Martti Kuusinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Kuusinen

Martti Kuusinen (ven. Мартти Эсаевич Куусинен, Martti Esajevitš Kuusinen; 13. lokakuuta 1928 Leningrad – 30. heinäkuuta 2001 Petroskoi) oli venäjänsuomalainen leksikografi ja yliopisto-opettaja[1]

Martti Kuusinen syntyi kommunistipoliitikko Otto Ville Kuusisen pojan Esan perheeseen. Vuonna 1931 perhe siirtyi Leningradista Petroskoihin, jossa Esa työskenteli kustannusliike Kirjan toimittajana. Äiti Taina Mustonen toimi aluksi opettajana ja myöhemmin Karjalan radion toimittajana. Vanhemmat pidätettiin Stalinin vainoissa syyskuussa 1937. Äiti ammuttiin seuraavan vuoden helmikuussa, mutta isä pääsi palaamaan kotiin vuonna 1939. Hän kuoli[2] keuhkotautiin[3] vuonna 1949[2].

Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1943 Martti oli mummonsa kanssa evakuoituna Baškiriassa. Petroskoihin hän palasi vuonna 1944. Vuonna 1946 Kuusinen valmistui keskikoulusta ja alkoi opiskella venäjän kieltä ja kirjallisuutta Petroskoin yliopistossa. Vuonna 1948 hän siirtyi yliopiston suomalais-ugrilaiselle osastolle, josta hän valmistui vuonna 1951. Samana vuonna Kuusinen pääsi Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin jatko-opiskelijaksi. Hän suoritti opintonsa Tarton yliopistossa Paul Aristen johdolla. Vuonna 1954 Kuusinen alkoi työskennellä tiedeakatemian Karjalan filiaalin kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa ja samana vuonna hän väitteli Moskovassa kandidaatiksi aiheenaan suomen kielen partisiipit.[4]

Tiedeakatemian instituutissa Kuusinen jatkoi työtään partisiippien parissa sekä osallistui vuonna 1958 julkaistun suomen kieliopin laatimiseen. Hänen tärkein tehtävänsä oli kuitenkin uuden venäläis-suomalaisen suursanakirjan valmistelu yhdessä Helmi Lehmuksen, Anni Flinkmanin ja Veera Ollikaisen kanssa. Sanakirja ilmestyi Moskovassa vuonna 1963 ja Suomessa WSOY:n julkaisemana vuonna 1972. Se oli Pekka Kijasen vuonna 1912 toimittaman teoksen jälkeen järjestyksessä toinen laaja venäläis-suomalainen sanakirja, joka pysyi käytössä aina 1990-luvun lopulle saakka.[5]

Vuonna 1963 Kuusinen hyväksyttiin dosentiksi Petroskoin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden laitokselle, jossa hän työskenteli vuoteen 1977 saakka. Tänä aikana hän toimi yhden lukuvuoden aikana venäjän kielen opettajana Tampereen yliopistossa. Petroskoissa Kuusinen opetti suomen kielioppia ja kielihistoriaa, piti käytännön harjoituksia sekä ohjasi kurssi- ja diplomitöitä. Kielihistorian luennot julkaistiin kahdessa osassa vuosina 1977 ja 1978.[6]

Vuonna 1978 Kuusinen palasi Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin kielen, kirjallisuuden ja historian instituuttiin valmistelemaan uutta venäläis-suomalaista suursanakirjaa. 1980-luvun alussa työhön liittyivät Veera Ollikainen ja Julia Syrjäläinen (Koppaleva) sekä Suomesta Joensuun yliopisto. Varsin korkealaatuisena pidetty sanakirjan julkaisi WSOY Suomessa vuonna 1997 ja seuraavana vuonna Russki jazyk -kustantamo Moskovassa.[7]

Uuden sanakirjan laatimisen ohella Kuusinen jatkoi työtään luennoitsijana ja ohjaajana Petroskoin yliopistossa. Vuonna 1981 Petroskoissa julkaistiin hänen laatimansa suomalais-venäläinen koulusanakirja. Vuonna 1988 Moskovassa julkaistu venäläis-suomalainen verbisanakirja on ollut ahkerassa käytössä myös suomalaisten venäjän kielen opiskelijoiden keskuudessa.[8]

Kuusinen palasi Petroskoin yliopiston päätoimiseksi opettajaksi vuonna 1992. Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Karjalan tasavallan ansioituneen tieteellisen työntekijän arvonimi.[9]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pritšastija v finskom jazyke (avtoreferat kandidatskoi dissertatsii). Petrozavodsk, 1954.
  • Grammatika finskogo jazyka. Fonetika i morfologija. Moskva–Leningrad: Izdatelstvo AN SSSR, 1958 (s. 43–91 yhdessä Zinaida Dubrovinan kanssa).
  • Russko-finski slovar pod red. M. E. Kuusinena i V. M. Ollikainen. Moskva: Gosudarstvennoje izdatelstvo inostrannyh i natsionalnyh slovarei, 1963.
  • Venäläis-suomalainen suursanakirja. Toim. M. Kuusinen ja V. Ollikainen. Porvoo-Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1972 (vuonna 1963 ilmestyneen sanakirjan uudelleenjulkaisu).
  • Suomen kielen historiaa I. Historiallista äänne- ja muoto-oppia. Petrozavodsk: Izdatelstvo PetrGU, 1977.
  • Suomen kielen historiaa II. Kirjakielen historiaa. Petrozavodsk: Izdatelstvo PetrGU, 1978.
  • Finsko-russki slovar. Petrozavodsk: Karelija, 1981.
  • Venäjän verbin rektio: venäläis-suomalainen sanakirja. Moskova: Russki jazyk – SN-kirjat oy, 1988 (yhdessä Valentina Suhanovan kanssa).
  • Russko-finski slovar glagolnogo upravlenija. Petrozavodsk: Karelija, 1996 (verbisanakirjan uudelleenjulkaisu).
  • Venäjä-suomi-suursanakirja. Porvoo–Helsinki–Juva: WSOY, 1997 (yhdessä Veera Ollikaisen ja Julia Syrjäläisen kanssa).
  • Novyi bolšoi russko-finski slovar. Moskva: Russki jazyk, 1998 (suursanakirjan uudelleenjulkaisu).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koppaleva, Ju. E. K 80-letiju so dnja roždenija M. E. Kuusinena. Teoksessa: Bubrihovskije tštenija: sbornik nautšnyh statei, s. 6–14. Petrozavodsk: Izdatelstvo PetrGU, 2009. ISBN 978-5-8021-1094-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Koppaleva, s. 6, 12.
  2. ↑ a b Koppaleva, s. 6.
  3. ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot: muistelmia vuosilta 1933–1939, 6. painos, s. 319. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1957.
  4. ↑ Koppaleva, s. 6–8.
  5. ↑ Koppaleva, s. 8.
  6. ↑ Koppaleva, s. 8–9.
  7. ↑ Koppaleva, s. 9–11.
  8. ↑ Koppaleva, s. 10–11.
  9. ↑ Koppaleva, s. 12.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Kuusinen&oldid=20245662”