Meiolania
| Meiolania | |
|---|---|
.jpg) Meiolania platyceps |
|
|
Neogeeni – Kvartääri Mioseeni – Pleistoseeni[1][2][3] |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Alaluokka: | Diapsidit Diapsida |
| Kladi: | Testudinata |
| Kladi: | †Meiolaniformes |
| Heimo: | †Meiolaniidae |
| Suku: |
†Meiolania Owen, 1886 |
| Synonyymit | |
|
|
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Meiolania (nimen merkitys: ”pieni vaeltaja”[4]) on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden suku, joka eli keskiseltä mioseenilta myöhäiselle pleistoseenille ja mahdollisesti holoseenille asti. Sen fossiileja on löydetty Oseaniasta. Meiolania ei ollut varsinainen kilpikonna (Testudines), mutta se edusti läheistä kehityshaaraa, jonka uskotaan eronneen kilpikonnista varhaisjurakaudella.[1][2][3][5]
Meiolanian kuvasi ensimmäisen kerran Richard Owen vuonna 1886, joka tuolloin piti eläintä jonkinlaisena liskona. Owen vertasi eläintä aiemmin nimeämäänsä Megalania-jättiläisvaraaniin (”suuri vaeltaja”), ja antoi uudelle suvulle nimeksi Meiolania (”pieni vaeltaja”).[1][4][6]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Suurin Meiolania-laji oli eräs Queenslandissa elänyt nimeämätön laji, jonka kilven pituus oli noin kaksi metriä. Se oli siis samaa kokoluokkaa kuin Megalochelys atlas, suurin koskaan elänyt maakilpikonna. Pienin laji puolestaan oli Uudessa-Kaledoniassa elänyt M. mackayi, jonka kilven pituus oli noin 70 senttiä.[1][3][7] Suurta kokoaan lukuun ottamatta Meiolanian huomiota herättävin piirre olivat sen päätä koristaneet sarvet ja kyhmyt. Kaksi sarvea sojotti kallon sivuille kuten lehmällä, joten on epätodennäköistä, että Meiolania olisi pystynyt vetämään päänsä kilven alle nykyisten kilpikonnien tapaan. Eläimen häntä oli luurenkaiden ympäröimä ja päättyi piikikkääseen nuijaan.[6][7]
Levinneisyys ja sukupuutto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meiolania ilmestyi Australian mantereella, jossa sen fossiileja on löydetty Pohjoisterritoriosta ja Queenslandista. Lisäksi suku levittäytyi Tyynenmeren saarille (Lord Howelle ja Uuteen-Kaledoniaan), mahdollisesti kelluen samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat ovat saapuneet asuinsijoilleen.[1][5][8]
Meiolania hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla luultavasti pääasiassa ihmisen liiallisen hyödyntämisen takia, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut vaikuttaa sen katoamiseen. Lord Howen saarella elänyt M. platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa sen elinalueelle.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meiolania oli luultavasti kasvinsyöjä.[1] Sitä on pitkään pidetty maaeläimenä, mutta tarkempi tutkimus viittaa sen sittenkin eläneen vedessä. Se käveli mahdollisesti veden pohjassa kuten nykyiset Chelydra-suvun näykkijäkilpikonnat. Se saattoi elää matalilla laguuneilla nykyisen merileguaanin tapaan.[9]
Fylogenia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sterli (2015).[1] Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Sterli, Juliana: A Review of the Fossil Record of Gondwanan Turtles of the Clade Meiolaniformes. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, huhtikuu 2015, 56. vsk, nro 1, s. 21–45. doi:10.3374/014.056.0102 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Sterli, Juliana & de la Fuente, Marcelo S. & Krause, J. Marcelo: A new turtle from the Palaeogene of Patagonia (Argentina) sheds new light on the diversity and evolution of the bizarre clade of horned turtles (Meiolaniidae, Testudinata). Zoological Journal of the Linnean Society, heinäkuu 2015, 174. vsk, nro 3, s. 519–548. doi:10.1111/zoj.12252 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rhodin, Anders G. J. & Thomson, Scott & Georgalis, Georgios L. & Karl, Hans-Volker & Danilov, Igor G. & Takahashi, Akio & S. de la Fuente, Marcelo & Bourque, Jason R. & Delfino, Massimo & Bour, Roger & Iverson, John B. & Shaffer, H. Bradley & van Dijk, Peter Paul: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015 ISSN 1088-7105 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Isaak, Mark: Etymology: Misnamed Curiosities of Biological Nomenclature. 29.4.2019. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 487. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5 (englanniksi)
- ↑ a b Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 69. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9 (englanniksi)
- ↑ Hawkins, Stuart & Worthy, Trevor H. & Bedford, Stuart & Spriggs, Matthew & Clark, Geoffrey & Irwin, Geoff & Best, Simon & Kirch, Patrick: Ancient tortoise hunting in the southwest Pacific. Scientific Reports, 6.12.2016, 6. vsk. doi:10.1038/srep38317 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Lichtig, Asher & Lucas, Spencer: The ecology of Meiolania platyceps, a Pleistocene turtle from Australia. New Mexico Museum of Natural History and Science Bulletin, marraskuu 2018, 79. vsk, s. 363–368. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)