Max Engman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Max Engman vuonna 2008.

Max Robert Engman (27. syyskuuta 1945 Helsinki – 19. maaliskuuta 2020[1] Helsinki[2]) oli suomalainen historiantutkija, joka toimi Åbo Akademin yleisen historian professorina vuosina 1985–2011.[3] Hänen tutkimuskohteitaan olivat muun muassa muuttoliikkeet, pietarinsuomalaisten historia ja ensimmäisen maailmansodan jälkeinen poliittinen historia.[4]

Engman kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska normallyceumista vuonna 1964, opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa Jarl Gallénin johdolla ja väitteli tohtoriksi vuonna 1983 aiheenaan pietarinsuomalaiset.[5][6] Engman työskenteli vuosina 1968–1973 Valtionarkistossa. Hän oli Historisk Tidskrift för Finlandin toimitussihteeri vuosina 1971–1982 ja vastaava päätoimittaja 1982–2000. Vuodesta 2003 hän oli Åbo Akademin säätiön tutkimuslaitoksen puheenjohtaja.[3] Hän oli Svenska litteratursällskapet i Finlandin hallituksen jäsen vuodesta 1980 ja seuran puheenjohtaja vuosina 2010–2013.[6][7]

Engman palkittiin vuonna 2007 Ruotsin suurimmalla historiapalkinnolla Hertig Karls prisillä ensimmäisenä ei-ruotsalaisena.[8] Vuonna 2016 hän sai Ruotsin suurimman tietokirjapalkinnon Stora fackboksprisetin teoksestaan Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922,[9] ja vuonna 2017 hänelle myönnettiin Tollanderin palkinto samasta teoksesta.[10] Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuosina 1998 ja 2008.[7] Lisäksi hänelle myönnettiin Hallbergin palkinto vuonna 1984.[6]

Engman oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1994 ja Ruotsin Vitterhetsakademin jäsen vuodesta 2008.[6]

Engman osallistui vuoden 1968 Vanhan valtaukseen.[6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Finljandtsy v Peterburge. Maks Engman. Perevod so švedskogo A. I. Rupasova. Jevropeiski Dom, 2005. ISBN 5-8015-0183-5
  • Förvaltningen och utvandringen till Ryssland 1809–1917. Tryckericentralen: Förvaltningshistoriekommittén, 1995. ISBN 951-37-1731-3
  • Gränsfall: Utväxlingar och gränstrafik på Karelska näset 1918–1920. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008. ISBN 978-951-583-148-4
  • Kaksoiskotka ja leijona: Nikolai Valapaton muisto ja muita kirjoituksia. Suomentanut Marja Engman. VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0772-5
  • Lejonet och dubbelörnen: Finlands imperiella decennier 1830–1890. 2000. ISBN 91-7486-621-4
  • Mannen i kolboxen: John Reed och Finland. Max Engman & Jerker A. Eriksson. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1979. ISBN 951-9017-47-X
  • Norden och flyttningarna under nya tiden. Foreningerne Norden, 1997. ISBN 87-7701-548-7
  • Petersburgska vägar. Schildt, 1995. ISBN 951-50-0748-8
  • Pietarinsuomalaiset. WSOY, 2004.ISBN 951-0-27902-1
  • Pitkät jäähyväiset: Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2
  • Raja: Karjalankannas 1918–1920. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32765-4
  • Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2016. ISBN 978-951-583-354-9
  • S:t Petersburg och Finland: Migration och influens 1703–1917. (Väitöskirja.) Societas scientiarum Fennica, 1983. ISBN 951-653-114-8
  • Suomalaiset Venäjällä: Lähdeopas = Handledning till källor rörande finländare i Ryssland. Suomentanut Kauko I. Rumpunen. Kansallisarkisto, 2004. ISBN 951-53-2652-4
  • Suureen itään: Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa. Siirtolaisuusinstituutti, 2005. ISBN 951-9266-84-4
  • Vallankumouksen salamatkustaja: John Reed Suomessa. Max Engman & Jerker A. Eriksson. (Alkuteos: Mannen i kolboxen.) Suomentanut Timo Hämäläinen. WSOY 1982. ISBN 951-0-11257-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Meinander, Henrik: Nekrolog: Max Engman, historiker och professor. Hufvudstadsbladet, 29.3.2020, s. 33.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 18.4.2020, s. C 15.
  3. ↑ a b Engman, Max hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, s. 243. WSOY 1990.
  5. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 106. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  6. ↑ a b c d e Hollsten, Laura: ”Max Engman 1945–2020”, Historiallinen aikakauskirja 2/2020, s. 258–259. Artikkelin verkkoversio
  7. ↑ a b Max Engman in memoriam (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Svenska litteratursällskapet i Finland 23.3.2020. Viitattu 18.4.2020.
  8. ↑ Monto, Riitta: Max Engman saa Ruotsin suurimman historiapalkinnon Turun Sanomat. 10.8.2007. Viitattu 17.12.2016.
  9. ↑ Historioitsija Max Engman saa Ruotsin suurimman tietokirjapalkinnon Helsingin Sanomat. 25.11.2016. Viitattu 17.12.2016.
  10. ↑ Sonck, Fredrik: Prisregn över både författare och forskare. Hufvudstadsbladet, 6.2.2017, s. 19.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Max_Engman&oldid=22353724”