Maxim-konekivääri

Maxim-konekivääri vuodelta 1884

M/32 Maxim M/21 jalustalla talvisodassa

Maxim-konekivääri on Sir Hiram Maximin kehittämä vyösyöttöinen ja vesijäähdytteinen konekivääri, jota pidetään ensimmäisenä nykyaikaisena konekiväärimallina. Se vaikutti ratkaisevasti maasodankäyntiin.

Muutettuaan Englantiin, jossa markkinat olivat paljon paremmat kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa, Maxim aloitti aseen tuotannon pienissä sarjoissa. Vuonna 1889 brittiarmeijan käyttöön hyväksytty Maxim m1884 oli ensimmäinen taistelussa käytetty konekivääri.

Maxim myi vuonna 1897 asetehtaansa brittiläiselle Vickersille, josta tuli merkittävä konekiväärivalmistaja. Maxim-tyyppisiä konekiväärejä alettiin valmistaa ennen ensimmäistä maailmansotaa myös Saksassa ja Venäjällä.

Konekivääri muutti sodan luonteen yhdessä rautateiden ja tykistön kehittymisen myötä: puolustajan oli helppo ohjata hyökkääjän läpimurtokohtaan suuret määrät reservejä nopeasti, kun taas tykistöllä voitiin tuhota suuret määrät hyökkääjiä. Lisäksi konekiväärituli aiheutti hyökkääjälle suuria tappioita. Rintama ei liikkunut paljoa, mutta molempien osapuolten tappiot olivat suuret. Sota muuttui kilpailuksi viholliselle aiheutetuista omia suuremmista tappioista.

Vasta lentoaseen ja panssariaseen kehitys Espanjan sisällissodan aikana ja sen jälkeen muutti sodankäynnin luonteen jälleen liikkuvammaksi. Konekiväärin keksimisestä aiheutui muun muassa se, että ratsuväestä aselajina jouduttiin luopumaan.

Maxim-konekiväärejä ostettiin Suomeen 1920-luvulla Puolasta ja Italiasta. Lisäksi niitä saatiin talvisodassa sotasaaliiksi puna-armeijalta noin tuhat kappaletta, ja niillä oli suomalaisille suuri merkitys vihollisen hyökkäysten torjunnassa.

Laukaisumekanismi

Ensimmäiset mallit pesitettiin .45-70-mustaruutipatruunoille ja ne käyttivät kankaista patruunavyötä. Ammuttaessa piippu ja siihen kytketty lukko perääntyvät lyhyen matkaa yhdessä, kunnes polvinivel taittuu keskeltä ja lukko ja piippu irtoavat toisistaan. Lukko jatkaa matkaa taakse vetäen samalla hylsyn patruunapesästä, uuden patruunan vyöstä ja jännittäen aseen ulkokylkeen sijoitetun palautinjousen. Jousi palauttaa lukon eteen. Palatessaan lukko työntää uuden patruunan patruunapesään ja polvinivel suoristuu. Sama toistuu kunnes liipaisimesta hellitetään tai ammukset loppuvat.

Tekniset tiedot (m1884)

• Kaliiperi: .45-70 (11,4 mm)
• Pituus: 1 169 mm
• Paino: 27,22 kg
• Ammukset: vyösyöttöinen
• Lähtönopeus: 485 m/s

• 
  Saksalainen Maschinengewehr 08 (MG 08).
• 
  Saksalainen Maschinengewehr 08/15 (MG 08/15).
• 
  Venäläinen Maxim m1910.
• 
  Brittiläinen Vickers.
• 
  Suomalainen Maxim M32-33.

Katso myös

• Maxim m/1910

Lähteet

• Smith, Graham: Sotilaskäsiaseet, s. 203. Suomentanut Kai Kankaanpää. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0

Aiheesta muualla

• 7,62 mm Maxim M/1905 and M/1910 (englanniksi)
• Four Finnish Maxim Type Machine Guns (asiantuntijablogi) 7.62mm Tactical Military Gaming. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)