Maryse Condé
Maryse Condé, o.s. Boucolon (11. helmikuuta 1934 Pointe-à-Pitre, Guadeloupe[1] – 2. huhtikuuta 2024[2]) oli guadalupelainen kirjailija ja kirjallisuuden professori. Hänet tunnetaan erityisesti historiallisista romaaneistaan, kuten islamin leviämistä Afrikkaan käsittelevästä Ségousta.[1]
Nuoruus, opiskelu ja opettajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maryse Boucolon syntyi 1937 Karibialla Guadeloupen saarella Pointe-à-Pitressä. Hänen vanhempansa kuuluivat saaren mustaan keskiluokkaan.[3] Maryse oli kahdeksanlapsisen perheen nuorimmainen.[4]
Boucolon muutti 16-vuotiaana Ranskaan jatkamaan opintojaan, mutta hänet erotettiin lukiosta kaksi vuotta myöhemmin. Hän pääsi kuitenkin opiskelemaan Pariisin yliopistoon, missä hän opiskeli muun muassa Afrikan ja orjuuden historiaa. Boucolon muisteli myöhemmin, että hänen vanhempansa eivät olleet koskaan puhuneet orjamenneisyydestä.[4]
Maryse Boucolon meni 1958 naimisiin guinealaisen näyttelijän Mamadou Condén kanssa. Hän muutti pian tämän jälkeen Norsunluurannikolle ja toimi vajaat kymmenen vuotta opettajana Guineassa, Senegalissa, Malissa ja Ghanassa.[4] Maryse Condé heräsi Afrikassa poliittisesti ja ystävystyi siellä monien militanttien opettajien kanssa sekä tutustui postkolonialistiseen aktivismiin.[3] Condé kertoi myöhemmin, ettei hän ollut valmistautunut Afrikan politiikkaan eikä yhteiskuntaan, sillä hänellä oli ollut ennen sinne muuttoa maanosasta varsin romantisoidut ajatukset.[4] Hänet karkotettiin Ghanasta, koska häntä epäiltiin vallankumouksellisesta toiminnasta.[5]
Condé palasi Ranskaan 1970 suorittamaan opintonsa loppuun.[6] Hän valmistui viisi vuotta myöhemmin tohtoriksi vertailevasta kirjallisuudentutkimuksesta.[4]
Ura kirjailijana ja yliopistossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Condé oli alkanut yliopistossa kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Hérémakhonon julkaistiin vuonna 1976, ja se kertoo nuoresta karibialaisesta naisesta, joka etsii identiteettiään. Kirja ei menestynyt, ja se sai vasemmistolta kritiikkiä afrikkalaisen sosialismin pettämisestä. Kirjassa käsitellään opposition asemaa Guineassa Ahmed Sékou Tourén aikana.[6][1] Condén toinen teos on vuonna 1981 julkaistu Rihata.[1]
Condén läpimurtoteos oli vuonna 1984 julkaistu Ségou, joka sijoittuu bambaravaltion pääkaupunkiin Ségouhun.[6] Sen keskushenkilö on kuninkaallinen neuvoantaja Dousika Traoré. Kirjan ja sen jatko-osan Ségou II (1985) kautta Condé käsittelee vuosien 1797–1860 aikana orjakaupan, islamin, kristinuskon ja valkoisen kolonialismin vaikutusta.[1]
Condé sai 1985 Fulbright-stipendin, jonka turvin hän opetti ja tutki vuoden Los Angelesin Occidental Collegessa Karibian kirjallisuutta ja kulttuuria.[7] Hän muutti 1986 takaisin Guadaloupeen mutta palasi pian opetustehtäviin Yhdysvaltoihin.[8] Hän oli vuonna 1989 vierailevana professorina California Institute of Technologyssä sekä 1989–1992 professorina Berkeleyn yliopistossa ja 1992–1995 College Parkin yliopistossa. Virginian yliopiston professorina hän toimi 1993–1995 ja Columbian yliopiston professorina 1995–2005.[9] Columbiassa hän opetti karibialaista ranskankielistä kirjallisuutta.[3]
Condé jatkoi opetustöiden ohella kirjailijanuraa. Romaani Moi, Tituba, Sorcière... Noire de Salem perustuu Salemin noitaoikeudenkäynneissä syytetyn orjan tarinaan. La Vie scélérate (1987) sijoittuu puolestaan Guadeloupelle.[1]
Condé kirjoitti Yhdysvalloissa asuessaan useita teoksia. Niihin kuului romaanien lisäksi lastenkirjoja, näytelmiä, esseitä ja muistelmia. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Humisevan harjun karibialainen uudelleenkerronta La Migration des cœurs (1995) ja lukutaidottoman isoäitinsä elämäkerta Victoire, les saveurs et les mots (2006). Condé kirjoitti muistelmat Le cœur à rire et à pleurer (1999) ja La Vie sans fards (2012).[4]
Tuotanto ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Condé kirjoitti urallaan noin 20 romaania sekä muita teoksia. Hän kirjoitti koko uransa ajan varsin suorasanaisesti kolonialismista, seksuaalisuudesta ja afrikkalaisten diasporasta sekä tutustutti monet Afrikan ja Karibian historiaan. Hänet tunnettiin myös erinomaisena tarinankertojana.[4]
Condé sai vuonna 2004 Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin.[1] Hän oli 2015 ehdolla kansainvälisen Booker-palkinnon elämätyöpalkinnon saajaksi ja vuonna 2023 ehdolla romaanista L'Évangile du nouveau monde.[10]
Ruotsin Den Nya Akademie myönsi vuonna 2018 Condélle kirjallisuuspalkinnon. Palkintoa on kutsuttu Varjo-Nobeliksi.[11] Condé jäi ainoaksi palkituksi, sillä se jaettiin vain kertaalleen. Nobelin kirjallisuuspalkinto jäi vuonna 2018 jakamatta Ruotsin akatemian kriisin takia.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Maryse Condé Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ https://www.lemonde.fr/disparitions/article/2024/04/02/l-ecrivaine-guadeloupeenne-maryse-conde-est-morte_6225557_3382.html
- ↑ a b c Kalenda Eaton: Maryse Condé (1937-) BlackPast.org. 31.10.2007. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Sian Cain: Maryse Condé, Guadeloupean 'grand storyteller' dies aged 90 The Guardian. 2.4.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Anderson Tepper: Maryse Condé, at Home in the World NYTimes.com. 12.5.2022. The New York Times Company. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Alexandra Reza: I write in Condé London Review of Books. 6.3.2023. LRB (London) Ltd. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maryse Condé (author) ((pitää hakea kartasta Karibian kohdan napista)) Fulbright Program. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maryse Conde 11.6.2003. University of Western Australia/French. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Curriculum Vitae (PDF) um.es. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maryse Condé Booker Prize Foundation. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maryse Conde sai kirjallisuuden "varjo-Nobelin" Keskisuomalainen. 12.10.2018. Viitattu 12.10.2018.
