Melita Norwood
Melita Norwood (synt. Sirnis; 25. maaliskuuta 1912 Bournemouth – 2. kesäkuuta 2005 Lontoo)[1][2] oli brittiläinen kommunisti, joka vakoili Neuvostoliiton hyväksi lähes neljänkymmenen vuoden ajan työskennellessään virkailijana tieteellistä tutkimusta tehneessä British Non-Ferrous Metals Research Association -organisaatiossa. Hänen 1940-luvulla vuotamansa salaiset asiakirjat auttoivat Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norwoodin vuonna 1918 kuollut isä Alexander Sirnis oli latvialaissyntyinen kirjanpainaja, joka ihaili Venäjän vallankumousta.[2][3] Äiti oli englantilainen ja kannatti myös työväenliikettä.[3] Norwood opiskeli vuosina 1930–1931 Southamptonin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja muutti äitinsä kanssa Lontooseen.[3][2] Vuonna 1932 hänet palkattiin konttoristiksi metallurgista tutkimusta tehneeseen British Non-Ferrous Metals Research Associationiin (BNFMRA). Vuonna 1935 tunnettu kommunisti Andrew Rothstein värväsi hänet neuvostotiedustelun vakoojaksi koodinimellä Hola.[2] Norwood liittyi seuraavana vuonna myös Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen.[3] Hän kuului alkujaan vakoojarenkaaseen, jonka muut jäsenet vangittiin jo vuonna 1938, mutta hän ei tuolloin paljastunut.[2]
Norwood luovutti Neuvostoliittoon valokuvaamiaan salaisia asiakirjoja, joista osa liittyi huippusalaisiin valtion tutkimushankkeisiin.[1] Kun BNFMRA ryhtyi vuonna 1945 avustamaan Britannian ydinaseen kehittämiseen liittynyttä Tube Alloys -projektia, Norwood vuoti Neuvostoliittoon uraaniin liittyneitä tutkimustuloksia.[2] Hänen merkityksestään Neuvostoliiton ydinaseohjelmalle on myöhemmin kiistelty, sillä Neuvostoliitolla oli tärkeämpiäkin vakoojia, kuten Manhattan-projektissa työskennellyt fyysikko Klaus Fuchs.[3]
Norwood jäi eläkkeelle BNFMRA:sta vuonna 1972. Hän jatkoi vakoojana loppuun asti, tosin hänellä ei enää 1940-luvun jälkeen ollut pääsyä salaisiin hallituksen asiakirjoihin. Hän ei salannut aatemaailmaansa ja kuului ydinaseriisuntaa kannattaneeseen CND-kansalaisjärjestöön. Norwoodin vakoilu paljastui vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun KGB:n salaisia asiakirjoja sisältävä niin sanottu Mitrohinin arkisto vuodettiin läntisten tiedustelupalvelujen haltuun. Vakooja Holan henkilöllisyyden selvitti MI5:n palkkaama historiantutkija Christopher Andrew ja tieto julkistettiin The Times -lehden artikkelissa, joka ilmestyi hieman ennen Andrew’n kirjan The Mitrokhin Archive julkaisua syyskuussa 1999. Tuolloin 87-vuotias Norwood tunnusti vakoilun, mutta Tony Blairin hallitus päätti jättää syytteen nostamatta rikoksista kuluneen pitkän ajan vuoksi.[3][2] Myöhemmin ilmeni, että Britannian tiedustelu oli saanut Norwoodista vinkin jo vuonna 1965, mutta ei ollut tehnyt asialle mitään.[3]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norwoodin elämäntarina on toiminut innoittajana vuonna 2018 valmistuneelle elokuvalle Red Joan, jonka pääosaa näyttelee Judi Dench. Elokuvassa henkilöiden nimet on muutettu.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Melita Sirnis Norwood (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition (Internet Archive). Viitattu 22.4.2019.
- ↑ a b c d e f g Melita Norwood (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 23.4.2019.
- ↑ a b c d e f g John Cunningham: Melita Norwood (englanniksi) The Guardian 28.6.2005. Viitattu 23.4.2019.
- ↑ Leena Virtanen: Vakoojaelokuva kannattaa nähdä vain Judi Denchin tähden Helsingin Sanomat 17.4.2019. Viitattu 23.4.2019.
