Menneitten sukupolvien varjot
Menneitten sukupolvien varjot | |
---|---|
Тіні забутих предків | |
Elokuvan venäjänkielinen juliste |
|
Ohjaaja | Sergei Paradžanov |
Käsikirjoittaja |
Sergei Paradžanov Ivan Tšendei |
Säveltäjä | Myroslav Skoryk |
Kuvaaja | Juri Iljenko |
Pääosat |
Ivan Mykolaitšuk Larysa Kadotšnykova Tetjana Bestajeva |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
Tuotantoyhtiö | Dovženkon elokuvastudio, Kiova |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta |
1964 24. toukokuuta 1968 |
Kesto | 95 min. (98 min.[1]) |
Alkuperäiskieli | ukraina |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Menneitten sukupolvien varjot (ukr. Тіні забутих предків, Tini zabutyh’ predkiv, ven. Тени забытых предков, Teni zabytyh predkov) on Sergei Paradžanovin ohjaama neuvostoukrainalainen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1964.[1][2][3] Elokuva perustuu Myh’ailo Kotsjubynskyin kirjaan.[2][3][4]
Menneitten sukupolvien varjot oli Paradžanovin ensimmäinen julkisuuteen päässyt suuri teos ja se sai kansainvälisesti kiitosta rikkaasta roolivaatteiden ja värien käytöstä. Elokuvassa kuvataan myös tarkasti hutsulien kulttuuria, mukaan luettuna tämän etnisen ryhmän musiikkia ja vaatetusta.[2][4][3]
Elokuva on esitetty Suomessa ainakin Yle Teema -kanavalla maaliskuussa 2017,[3] ja se oli katsottavissa Yle Areenassa runsaan kahden vuoden ajan (2015-2017).[5] Elokuva nostettiin Ukrainan elokuvahistorian parhaaksi elokuvaksi maan kansallisen elokuva-arkiston eli Dovženko-keskuksen vuonna 2021 julkaisemalla Ukrainan elokuvahistorian sata parasta elokuvaa -listalla.[6][7][8]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienessä hutsulien asuttamassa kylässä Karpaateilla nuori poika, Ivan, rakastuu Maritškaan. Perheiden välillä on voimakkaita jännitteitä, koska Maritškan isä on surmannut mittelössä Ivanin isän.[1][3][2] Sukuriidasta huolimatta he menevät yhteen ja Maritska tulee raskaaksi. He aikovat mennä naimisiin ja Ivan lähtee kylästä ansaitkseen rahaa. Ivanin ollessa poissa Maritška putoaa lammasta pelastaessan jokeen ja hukkuu. Kun Ivan palaa takaisin kylään, hän vaipuu masennukseen nähdessään rakastettunsa ruumiin.[1][2][3]
Ivan jatkaa elämäänsä puurastaen onnettomana, kunnes tapaa Palagnan kengittäessään hevosta. He menevät naimisiin perinteisin hutsulien menoin. Avioliiton onni kuitenkin haihtuu, kun Ivan pakkomielteisesti vaalii Maritškan muistoa.[1][3]
Elokuvan juoni muodostaa kehyksen ohjaajan taitavalle Karpaattien jylhän ja ankaran luonnon sekä tätä heijastavien kansanperinteiden ja -tapojen runolliselle kuvaukselle.[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ivan Mykolaitšuk | … | Ivan |
Larysa Kadotšnykova | … | Maritška |
Tetjana Bestajeva | … | Palagna |
Spartak Bahašvili | … | Juri Malfara |
Mykola Hrynko | … | paimen |
Leonid Jenhibarov | … | Miko |
Nina Alisova | … | Ivanin äiti |
Oleksandr Hai | … | Ivanin isä |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e 1 Shadows of Forgotten Ancestors / Tini zabutykh predkiv / Wild Horses of Fire Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Veli-Pekka Makkonen: Elokuvan runoilija sosialistisen realismin maassa Idäntutkimus, 2/2005: 76-81, via journal.fi. 2005. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Sergei Paradžanovin neljä elokuvaa yle.fi. 12.1.2015, päivitetty 27.2.2017. Viitattu 18.11.2023. (suomeksi)
- ↑ a b James Steffen: The Cinema of Sergei Parajanov. Madison, Wisconsin, USA: The University of Wisconsin Press, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste via archive.org (pdf) (viitattu 18.11.2023). (englanniksi)
- ↑ Kino: Menneitten sukupolvien varjot (7) Yle Areena. 4.2.2015-12.4.2017. Viitattu 18.11.2023. (suomeksi)
- ↑ Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 5.11.2023. (englanniksi)
- ↑ 1 Тіні забутих предкі (Tihi zabutyh predkiv) Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 5.11.2023. (ukrainaksi)
- ↑ 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 5.11.2023. (ukrainaksi)