Mauno Mannelin (valokuvaaja)

Valokuvaaja Mauno Mannelin perheineen 1940-luvun alussa. Lähde: Johannes Moision negatiiviarkisto.

Mauno Ilmari Mannelin (15. tammikuuta 1910 – 11. heinäkuuta 1990) oli suomalainen valokuvaaja. Hän toimi valokuvaajana yli viidenkymmenen vuoden ajan, alkaen vuodesta 1929 aina 1980-luvun lopulle. Hän erikoistui jo 1930-luvulla teollisuusvalokuvaukseen. Työssä oli katko vain talvi- ja jatkosodan aikana.

Lapsuus ja suku

Mauno Mannelin syntyi vuonna 1910 Urjalassa. Hänen isänsä Kalle Mannelin oli Urjalan Haritun torpparisukua ja toimi rakennustöissä Urjalassa ja myöhemmin muun muassa Backaksen kartanossa Helsingin maalaiskunnassa, jonne Mauno muutti nuorena isänsä mukana. Maunon äiti "Sandra" oli kotoisin Punkalaitumelta. Maunolla säilyi yhteydet syntymäpaikkaansa. Hänen serkkunsa, "Topi" Riutta, oli usein mukana Maunon kuvausmatkoilla, hänellä oli kesämökki Vehkajärvellä Urjalan ja Punkalaitumen rajalla. Myös Maunon Mannelinin veli, Veikko, muutti Helsingin maalaiskuntaan. Hän ja hänen saman niminen poikansa toimivat autoilijana. Mainittavaa on, että Maunon äidin isä, Robert Sahlberg, kutsumanimeltään ”Kuoppalan Janne”, oli tietäjä. Hänen luokseen ihmiset tulivat kaukaakin kysymään neuvoa.

Perhe ja koti

Mauno Mannelin ja Irene Luomala vihittiin 4. kesäkuuta 1933. Maunon vaimo Irene Mannelin (s. 10.3.1916) oli vihittäessä vasta 17-vuotias. Maunon ja Irenen lapset olivat Ritva (s. 23.11.1933), Tapio (s. 18.6.1939), Pertti (s. 4.3.1943) ja Kyösti (s. 27.10.1950). Vanhimmat pojat toimivat valokuvaajina, tytär luokanopettajana ja nuorin poika offsetpainoyrittäjänä. Maunolla oli yhdeksän lastenlasta, joista yksi kuoli nuorena tapaturmaisesti. Mauno ja Irene asuivat Malmilla ensin osoitteessa Helsingintie 12, josta he muuttivat sodan jälkeen omakotitaloon osoitteeseen Vilpo 61, josta tuli myöhemmin Paavolantie 6.

Työura

Mauno Mannelin aloitti työt nuorena isänsä työpaikassa Backaksen kartanossa, jossa toimi rakennustöissä muun muassa muurarin apulaisena. Suoritettuaan ajokortin hän ryhtyi autonkuljettajaksi filmi- ja valokuvausalalla toimineella Pohjanheimolle. Valokuvaajan työt kiinnostivat siinä määrin, että hän suostutteli Pohjanheimon opettamaan valokuvauksen saloja. Tähän työnantaja suostui vain rahakorvauksesta. Pohjanheimolla oli Helsingissä Valokuvaamo Ortho osoitteessa Bulevardi 7.

Mannelin lähti Pohjanheimolta ensimmäiseen itsenäiseen työhönsä, joka oli pikakuvien ottaminen kiertävän tivolin mukana vuonna 1929. Vuoden varusmiespalveluksen jälkeen Mauno sai maaliskuussa 1931 pitkäaikaisen asiakkaan Suomalaisen työn liitosta, jonka lehteen hän kuvasi teollisuutta ja kauppaa koko 1930-luvun ajan. Tämän vuoksi Maunon kuvia on koko Suomesta, varsinkin Helsingistä, Turusta, Viipurista, Tampereelta, Oulusta, Kemistä ja Lappeenrannasta. Tuona aikana Mauno loi paljon suhteita kuvattaviin yrityksiin, jotka myös tilasivat itsellensä kopioita valokuvista.

Kun 1930-luvulla kuvattavat kohteet olivat osuuskauppojen toimitiloja ja niiden toimintoja sekä eri teollisuudenaloja, niin 1950-luvulta lähtien Mannelin erikoistui erityisesti metsään ja metsäteollisuuteen, mekaaniseen metsäteollisuuteen, uittoon sekä kiviteollisuuteen.

Mannelinien valokuvausliikkeet

Mannelinilla oli Helsingintie 12:n tiloissa paitsi asunto, myös valokuvaustoimintaa ja laboratorio. Valokuvaamo muutti 1960-luvun alussa KOPin taloon osoitteeseen Kirkonkyläntie 4 ja pian sen jälkeen Mauno jätti valokuvaamon kahdelle pojalleen, Tapiolle ja Pertille. Maunon vaimo Irene piti kuvaamon yhteydessä kukkakauppaa, mutta otti tarvittaessa myös passikuvia. Tapion ja Pertin riitaannuttua Tapio laittoi oman liikkeensä ensin Malminraitille ja parin vuoden jälkeen rakensi oman kuvausstudionsa Varpustielle Tapaninkylään. Pertti jatkoi kuvaamon toimintaa nimellä Foto Mannelin.

Mauno Mannelinin perintö

Kun Maunolle alkoi kertyä 1970-luvulla ikää, hän vähensi kuvausmatkojaan ja alkoi tarjota kuvanegatiivejaan museoille. Lisäksi monet yritykset poistivat kuva-arkistojaan ja lahjoittivat niitä muun muassa metsämuseo Lustolle Maunon perintönä. Näistä kuvista osa on museoilla paperikopioina. Mannelinin kuvia on Museoviraston kokoelmissa ja niitä löytää muun muassa museoiden Finna-sivuilta. Mauno Mannelinin jälkeensä jättämä noin 35 000 negatiivin ja dian arkisto on tyttärenpojan Johannes Moision omistuksessa. Näistä kuvista vanhimpia on esillä ”Mauno Mannelin 1910–1990” -sivulla Facebookissa.