Rauhanyhdistys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin rauhanyhdistys on Suomen toiseksi suurin rauhanyhdistys.

Rauhanyhdistykset ovat vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen paikallisorganisaatioita. Myös rauhansanalaisilla on Suomessa yksi suomenkielinen ja useita ruotsinkielisiä paikallisyhdistyksiä, joiden nimessä esiintyy sana "rauhanyhdistys". Useimpien rauhansanalaisten yhdistysten nimessä on kuitenkin "Rauhan Sana".[1] Vanhoillislestadiolaiset rauhanyhdistykset kuuluvat jäseninä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseen eli SRK:hon.

SRK:n mukaan rauhanyhdistykset on perustettu ja vieläkin perustetaan, jotta "Jumalan valtakunnan" työtä voitaisiin tehdä lain suomin mahdollisuuksin.[2]

Rauhanyhdistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kemin rauhanyhdistyksen toimitalo on Suomen vanhin.
Kemin rauhanyhdistyksen toimitalon seurasali.

Ensimmäiset rauhanyhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon. Niitä on siis perustettu herätysliikkeen alkuajoista alkaen. Useimmat suomalaiset rauhanyhdistykset kuuluvat Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseen eli SRK:hon, mutta jotkut rauhansanalaisen liikkeen paikallisyhdistykset toimivat myös rauhanyhdistyksen nimellä.

Rauhanyhdistyksiksi kutsutaan myös yleisesti vanhoillislestadiolaisten kokoontumistiloja. Tämä artikkeli käsittelee rauhanyhdistyksiä yhdistyksinä.

Suomessa toimii noin 200 rauhanyhdistystä ja muualla maailmassa 15. USA:ssa, Kanadassa, Ecuadorissa, Togossa ja Keniassa vanhoillislestadiolaisten toimitiloista ja organisaatioista käytetään nimeä Laestadian Lutheran Church. Jäsenmäärältään suurimpia rauhanyhdistyksiä ovat Oulun (1 700 jäsentä), Helsingin (1 300), Jyväskylän (950) ja Tampereen (720) rauhanyhdistykset.[3]

Nimi viittaa Jeesuksen omilleen antamaan tunnonrauhaan: "Kristus on meidän rauhamme" (Ef. 2:14).[4]

Toiminnan päämääränä on sääntöjen mukaan "herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansamme keskuudessa". Tärkein toimintamuoto ovat seurat, joita järjestetään "Pyhän Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalta". Lisäksi järjestetään muun muassa diakonia-, päiväkerho-, pyhäkoulu- ja raamattuluokkatoimintaa sekä erilaisissa elämäntilanteissa eläville suunnattuja kerhoja, kursseja ja retkiä. Yli 13-vuotiaille sekä nuorille aikuisille järjestetään monenlaisia keskusteluiltoja ja muita tapahtumia. Seurojen ohella kaikille yhteistä toimintaa ovat talkoot ja myyjäiset sekä joulu-, pääsiäis-, itsenäisyyspäivä-, äitienpäivä- ja muut juhlat.

Useimmilla rauhanyhdistyksillä on omat kokoontumistilat. Pienimmät yhdistykset kokoontuvat kirkoissa, seurakuntakeskuksissa ja kodeissa. Kaikki rauhanyhdistykset tekevät yhteistyötä evankelis-luterilaisten seurakuntien kanssa. Kirkoissa järjestetään muun muassa seuroja ja kirkkopyhiä.

Rauhanyhdistykset tukevat vanhoillislestadiolaistaustaisten kansanopistojen toimintaa ja tekevät lähetystyötä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kautta. Myös suurin osa vanhoillislestadiolaisten julkaisutyöstä hoidetaan SRK:n kautta, vaikka paikallisrauhanyhdistykset julkaisevatkin esimerkiksi omia musiikkiäänitteitä.

Jäseneksi voivat liittyä kaikki 15 vuotta täyttäneet. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille.

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhanyhdistykset toimivat yhdistyslain mukaisina rekisteröityinä yhdistyksinä, joten yhdistyksen hallintoon kuuluvat vähimmillään yhdistyksen kokous, hallitus tai johtokunta sekä toiminnantarkastaja. Suurissa rauhanyhdistyksissä on tavallista, että hallitus nimeää erilaisista toiminnoista vastaavia toimikuntia, joita ovat esimerkiksi seuratoimikunta, lapsi- ja nuorisotyötoimikunta tai myyjäistoimikunta. Yleensä yhdistyksen säännöt määrittävät johtokunnan apuna toimivien sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät.

Helsingin rauhanyhdistyksen vuonna 1888 vahvistettujen sääntöjen mukaan rauhanyhdistys valitsee keskuudestaan yhdeksänjäsenisen johtokunnan, joka hoitaa juoksevat asiat. Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, rahastonhoitajan, kirjurin (sihteerin) ja muut toimijat tarpeen mukaan. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tulee muun muassa hankkia ja ylläpitää sopiva rakennus toimintaansa varten.[5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Raution Rauhanyhdistys, muista esimerkkinä Etelä-Suomen Rauhan Sana, ks. www.lyrs.fi: Paikallisyhdistykset (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 28.11.2007.
  2. ↑ Aimo Hautamäki, Hänninen, Tuomas: Oikea ja väärä, s. 50. (SRK:n vuosikirja 2005) Oulu: SRK, 2005. ISBN 951-843-072-1
  3. ↑ Historia 2005. SRK. Arkistoitu 31.12.2006. Viitattu 13.6.2007.
  4. ↑ Historia 2005. SRK. Arkistoitu 31.12.2006. Viitattu 11.1.2007.
  5. ↑ Seppo Särkiniemi: Hyvän paimenen hoidossa, s. 155. Oulu: Helsingin rauhanyhdistys / SRK, 1988. ISBN 951-9422-98-6


Rauhanyhdistysten historioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jorma Lamminmäki: Elämän veden virrat. Alavuden Rauhanyhdistys ry:n 60-vuotisjuhlajulkaisu. Alavuden rauhanyhdistys, 2007. ISBN 978-951-97846-4-9
  • Tuomas Lohi: Lähteistä kasvaa virta : lestadiolaisuuden vaiheita Haapajärvellä 1863–2000. Haapajärven rauhanyhdistys ry, 2000. ISBN 951-843-009-8
  • Seppo Kokkoniemi: Sinun kädessäsi. Haapaveden Rauhanyhdistyksen vaiheita. Haapaveden rauhanyhdistys, 1995. ISBN 951-8940-60-6
  • Seppo Särkiniemi (toim.): Hyvän paimenen hoidossa. Helsingin Rauhanyhdistys 100 vuotta. Helsingin rauhanyhdistys, 1988. ISBN 951-9422-98-6
  • Mauri Hyvärinen, Pertti Juvonen, Aune Kaasinen, Marjatta Karppinen, Aino Korhonen, Tauno Naumanen, Kyösti Pieviläinen: Kohti rauhan rantaa. Juhlakirja Joensuun Rauhanyhdistyksen täyttäessä 100 vuotta. Joensuun rauhanyhdistys, 1994. ISBN 952-90-6091-2
  • Lea Pietilä: Elävän veden äärellä. Lestadiolaisuuden vaiheita Kiimingissä. Kiimingin rauhanyhdistys, 2005. ISBN 952-91-4546-2
  • Juha Hakala: Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden vaiheita Kokkolan seudulla. Kokkolan rauhanyhdistys.
  • Pertti Kaisto: Elävän kristillisyyden vaiheet Kuopiossa 1870–1985. Kuopion rauhanyhdistys, 1985.
  • Pertti Ervasti: Seuratkaa minua. Kuusamon Rauhanyhdistyksen seitsemän vuosikymmentä. Kuusamon rauhanyhdistys, 2005. ISBN 952-91-9138-3
  • Mauri Kinnunen: Arpa lankesi ihanasta maasta. Lestadiolaisuuden vaiheita Lappeenrannan seudulla vuodesta 1870. Lappeenrannan rauhanyhdistys 60 vuotta. Lappeenrannan rauhanyhdistys, 1993. ISBN 9518940398
  • Kullervo Hirvonen: Lestadiolaisen kristillisyyden vaiheista Leppävirran ja Varkauden seuduilla. Leppävirran rauhanyhdistys, 1996.
  • Helinä Hoppa, Marjatta Lehtonen, Kari Lyytikäinen, Onni Tanskanen: Elämän leipä. Liperin Rauhanyhdistys 50 vuotta. Liperin rauhanyhdistys, 1996. ISBN 952-90-7377-1
  • Juhani Alaranta ym.: Armopöydän ääressä. Merijärven Rauhanyhdistys 1929–1999. Merijärven rauhanyhdistys, 1995. ISBN 951-8940-62-2
  • Anneli Kalliokoski: Kylvö ja kasvu. Nivalan Rauhanyhdistyksen historiaa. Nivalan rauhanyhdistys, 1995. ISBN 951-8940-62-2
  • Jari Kupsala: Tähän asti. Oulun Rauhanyhdistys sata vuotta. Oulun Rauhanyhdistys, 1995. ISBN 951-8940-58-4 ISSN 0788-4796
  • Mauri Kinnunen: Herra on minun kallioni. Lestadiolaisen kristillisyyden vaiheet Outokummussa. Outokummun Rauhanyhdistys, 1997. ISBN 952-90-9341-1
  • Kauko Vuonokari: Aikaa on vähän. Porin Rauhanyhdistyksen historia. Porin Rauhanyhdistys, 1974. ISBN 951-99032-6-7
  • Inkeri Heikkala, Aili Jurmu, Kalle Laivamaa: Aljetussa uskossa. Lestadiolainen kristillisyys Posiolla. Posion rauhanyhdistys 50 vuotta. Posion rauhanyhdistys, 2002.
  • Olli Lohi: Elävän veden äärellä. Raahen rauhanyhdistys 100 vuotta. Raahen rauhanyhdistys, 2006.
  • Sirkku Kinnunen: Valkeus pimeydessä paistaa. Rovaniemen Rauhanyhdistys 100 vuotta. Rovaniemen Rauhanyhdistys, 2005. ISBN 951-843-070-5 ISSN 0788-4796
  • Merja Sorjanen: Kylvövainiolta. Sievin lestadiolaisuuden ja rauhanyhdistysten vaiheita. Sievin Rauhanyhdistys ry. Sievin Asemanseudun Rauhanyhdistys ry. Sievin Kiiskilän Rauhanyhdistys, 1999. ISBN 952-91-1616-0
  • Niilo Keränen: Elävän veden virta – lestadiolaisen kristillisyyden vaiheita Taivalkoskella. Taivalkosken rauhanyhdistys, 2008. ISBN 978-952-92-4634-2
  • Eero Lumijärvi: Teidän keskellänne. Tampereen Rauhanyhdistys 100 vuotta. Tampereen rauhanyhdistys, 1990. ISBN 951-8940-14-2 ISSN 0788-4796
  • Hannu Heinänen (toim.): Silta virran yli. Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden vaiheista Tornion seudulla. Tornion rauhanyhdistys, 1987. ISBN 951-9422-73-0
  • Antero Niemikorpi (toim.): Valona ja suolana. Juhlakirja Vaasan ja sen ympäristön rauhanyhdistys ry:n täyttäessä 50 vuotta. Vaasan rauhanyhdistys, 1993. ISBN 952-90-4558-1
  • Veikko Jurvakainen: Armovirran äärellä. Lestadiolaisuuden ja rauhanyhdistysten vaiheita Ylikiimingissä. Ylikiimingin rauhanyhdistys, 2000.
  • Raili Mantila: Vapautetut sydämet. Ylivieskan Rauhanyhdistyksen vaiheita. Ylivieskan rauhanyhdistys, 1998. ISBN 951-8940-89-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rauhanyhdistys&oldid=23000413”