Mennään eteenpäin

Mennään eteenpäin (ME) (engl. Marriage Encounter) on uskonnollinen parisuhteen hoitamiseen tähtäävä viikonloppu, jonka tavoitteena on kehittää avioliittoa lähinnä parantamalla kommunikointia parisuhteessa. Viikonloppu on tarkoitettu heteropareille, jotka ovat avioliitossa.

ME-toiminnan juuret ovat Espanjassa, mutta varsinainen liike syntyi Yhdysvalloissa 1960–70-luvuilla. Toiminta on maailmanlaajuista ja levinnyt toisiin uskontoihin. ME-viikonlopusta on ainakin protestanttinen ja juutalainen versio.

Toiminnan toivat Suomeen Hannu ja Maija Nyman vuonna 1987.

Viikonlopuissa käyneet parit voivat liittyä jäseneksi järjestöön, jonka keskeisenä tehtävänä on järjestää uusia ME-viikonloppuja. Suomessa Mennään eteenpäin -aviopariviikonloppuista ja ME-toiminnasta vastaa ME-Mennään Eteenpäin ry -niminen järjestö. Järjestö julkaisee Meidän kesken -nimistä lehteä.

Historia

Juuret Espanjassa ja Yhdysvalloissa

Mennään eteenpäin -viikonlopun idea on syntynyt Espanjassa 1960-luvulla. Kerrotaan, että vuonna 1952 katolisen isä Gabriel Calvon luo tulivat Mercedes ja Jaime Ferrer. Pariskunta halusi saada hengellistä ohjausta nimenomaan pariskuntana. Isä Gabriel Calvo aloitti aviopareille tarkoitetut ohjelmat, joiden tarkoituksena oli parantaa parien välistä kommunikaatiota ja toimia parille avioliiton uudistajana. Calvo kehitti menetelmän, mutta varsinainen ME-liike syntyi 1960–70-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa.

ME-toiminta saapui Yhdysvaltoihin 1966, ja ensimmäinen viikonloppu pidettiin Notre Damen yliopistolla 1967. Toiminta järjestäytyi nopeasti ja vuonna 1969 perustettiin Yhdysvaltain ensimmäinen ME-järjestö, National Marriage Encounter. Liike kutsui ensimmäiseksi johtajaparikseen Jamie ja Arline Whelanin. Yhdessä papin kanssa Whelanit muodostivat järjestön ensimmäisen johtoryhmän.

Modernin katolisuuden ydin

ME-liikkeen syntyyn vaikuttivat myös ajan ilmiöt. 1960-luvun käsitys vapaasta seksuaalisuudesta mutta myös Amerikan katolisten keskuudessa kasvanut vieraantuminen kirkosta edesauttoivat liikkeen syntyä. Pariskunnista haluttiin nyt modernin Amerikkalaisen katolisuuden ydin.

Viikonloput hotelleissa ja retriittikeskuksissa

Alusta lähtien viikonloppujen pitopaikoiksi vakiintuivat hotellit ja retriittikeskukset. Vain aikuisille tarkoitetun viikonlopun hinta oli New Yorkissa 1970-luvulla noin 68$, josta pariskunnat maksoivat 15$ rekisteröintimaksun jälkeen varallisuutensa mukaan. Viikonlopun ohjelma sisälsi neljä luentosarjaa otsikoilla: minä, me, Jumala ja maailma. (I, We, God, World). Perjantai-illasta sunnuntaihin kestävä viikonloppu huipentui sunnuntaiaamun messuun, jonka sisältönä oli mm. rohkaista pareja viemään sanomaa (the Good News) ME toiminnasta eteenpäin.

Dialogi

Niin ikään alusta lähtien viikonlopun työskentely perustui dialogiin. Dialogi on menetelmä, jossa jokaisen luennon jälkeen pari kirjoitti toisilleen kirjeen ME muistikirjoihinsa. Vihkot vaihdettiin ja pariskunta keskusteli yhdessä kirjoituksista. Juuri dialogista tuli ME toiminnan kulmakivi. Tätä dialogia parien kehotettiin jatkavan myös viikonlopun jälkeen.

Liikkeen jakautuminen

Toiminnassa oli Yhdysvalloissa alusta pitäen mukana pastori Charles ”Chuck” Gallagher. Hän koki liikkeen tervetulleeksi piristykseksi katoliseen kirkkoon, joka hänen mukaansa oli eriytynyt liian kauas tavallisten ihmisten elämästä.

Gallagherin näkemykset liikkeestä johtivat lopulta sen jakautumiseen. Vuonna 1975 liike jakautui kahteen järjestöön, kun Worldwide Marriage Encounter erosi järjestöstä. Gallagher halusi liikkeestä vahvan avioliiton puolestapuhujan ja toi sen ideologiaan mukaan nk. parien voima -ajatuksen (Couple Power), jonka mukaan avioparit toimivat yhteiskuntaa ja kirkkoa rakentavina voimina. Gallagher uskoi muuttavansa maailmaa tällä ajatuksellaan.

Chuck Gallagherin visio

Chuck Gallagherin johtama kansainvälinen järjestö sai paljon mediahuomiota ja ohitti kannatuksellaan nopeasti kansallisen järjestön. Kansainvälinen järjestö järjesti mm. tapahtumia ja aviopariviikonloppuja osana ”vapaata rakkautta vastaan – avioliiton puolesta” ohjelmaansa. 1980-luvulla tuo ohjelma kokosi Los Angelesiin pareja päällään paitoja, joissa luki ”Parien voima” ja ”Kalifornia on rakastaville”. Gallagher ei luottanut parien kykyyn luoda keskinäistä vuorovaikutusta, vaan hänen mukaansa dialogin tulisi olla jokapäiväistä. Kansainvälisessä Worldwide Marriage Encounter järjestössä pidettiin myös tärkeänä jatkaa Isä Calvon aloittamaa perinnettä. Viikonlopun muoto oli sama kaikkialla maailmassa, ja katolinen teologia pysyi tiukasti mukana. Kansallisessa järjestössä taas annettiin paikallisille toimijoille enemmän vapautta keskittyä enemmän avioparityöhön kuin liikkeen synnyttämiseen. Kansallisen järjestön jäsenet mm. Arline Whelan varoittivat Gallagheria tekemästä aatteesta liikettä (in thing). Esitettyyn kritiikkiin yhtyi myös Isä Calvo. Hänen mukaansa liike on joutunut pois hänen tarkoittamaltaan tieltä. (Marriage Encounter is off the Track in U.S.)

Sisältöjen lisäksi erilleen ajautuneiden liikkeiden ulkoiset tunnukset muuttuivat. Kansallisen järjestön tunnukseksi vakiintui Kristusmonogrammin, ristin ja kahden sormuksen yhdistelmä. Kansainvälinen järjestö liitti sormukset ja ristin taas suureen sydämeen ja otti pääväreiksi keltaisen ja punaisen.

Callagherin muutokset järjestön toimintaan olivat kiistanalaisia. Kansallisen järjestön johtajat kritisoivat kansainvälistä liikettä siitä, että se teki liikkeestä ilmiötä. Kansainvälistä liikettä arvosteltiin myös kulttimaisuudesta sekä fundamentalistisesta uskonnollisuudesta. Lisäksi osallistujat sanoivat menetelmän olevan liian yksinkertainen, ja ammattilaiset sanoivat liikettä amatöörimäiseksi. Sen sanottiin lupaavan enemmän, kuin se todellisuudessa pystyi tarjoamaan. Viikonlopun sanottiin olevan autoritaarinen sekä uhkaava, sillä vetäjäparit uhkailivat ”käy dialogia tai kuole”.

Leviäminen

Muutamassa vuodessa ME:stä tuli maailman suosituin parisuhdetta rikastuttava ohjelma. Toiminta levisi nopeasti 23 maahan, ja vuosina 1967–75 yli 200 000 paria oli osallistunut viikonloppuun. ME–toiminta levisi 1970–80-luvuilla Yhdysvaltojen ulkopuolelle mutta myös muihin uskontoihin. Rabbi Bernard Kligfeld aloitti ME –toiminnan juutalaisen keskuudessa 1972 ja sitä ennen liike oli jo levinnyt muihin kristillisiin uskontokuntiin. Uskontokuntien rajojen ylittäminen ei sujunut ongelmitta ja keskusteluja käytiin mm. ehtoolliselle osallistumisesta ja avioliiton sakramentista. Katoliset ymmärtävät avioliiton sakramenttina, pyhänä toimituksena.

Ensimmäisiä maita, johon ME toiminta laajeni, olivat Belgia ja Englanti. Liikkeen toiminta levisi laajalle ja erään arvion mukaan 5 miljoonaa paria kaikkiaan 100 maasta ovat osallistuneet ME-viikonloppuun.

ME-viikonlopun sisältö Yhdysvalloissa

Viikonloppu on tiivis 44 tunnin (44 tuntia, jotka muuttavat elämäsi) kokonaisuus, jonka ohjelma koostuu luennoista ja paritehtävistä. Viikonloppua ohjaa neljä juontajaparia (engl. presenter couple). Yksi juontajista on pappi. Näiden lisäksi viikonloppua ovat toteuttamassa joukko vapaaehtoisia viikonlopun käyneitä pareja.

Viikonloppuun osallistuva pariskunta työskentelee menetelmällä, jota kutsutaan dialogiksi. Käytännössä dialogi tarkoittaa tunteiden ja ajatusten jakamista puolisolle kirjoittamalla niihin erityisesti tarkoitettuihin vihkoihin. Dialogia varten annetaan erityisiä dialogikysymyksiä. Kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: ”Kolme merkittävintä tilannetta, joissa olen kokenut eniten yhteyttä sinuun?” tai ”Mitkä ovat tärkeimmät syyni jatkaa elämääni?” Kirjoittamisen jälkeen vihkot vaihdetaan ja keskustellaan yhdessä heränneistä ajatuksista ja tunteista. Tavallista dialogia kutsutaan nimellä 10/10, joka tarkoittaa kymmenen minuutin kirjoittamista ja kymmenen minuutin keskustelua.

Dialogien kirjoittamista edeltävät juontajaparien osuudet, joita kutsutaan puheiksi (engl. talk) Puheet käsittelevät mm. vuorovaikutuksen merkitystä parisuhteessa ja tunteiden ilmaisemisen tärkeyttä. Puheet ovat etukäteen valmisteltuja, ja juontajat lukevat ne suoraan paperista. Englanninkielisiä puheita voi lukea verkosta osoitteesta: http://marriageencounteronline.org

ME-viikonlopun sisältöön kuuluvat parisuhteen kommunikaation ja tunteiden jakamisen lisäksi uskonnollisuus. Avioliitto nähdään Jumalan tarkoituksena, ja viikonlopun käyneitä pareja kannustetaan muuttamaan maailmaa ja lähiympäristöään omalla esimerkillään.

Sloganit

Toiminnan alusta lähtien viikonlopun sanoma on kiteytetty sloganeihin. Tunnetuimpia niistä lienevät ”Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, ne vain ovat” (engl. Feelings are not good or bad, they just are) ja ”Jumala ei luo roskaa” (engl. God doesn’t make junk). Liikkeen alkuaikoina huomiota herätti slogan ”Käy dialogia tai kuole” (engl. Dialogue or Die). Sloganin käyttö väheni, ja liikkeen edustajat kertoivat, ettei sen merkitystä pitänyt ottaa kirjaimellisesti.

Musiikki

Musiikki on olennaisessa osassa ME-viikonloppua. Worldwide Marriage Encounter otti 1970-luvulla omakseen The Seekers yhtyeen laulun I’ll Never Find Another You (There’s A New World Somewhere). Lisäksi musiikkia viikonloppuun on lainattu musiikkia musikaalista Man of LaMancha.

Ohjelma

Viikonlopun ohjelma on jaettu kolmen otsikon alle, jotka ovat: tutki (Observe), arvioi (Judge) ja toimi (Act). Kaikkiaan otsikoiden alle jakautuu kolmetoista eri työskentelyä (askelta), joissa annettua aihetta käsitellään edellä kuvatulla dialogi-metodilla.

• Askel 1: Johdanto
• Askel 2: Itsensä kohtaaminen
• Askel 3: Liittomme tila
• Askel 4: Kylväjä-vertauksen pohtiminen (Matt. 13: 1-13)
• Askel 5: Avioliittomme on Jumalan suunnitelma
• Askel 6: Kahdenkeskinen luottamus ja dialogi
• Askel 7: Kaanaan hääjuhla
• Askel 8: Avioliiton sakramentti
• Askel 9: Henkilökohtainen 90 minuutin reflektointi
• Askel 10: Parien yhteinen 90 minuutin reflektointi
• Askel 11: Avioliiton hengellisyys
• Askel 12: Kristillinen sitoutumisemme
• Askel 13: Pyhä messu ja avioliittolupauksen uudistaminen

Viikonlopun jälkeen osallistujia rohkaistaan mukaan Marriage Encounter -toimintaan, kirjoittamaan säännöllisesti dialogeja sekä rohkaisemaan muita pariskuntia viikonloppuun kertomalla heille positiivisesta kokemuksestaan.

Mennään Eteenpäin -toiminta Suomessa

Ensimmäinen luterilainen ME-viikonloppu pidettiin Washingtonissa 1975. Luterilaisesta versiosta tuli kansainvälinen sen laajennettua Kanadaan 1978 sekä Eurooppaan 1980. Pohjoismaiden ensimmäinen viikonloppu pidettiin Norjassa 1982 – tosin englannin kielellä. Islantiin ME siirtyi Yhdysvaltain asevoimien tukikohdan kautta vuonna 1985.

Kirkon perheneuvonnan merkittävä vaikuttaja rovasti Liisa Tuovinen vinkkasi Maija ja Hannu Nymanille uudesta mahdollisesti Suomeenkin sopivasta avioparityön muodosta, jota oli tarjolla Islannissa. Nymanit osallistuivatkin viikonloppuun saarivaltiossa vuonna 1986. Norjalaiset ja islantilaiset parit järjestivät englannin kielellä Suomessa ensimmäisen viikonlopun. Nymanit aloittivat kolmen muun avioparin kanssa suomenkielisen Mennään Eteenpäin -toiminnan vuonna 1987, jolloin ensimmäinen viikonloppu järjestettiin Vivamossa Lohjalla. Viikonloput olivat Kansan Raamattuseuran vastuulla sen aikaa että toiminta saatiin jaloilleen. Toiminnalle perustettiin yhdistys vuonna 1988. Siitä lähtien kaikki viikonloput on järjestetty hotelleissa, aluksi Haikon Kartanossa. Hotellimajoitus kiinnosti ja avarsi mielikuvaa kristillisestä avioparityöstä. Toiminnan koettiin saattavan paljon uusia pareja kristillisen avioparityön piiriin.

Suomen ME käyttää samaa logoa Worldwide Marriage Encounter -järjestön kanssa. Suomalaisen järjestön nettisivujen historiassa viitataan liikkeen espanjalaisiin juuriin ja mainitaan toiminnan olevan Suomessa hyvin suosittua. Tilastoja asiasta ei ole saatavilla, mutta keskimääräinen jonotusaika viikonloppuun kerrotaan olevain noin vuoden verran. Vuonna 2008 järjestettiin 16 viikonloppua ja vuonna 2012 viikonloppuja oli 9. Niihin osallistui 24–36 avioparia. Viikonloppuja järjestettiin vuonna 2012 kuudessa hotellissa, jotka ovat Meripuisto Espoossa, Lakeus Seinäjoella, Vihiluoto Oulussa, Heimari Mikkelissä, Yyteri Porissa ja Rikala Salossa.

Toiminta on järjestäytynyttä Yhdistyksen kotipaikka on Lohjalla ja se on rekisteröity vuonna 2002. Liike vietti 25-vuotisjuhlaansa syksyllä 2012 hotelli Waltikassa Valkeakoskella. Suomen ME ry. julkaisee Meidän kesken -nimistä lehteä. Neljä kertaa vuodessa julkaistava lehti on ilmestynyt vuodesta 2002.

ME-viikonlopun sisältö Suomessa

Liikkeen kotisivulla kerrotaan, että viikonloppu on tarkoitettu heterosuhteessa eläville aviopareille ja sen tavoitteena ”on auttaa pareja tutustumaan toisiinsa syvemmin ja uusista näkökulmista”. Viikonloput järjestetään hotelleissa ja viikonloppuun ilmoittaudutaan maksamalla 70€ (2012) varausmaksu.

Viikonloppu on Suomessa kolmen päivän mittainen ja sitä ohjaavat vetäjäparit. Vähintään yksi vetäjä on evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Viikonlopun kerrotaan sopivan kaikenikäisille aviopareille. Viikonlopusta kertovassa esitteessä kuitenkin mainitaan, ettei se ole tarkoitettu akuutissa kriisissä olevalle parille.

Mennään Eteenpäin -viikonloppu on alusta loppuun tiiviisti suunniteltu ja ohjelmarunko seuraa yhdysvaltalaisen version sisältöä. Ohjelmaa on aamusta iltaan ja esimerkiksi ruokapöytäkeskustelujen aiheet on etukäteen päätetty. Järjestäjät pitävät säännöllisillä puhelinsoitoilla huolta, jotta osallistujat ovat ajallaan oikeassa paikassa.

Viikonlopun työskentely tapahtuu ”alustuksiin perustuvana henkilökohtaisena pohdiskeluna ja parityöskentelynä oman puolison kanssa”. Työskentelyyn ei sisälly ryhmätöitä eikä omasta parisuhteestaan tarvitse kertoa muille. Työskentelytapana on yhdysvaltalaisen version mallin mukaisesti dialogi, jossa pari kirjoittaa toisilleen vihkoihin ja vaihtaa vihkoja kirjoittamisen jälkeen. Kirjoittamista edeltää yhden vetäjäparin luento. Jokaiselle parille on viikonloppua varten nimetty henkilökohtainen rukouspari, jonka tehtävänä on rukoilla viikonloppuun osallistuvan parin puolesta. Sunnuntaina viikonlopun ollessa aivan lopuillaan rukouspari tulee tapaamaan viikonloppuun osallistunutta paria.

Viikonloppuun osallistuneita kutsutaan pienpiiritoimintaan (sirkkeleihin) sekä järjestelytehtäviin uusien ME-viikonloppujen järjestämiseksi.

Mennään Eteenpäin -järjestön nettisivuilla esitellään tuloksia Matti Viitasen vuonna 1998 julkaistusta pro gradu -opinnäytetyöstä, jossa tutkittiin osallistujien kokemuksia viikonlopusta vuonna 1996. Tämän mukaan viikonloppu oli ”useimpien osallistujien mielestä pääasiallisesti myönteinen ja parisuhdetta syventävä kokemus”. Viikonloppu on hyödyttänyt pariskuntien vuorovaikutusta ja itsen sekä puolison kohtaaminen on koettu tärkeäksi. Viikonlopun jälkeen pariskunnat ”kokevat ehkä suurempaa vapautta ottaa esille ja käsitellä suhteessaan ja omassa elämässään erilaisia asioita--”.

Kritiikki

Varhaisin kritiikki nousi liikkeen sisällä, kun Yhdysvaltoihin kotiutunut liike hajosi kahtia. Tuolloin kansainvälisesti orientoitunutta Worldwide Marriage Encounteria arvosteltiin siitä, että se alkoi muovata viikonlopputapahtumasta järjestöä ja nosti liikkeeseen kuulumisen olennaisena osana avioliiton hoitamiselle. Kritiikkiä kehityssuuntaa vastaan esitti myös liikkeen perustajana pidetty Isä Calvo, jonka mukaan liike ”oli suistunut radalta”

Perheterapeutit ja tutkijat ovat varoittaneet, ettei viikonloppu sovi kaikille aviopareille. Osittain tämän kritiikin taustalla on se, että viikonloppua ohjaavat amatöörit. Järjestöä on ohjeistettu, että se seuloisi osanottajat paremmin. Vuonna 1986 julkaistussa tutkimuksessa (suom. Parit jotka voittavat ja jotka häviävät) kuvataan 50 parin kokemuksia ME-viikonlopusta. Yhdeksän pareista kertoi, että viikonloppu vaikutti negatiivisesti heidän avioliittoonsa.

Viikonloppu on voimakas tunnekokemus ja voi olla parille voimakas yhteyden kokemus. Viikonlopussa puhutaan paljon tunteista, mutta siellä ei tarjota välineitä tai apua niiden parempaan ymmärtämiseen tai ongelmien ratkaisuun. Tunteiden esilletuominen ja jakaminen on tärkeää, mutta itsensä ilmaiseminen voi olla rikialtista ilman toimivia kommunikointikeinoja. Asiantuntijat huomauttavatkin, että Mennään eteenpäin viikonloppu ei ole tarkoitettu avioliiton ongelmien selvittelyyn ja kyseessä ei ole pariterapia.

Lähteet

• Rebecca L. Davis: More Perfect Unions: The American Search for Marital Bliss. Harvard University Press, 2010. ISBN 978-0-674-04796-9
• Doherty, W. J., Lester, M. E. and Leigh, G.: MARRIAGE ENCOUNTER WEEKENDS: COUPLES WHO WIN AND COUPLES WHO LOSE. Journal of Marital and Family Therapy, 1986. ISBN 978-0-674-04796-9
• Chris Segrin Jeanne Flora: Family Communication. Routledge, 2004. ISBN-13: 978-0805847970
• Pia-Maria Turunen: ”Jos näitä kriisejä ei ois tapahtunu, niin emmä ois löytäny sitä kultajyvää” Parisuhdekriisistä selviytyminen avioparikurssilaisten kertomana. Pro Gradu. Tampereen yliopisto., 2008.

Aiheesta muualla

• Suomen toiminnan viralliset verkkosivut
• Luterilainen kansainvälinen ME-toiminta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Worldwide Marriage Encounter
• National Marriage Encounter (Arkistoitu – Internet Archive)