Maurice Rouvier
| Maurice Rouvier | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti |
Jules Grévy Sadi Carnot |
| Edeltäjä | René Goblet |
| Seuraaja | Pierre Tirard |
| Presidentti |
Émile Loubet Armand Fallières |
| Edeltäjä | Émile Combes |
| Seuraaja | Ferdinand Sarrien |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1842 Aix-en-Provence, Ranska |
| Kuollut | 7. kesäkuuta 1911 (69 vuotta) Neuilly, Ranska |
Maurice Rouvier (17. huhtikuuta 1842 Aix-en-Provence – 7. kesäkuuta 1911 Neuilly)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä kahdesti vuosina 1887 ja 1905–1906 sekä valtiovarainministerinä seitsemässä hallituksessa vuosina 1887, 1889–1892 ja 1902–1905.
Rouvier toimi aluksi asianajajana Marseillessa. Hän esiintyi toisen keisarikunnan aikana tasavaltalaisena ja tuki Léon Gambettaa vuoden 1867 vaaleissa. Hän perusti 1870 L’Égalité -nimisen tasavaltalaisen lehden ja toimi vuosina 1871–1902 edustajana kansalliskokouksessa sekä sittemmin edustajainkamarissa. Rouvier tuli tunnetuksi talouskysymysten ammattilaisena ja hän toimi monissa budjettikomiteoissa, usein puheenjohtajana tai esittelijänä. Hän oli kauppa- ja siirtomaaministerinä Gambettan hallituksessa 1881–1882 sekä Jules Ferryn hallituksessa 1884–1885. Rouvier tuli pää- ja valtiovarainministeriksi ensi kerran toukokuussa 1887 maltillisten tasavaltalaisten tuella, ja jätti oikeiston painostuksesta huolimatta kenraali Georges Boulangerin pois hallituksesta. Hallitus kaatui jo saman vuoden joulukuussa presidentti Jules Grévyä koskeneen niin sanotun Wilson-skandaalin vuoksi. Vuosina 1889–1892 Rouvier oli valtiovarainministerinä neljässä peräkkäisessä hallituksessa, mutta joutui eroamaan Panama-skandaalin seurauksena. Hänen väitettiin ottaneen vastaan lahjuksia Reinachilta ja Herziltä, mutta puolustettuaan taitavasti itseään hänet vapautettiin lopulta kaikista syytteistä.[2][1]
Vuonna 1902 Rouvier valittiin senaattiin ja tuli jälleen valtiovarainministeriksi Émile Combesin hallitukseen. Tammikuussa 1905 hän seurasi Combesia pääministerinä ja jatkoi alkuun myös valtiovarainministerinä. Marokon kriisin yhteydessä Théophile Delcassé pakotettiin eroamaan ulkoministerin paikalta ja Rouvier otti nyt hoitaakseen ulkoministerinsalkun ja neuvotteli sopimuksen Ranskaa painostaneen Saksan kanssa. Hänen hallituksensa kaatui seuraavan vuoden maaliskuussa valtion ja kirkon erottamisesta syntyneeseen kiistaan.[2][1]
Rouvier työskenteli pitkään tuloveron käyttöönoton hyväksi, mutta vastusti pääomaveroa.[2] Valtiovarainministerinä hän onnistui jossain määrin valtion budjetin tasapainottamisessa.[1]
Maurice Rouvierin ensimmäinen puoliso oli kirjailija Claude Vignon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Maurice Rouvier (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.8.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1916), s. 1044–1045 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.8.2013.
- ↑ Artikkelin Rouvier, Maurice lopussa. Nordisk familjebok 23. 1916 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maurice Rouvier Wikimedia Commonsissa
- Maurice Rouvier (ranskaksi) Assemblée nationale
