Mentalismi
Mentalismi (engl. mentalism < lat. mentālis ’mieleen liittyvä’) on 1900-luvun mielenfilosofiaan liittyvä katsantokanta, jonka mukaan mieli ja mielentilat voivat itsessään vaikuttaa kausaalisella voimalla aineelliseen maailmaan. Mentalismin vastakohtana ovat dualismi, jonka mukaan mieli ja ruumis ovat keskenään erilaisia substansseja, ja behaviorismi, jonka mukaan käyttäytyminen voidaan selittää ulkoisesti ilmenevien seikkojen perusteella. Mentalismin edeltäjänä voidaan pitää John Lockea, ja tunnettuja mentalisteja ovat olleet muiden muassa Jerry Fodor ja Noam Chomsky.
Varhaisemmassa filosofiassa mentalismilla tarkoitettiin metafyysisen idealismin muotoa, jonka mukaan on olemassa vain yksilöllisiä tiedostavia sieluja.[1][2]
Kielitieteessä mentalismilla tarkoitetaan suuntausta, joka hyväksyy kielellisen intuition ja kokemuksen ja pitää empiiristä murteiden tutkimusta toisarvoisena.[3][2]
Mentalisti-nimitystä käyttävät jotkut viihdetaiteilijat, jotka pyrkivät esityksissään synnyttämään vaikutelman, että heillä olisi yliluonnollisia psyykkisiä kykyjä.[4] Sen sijaan psyykikot – esimerkiksi selvänäkijät ja meediot – väittävät yliluonnollisten kykyjensä olevan todellisia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nykysuomen sivistyssanakirja, s.v. mentalismi. WSOY, Helsinki 1989. ISBN 951-0-09108-1
- ↑ a b mentalismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Valpola, Veli: Suuri sivistyssanakirja, s.v. mentalismi. WSOY, Helsinki 2000. ISBN 951-0-21923-1
- ↑ Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja Jukka Korpelan avoin tietosivusto. Tampereen teknillinen yliopisto: Jukka Korpela. Arkistoitu 29.3.2014. Viitattu 15.1.2014. suomeksi