuri Lincoln  
 Scott MacDonald    ylikersantti Fitch  
 Jamie Foxx    ylikersantti Sykes  

Merijalkaväen mies sai ensi-iltansa viikonloppuna 4.–6. marraskuuta 2005. 14-viikon esitysten aikana elokuva tuotti kotimaassa 62,6 miljoonaa dollaria ja ulkomailla 34,2 miljoonaa dollaria, eli yhteensä 96,8 miljoonaa. Tuotantoyhtiö Universal teki tuloina noin 53,2 miljoonaa dollaria, eli elokuva sen kaikki kulut huomioon ottaen teki noin 100 miljoonaa dollaria tappiota. Kotivideomarkkinoilla elokuva tuotti kuitenkin vielä 52 miljoonaa dollaria, mikä tasoitti yhtiön tappioita.[1]

Elokuva jakoi kriitikoiden mielipiteitä. Esimerkiksi elokuvan näkökulmaa "jalon sotilaan" myyttiin kiiteltiin. Toisaalta jotkin kriitikot sanoivat elokuvaa "rajoittuneeksi" ja kuinka se kuvaa vain "nihilistisen meriljalkaväen sotilaan" näkökulmaa itse sodan laajemman käsittelyn puuttuessa.[1]

Yhdysvaltain merijalkaväki kritisioi elokuvan käsikirjoitusta ja sen kuvausta merijalkaväen sotilaan elämästä virheelliseksi. Tietyt entiset sotilaat kritisoivat elokuvan eri kohtauksia, joiden tapahtumista pidettiin "epätodennäköisenä". Erikseen mainittiin esimerkiksi sodan jälkeinen kohtaus, jossa sotilaat tanssivat nuotion ympärillä villisti taivaalle ampuen. Jotkin sotilaat myös kiittelivät elokuvassa kuvailtua veljeyttä sotilaiden välillä.[1]

  1. a b c d e f g h i Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 177-180. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]