Melcher Melchers

Henrik Melcher Melchers (alun perin Svensson; 30. toukokuuta 1882 Tukholma – 9. huhtikuuta 1961 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä.

Elämä ja ura

Melchers sävelsi jo nuoruusiällä lauluja. Hän pääsi Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun suoritettuaan koulunsa 14-vuotiaana. Hän valmistui oppiarvolla musiikkipedagogiikassa vuonna 1903. Melchers työskenteli viulistina teatterien orkestereissa Tukholmassa sekä alttoviulistina Konsertföreningenissä (Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin edeltäjä) ja Kungliga Hovkapelletissa. Samanaikaisesti hän opiskeli sävellystä Johan Lindegrenin johdolla. Vuonna 1905 Melchers matkusti Pariisiin opiskelemaan kuvanveistoa ja musiikkia. Hän vietti siellä aikaa Place des Invalides'n taiteilijakoloniassa. Tänä aikana hän ystävystyi maanmiestensä Charles Hägerstrandin ja Hans Ekegårdhin kanssa. Melchersin ystäväpiiriin Pariisissa kuuluivat myös Albert Engström ja Gustaf Hellström. Melchers elätti itsensä näinä aikoina pianonsoittoa opettamalla. Vuonna 1907 Pariisissa julkaistiin hänen laulunsa Sancte spiritus. Melchers hyväksyttiin vuonna 1908 Georges Caussaden sävellysluokalle Pariisin konservatorioon ja opiskeli tämän johdolla vuoteen 1912. Melchers sai Pariisin konservatorion toisen palkinnon kontrapunktissa. Hänen mukaansa opinnot Ranskassa olivat ratkaisevia hänen taiteellisen kehityksensä kannalta. Melchers soitti Pariisin ruotsalaisessa kirkossa, ja vuonna 1913 häneltä tilattiin uuden kirkkorakennuksen käyttöön vihkimistä varten kantaatti. Melchers myös johti kirkkokuoroa ja järjesti vuonna 1914 kirkon Salle suédoisessa oman sävellyskonserttinsa. Hän sai urkurin pätevyyden Visbyssä vuonna 1913. Caussaden toisen oppilaan, Germaine Tailleferren mukaan Melchers perusti Lyre et Palette -konserttiseuran Erik Satien tuella ja johti sen konsertteja ainakin vuoden ajan.

Vuonna 1919 Melchers palasi Ranskasta Tukholmaan. Hän toimi musiikkikriitikkona lyhytikäisessä Dagens Tidning -lehdessä. Vuonna 1921 hän suoritti orkesterinjohdon opintoja ensin Brysselissä, sitten Sondershausenissa. Vuonna 1921 hän meni naimisiin Pariisissa tapaamansa alankomaalaisen pianisti Henriette Hartogin kanssa. Samana vuonna Melchers pääsi opettajaksi Karl Wohlfartin musiikkikouluun, Arbetarnas bildningsförbundiin ja Stiftelsen Musikkulturens Främjandeen. Hän halusi varsinkin perehdyttää ruotsalaiset yleisöt uuteen ranskalaiseen musiikkiin. Vuonna 1925 Melchers luopui mainituista tehtävistään ja pääsi avustavaksi harmonian opettajaksi Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun. Vuonna 1934 hänestä tuli sen pysyvä kontrapunktin, sävellyksen ja orkestroinnin opettajaksi, vuodesta 1939 professorin arvonimellä. Vuonna 1947 Melchers luopui muodollisista opetustehtävistään, vaikka teki myöhemminkin jonkin verran opetustyötä. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Åke Uddén, Erland von Koch, Åke Malmfors, Sven-Eric Johanson ja Hans Leygraf.

Musiikki

Melchers sai vaikutteita ensisijaisesti César Franckilta ja tämän seuraajilta. Häneen vaikuttivat kuitenkin myös Claude Debussy ja Maurice Ravel sekä ajoittain Erik Satie ja Les Six -ryhmän säveltäjät. Melchers sävelsi kaksi pianokonserttoa, joista toinen (1931) on sävelletty hänen vaimolleen. Hän sävelsi myös konserton viululle ja Tukholman konserttitalon avajaisia varten tehdyn sinfonian (d-molli). Muita Melchersin orkesteriteoksia ovat Svensk rapsodi sekä sävelrunot Näcken, La Kermesse ja Elégie. Hänen kamarimusiikkiteoksiaan ovat jousikvartetto (1922), sellosonaatti (1926) ja viulusonaatti (1928). Pianoteoksista merkittäviä ovat Trois danses (caractéristiques) 1910-luvun alusta.