Meri-Anna Paloniemi
| Meri-Anna Paloniemi | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
Meri-Anna Paloniemi (s.10.09.1983 Oulussa, ent. Hintsala 2003-2022)[1] on suomalainen teologian tohtori[2], lestadiolaisuustutkija[3] ja kirjailija[4].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloniemi valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseon lukiosta vuonna 2002. Hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui teologian maisteriksi ja uskonnon aineenopettajaksi vuonna 2007.[5] Hän suoritti pappisvihkimykseen vaadittavat opinnot vuonna 2012[6]. Hänet vihittiin papiksi Espoon hiippakuntaan 16.12.2012[7]. Kotimaa-verkkolehden tietojen mukaan hänet vihittiin toisena vanhoillislestadiolaisena naisena[8], ja vaikutti osaltaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen naisten pappeudesta käytävän keskusteluun.[9] Pappisvihkimyksen vuoksi Paloniemi irtisanottiin tehtävistä Rauhanyhdistyksessä.[10]
Paloniemi jatkoi teologian tohtorikoulutettavana ja työskenteli vierailevana tutkijana Lancaster Universityssa englannissa vuosina 2014-2015[11]. Hän väitteli tohtoriksi kirkkososiologian oppiaineesta vuonna 2017 aiheenaan vanhoillislestadiolaisten käymät verkkokeskustelut. Hänen väitöskirjansa [12] Taivasta varten luotu : Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa jatkoi vanhoillislestadiolaisuudesta käytyä keskustelua[13] naisten ja äitien oikeuksista sekä aiheesta vanhoillislestadiolaisuus ja ehkäisy, eletty uskonto ja ruumiillisuus. Paloniemi on kiinnittänyt työssään huomiota myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin[14] ja edistänyt keskustelua erityisesti vähemmistöistä tulevien seksuaalivähemmistöön kuuluvien parissa.[15]
Paloniemi on julkaissut vanhoillislestadiolaisuuteen liittyviä artikkeleita, esimerkiksi teoksessa Pruuki, Heli: ”Ruumiillisuuden teologiaa ja Herätysliikenäkökulma: ruumis pelastuskysymyksenä”, Kaunis ihminen - sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kohtaaminen seurakunnissa, s. 89-99; 204-210. Kirjapaja, 2018. ja toimittanut teoksen Tuoreet oksat viinipuussa - Vanhoillislestadiolaisuus peilissä (Kirjapaja 2013)[16], yhdessä Mauri Kinnusen kanssa. Paloniemi on myös julkaissut rukouskirjan Alkuja ja loppuja[17] yhdessä Kaisa Karirannan ja Pirjo Kantalan kanssa.
Paloniemi on lisäksi vaikuttanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestinnän ja verkkotyön kehittämiseen. Hän on julkaissut uskonnollista verkkoyhteisöllisyyttä käsittelevän oppikirjan[18] sekä kirjoittanut aiheesta artikkeleita, joissa painotetaan kirkon viestinnän muutoksen tärkeyttä[19].
Paloniemi toimi Vantaan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä vuosina 2017-2022.[5] Paloniemi on toiminut marraskuusta 2022 alkaen Turun ja Suomen arkkipiispa Tapio Luoman erityisavustajana.[20]
Taiteellinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloniemi on tarkastellut vanhoillislestadiolaisuutta ja uskonnon ruumiillisuutta tutkimuksen lisäksi taiteen kautta. Paloniemi debytoi taiteilijana vuonna 2021 järjestämällä Helsingin Mikael Agricolan kirkossa näyttelyn[21] "Vaikka lähtisin siitä, se ei lähde minusta - lestadiolaisuus ruumiin muistissa" yhdessä Mirka Seppälän ja Riikka Mäkikoskelan kanssa.[22]
Paloniemi on kiinnittänyt huomiota myös pappisnaisten pukeutumisen epätasa-arvoiseen sukupuolittumiseen. Hän perusti vuonna 2016 Osuuskunta Pyhävaate[23] -nimisen osuuskunnan, joka loi sukupuolineutraalin papinasun ja toi raskaus- ja imetystopit papeille.[24]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paloniemi toimi Helsingin Tuomasyhteisö ry:n hallituksen jäsenenä 2017-2019 ja hallituksen puheenjohtajana vuoden 2020.[25] Tuomasyhteisö järjestää suosittuja Tuomasmessuja, joissa keskeistä on monipuolinen rukouselämä, vauhdikas musiikki ja avara hengellisyys.
Paloniemi toimi kirkolliskokousedustajana (vara) vuonna 2018[26] ja 2022[27] sekä Espoon hiippakunnan hiippakuntavaltuustossa 2020-2024[28].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laaksamo, Merja: Pappismatrikkeli 2018. Suomen kirkon pappisliitto, 2018.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna: Taivasta varten luotu : Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa. helda.helsinki.fi. 16.9.2007. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Pölkki, Minna: Lestadiolaisten joukossa elää niitäkin, jotka eivät suostu ehkäisykieltoon – ”Naisen ruumiin taakka kaatuu myös miehille”, sanoo tutkija. Helsinki Sanomat, 25.9.2017. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ HINTSALA, MERI-ANNA Kirjapaja.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ a b Pappismatrikkeli 2018, s. 222-223. Suomen kirkon pappisliitto, 2018.
- ↑ Kylätasku, Taneli: Oma kutsumus voitti lopulta. Kirkko ja kaupunki, 7.1..2013. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mattila, Raisa: Paine tekee timantteja Espoolainen Meri-Anna Hintsala on toinen lestadiolaisnainen, joka tänä vuonna vihitään papiksi. Helsingin Sanomat, 15.12.2012. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ijäs, Johannes: Toinen vanhoillislestadiolainen nainen papiksi. Kotimaa, 3.12.2012. Kotimaa. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sneck, Petra: Lestadiolaisten uudelta johdolta toivotaan muutoksia naisten asemaan. Helsingin Sanomat, 7.7.2014. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Rajamäki, Tiina: Lestadiolaiset veivät tehtävät tulevalta naispapilta Meri-Anna Hintsala joutui lähtemään Espoon rauhanyhdistyksen tehtävistä. Helsingin Sanomat, 4.12.2012. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna: Putting a Church Online – Lessons From Finland researchportal.helsinki.fi.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna: Taivasta varten luotu : Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa 16.9.2017. Helsingin yliopisto.
- ↑ Pölkki, MInna: Helsingin Sanomat, 25.9.2017. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Salomaa, Janne: Vanhoillislestadiolainen naispappi puolustaa homoja ja ehkäisyä. Helsingin Sanomat, 16.7.2015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lestadiolaisuus sateenkaarevin silmin 10.8.2022. 10.8.2022.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna & Kinnunen, Mauri: Tuoreet oksat viinipuussa - Vanhoillislestadiolaisuus peilissä. Kirjapaja, 2013.
- ↑ Kantala, Pirjo & Kariranta, Kaisa & Hintsala, Meri-Anna: Alkuja ja loppuja - rukousten kirja. Kirjapaja, 2021.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna; Kähkönen, Esko; Pauha, Teemu: Verkkoa kokemassa : hengellisyys ja vuorovaikutus verkkoyhteisöissä . Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2011. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mitä tarkalleen ottaen haluamme saada viestinnällä aikaan? kirkonkello.fi.
- ↑ Nimitysuutisia – Meri-Anna Paloniemi arkkipiispan erityisavustajaksi evl.fi. Arkistoitu 4.1.2023. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Tahkola, Anna: Näkyvästi olemassa Kuvataide vähemmistökokemusten paikkana. Taide, 1/2022. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Halonen, Kaisa: ”Ei saa olla tilaa vievä tai äänekäs” –Vanhoillislestadiolaisuuden jättäneet naiset käsittelevät näyttelyssä naisen paikkaa uskonyhteisössä ja irtautumisen kipeyttä. Kirkko ja kaupunki, 29.10.2021. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Osuuskunta Pyhävaate & kaikki taivaan tavarat pyhavaate.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Takala, Anna: Naispappien asussa ei toteudu tasa-arvo ja se on ongelma, sanoo Meri-Anna Hintsala – Hänen perustama porukka tuo pian myyntiin pappien raskaus- ja imetystopit. Helsingin Sanomat, 13.9.2020. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ "Avara hengellinen koti ja pudonneiden syli" – Meri-Anna Hintsala Tuomasyhteisön puheenjohtajaksi. Kotimaa, 29.1.2020. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hintsala, Meri-Anna: Näkyvyys on vaikuttavuuden edellytys - kirkon kampanjatoiminnasta. Kotimaa, 6.11.2018. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Paloniemi, Meri-Anna: Kirkolliskokousviikko varaedustajan silmin Espoon hiippakunta. 6.5.2022.
- ↑ Päätöksenteko espoonhiippakunta.fi.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meri-Anna Hintsala | Embodied Religion (helsinki.fi[1])
- Hintsala vieraana Inhimillinen tekijä[2] -ohjelmassa 13.9.2013 .
- ↑ Helsingin yliopisto: [https://blogs.helsinki.fi/embodied-religion/meri-anna-hintsala/ EMBODIED RELIGION Changing Meanings of Body and Gender in Contemporary Forms of Religious Identity in Finland – Faculty of Theology, University of Helsinki] blogs.helsinki.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Inhimillinen tekijä areena.yle.fi.