Martti Hämäläinen (fyysikko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Hämäläinen
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1934 (ikä 90)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti fysiikan professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FT 1964)
Instituutti Turun yliopisto
Tutkimusalue kokeellinen fysiikka, aurinkoenergia

Martti Hämäläinen (s. 9. marraskuuta 1934[1]) on suomalainen fyysikko ja emeritusprofessori. Hän on ollut fysiikan apulaisprofessorina ja sittemmin professorina Turun yliopistossa. Fyysikkona Hämäläinen tutki aineiden rakennetta sekä myöhemmin aurinkoenergiaa ja sen hyödyntämistä. Hän on julkaissut useita teoksia fysiikan alalta.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Hämäläinen vietti lapsuutensa Viitasaarella.[1] Hänen isänsä toimi jatkosodan jälkeisinä vuosina pitäjässä viljelypäällikkönä, jonka tehtäviin kuului esimerkiksi jakaa öljykupongit seutukunnan viljelijöille.[1]

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Hämäläinen opiskeli yliopistossa fysiikkaa. Hänen opettajiinsa kuului mm. professori Martti Kantola, jonka opastuksella hän perehtyi röntgendiffraktometrin käyttöön metalliseosten tutkimuksessa.[2] Hämäläinen väitteli filosofian tohtoriksi kokeellisen fysiikan alalta vuonna 1964 Turun yliopistossa.[3] Hänen väitöskirjassaan käsiteltiin koejärjestelyä, jossa pulverimuodossa olevaa kuparia ja nikkeliä sekoitetaan keskenään ja sen jälkeen syntyvää metalliseosta tutkitaan röntgendiffraktion avulla.[3]

Valmistumisen jälkeen Hämäläinen työskenteli lyhyen aikaa Turun yliopistossa fysiikan assistenttina.[4] Vuonna 1965 hän siirtyi Jyväskylän yliopistoon, jossa hän työskenteli viitisen vuotta. Jyväskylän yliopistoon perustettiin matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta käytännössä tyhjästä vuonna 1965.[4] Aluksi tiedekunta oli filosofisen tiedekunnan alaisuudessa matemaattis-luonnontieteellisen osaston nimellä.[5] Martti Hämäläinen kuului tiedekunnan varsinaisiin perustajajäseniin (muut kaksi olivat Ilppo Simo Louhivaara ja Paavo Lumme), jotka pitivät osaston ensimmäisen kokouksen Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen tiloissa 11. elokuuta 1965.[5]

Hämäläinen oli tiedekunnan toiminnan alkuvaiheissa virkaa tekevänä fysiikan professorina vuosina 1965–1966.[6] Fysiikan alalla ei nimittäin vielä alussa ollut vakinaista professoria. Ensimmäinen vakinainen professori nimitettiin vasta vuoden 1967 alussa, kun Juhani Kantele aloitti fysiikan professorina.[7] Tosin hän oli vielä ensimmäisen vuoden virkavapaalla muiden tehtävien vuoksi, joten professuuria hoiti sen ajan virkaa tekevänä professorina filosofian tohtori Rauno Hämäläinen.[7] Rauno Hämäläinen vastasi syyslukukaudesta 1966 lähtien myös professoritason opetuksesta fysiikan laitoksella.[8]

Martti Hämäläinen toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen ensimmäisenä johtajana syyskuun alusta 1965 aina elokuuhun 1966.[6] Myöhemmin hän oli kokeellisen fysiikan apulaisprofessorina syyskuusta 1969 joulukuuhun 1969.[9] Laitosjohtajana hänen vastuullaan oli sen toiminnan käynnistäminen. Oli varattava tarvittavat tilat ja hankittava opetusmateriaaleja. Fyysis-matemaattinen osasto toimi Jyväskylässä aluksi kokonaisuudessaan (matematiikka, fysiikka ja kemia) Yrjönkadun ja Kyllikinkadun risteyksessä sijaitsevassa rakennuksessa.[5] Vakinaiset tilat fysiikan laitos sai vasta maaliskuussa 1968, kun laitos muutti Nisulankadun varressa olevaan kiinteistöön.[8]

1970-luvulla Hämäläinen siirtyi Turun yliopistoon, jossa hän oli aluksi fysiikan apulaisprofessorina ja myöhemmin professorina. Viimeisinä virkavuosinaan Hämäläinen perusti yhdessä oppilaidensa kanssa aurinkopaneeleja valmistaneen yrityksen.[1] Vuonna 2004 sen toiminta oli kuitenkin pysähdyksissä[1], koska öljyn hinta oli Irakin sodan takia korkealla. Hämäläinen oli eläkkeelle jäätyään vetäytynyt syrjään yrityksen operatiivisesta johtamisesta, mutta toimi vuonna 2004 edelleen sen hallituksen puheenjohtajana.[1]

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysikkona Hämäläinen on erikoistunut kokeelliseen fysiikkaan. Hän tutki uransa alussa 1960-luvulla aineiden mikrorakennetta käyttäen tutkimusmenetelmänä röntgendiffraktometriaa. Hän tutki muun muassa rakeenkasvua metalleilla.[10] Nämä tutkimukset lukeutuvat materiaalifysiikan alaan. 1980-luvulla hänen tutkimuksensa painottui aurinkoenergiaan ja sen hyödyntämiseen liittyviin kysymyksiin. Hän kehitti muun muassa aurinkopaneeleja eri tarkoituksiin.

Ollessaan apulaisprofessorina Turussa Hämäläinen rakennutti 1980-luvun puolivälissä niin sanotun tekoauringon. Se on laite, jonka avulla voidaan testata aurinkopaneelien ja materiaalien kestävyyttä.[1] Vuonna 2004 laite oli käytössä Littoisissa sijaitsevassa yrityksessä nimeltä Solar Simulator.[1] Laitteistolla voidaan auringonvalon lisäksi testata kokeellisesti, miten erilaiset sääolosuhteet, lämpötilat tai suolapitoisuudet vaikuttavat testattavaan kohteeseen.[1]

Harrastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työn ulkopuolella Hämäläinen on harrastanut maalaamista ja kirjoittamista.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Hämäläinen on kirjoittanut useita kirjoja ja muita julkaisuja fysiikan alalta. Hän julkaisi mm. vuonna 1977 kaksiosaisen oppikirjan röntgenmetallografiasta. Metallografia tarkoittaa tutkimusmenetelmiä, joilla tutkitaan metallien mikrorakennetta. Oppikirjassa kerrotaan, miten metallien rakennetta voidaan tutkia röntgensäteitä hyödyntämällä (esimerkiksi röntgendiffraktiomenetelmää käyttäen).

Luonnontieteellisten teosten ohella Hämäläinen on kirjoittanut filosofisen teoksen Syty ja pala: ajan arat elementit, joka ilmestyi vuonna 1990.[11] Vuonna 1996 häneltä ilmestyi teos Eros, väkivalta ja uskonto.

Teoksia ja muita julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eros, väkivalta ja uskonto. Jyväskylä: Atena, 1996. ISBN 951-796-033-6
  • Antti Haarto & Marttu Hämäläinen: Improvement of pyranometer data by cosine error corrections. Turku: Turun yliopisto, 1993. ISBN 951-29-0028-9
  • Syty ja pala: ajan arat elementit. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16627-8
  • Martti Hämäläinen, Jari Härkönen & Timo Oksa: A modification of luminescent solar concentrator. Turku: Turun yliopisto, 1985. ISBN 951-642-686-7
  • Martti Hämäläinen & Timo Oksa: A low-cost solar simulator. Turku: Turun yliopisto, 1982. ISBN 951-642-210-1 (Turun yliopiston julkaisuja: Department of Physical Sciences, R, ISSN 0356-9896; 29.)
  • Röntgenmetallografia. B, Röntgensäteilyn diffraktio kiteissä. Turku: Turun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos, 1977. ISBN 951-641-493-1
  • Röntgenmetallografia. A, Kiteiden symmetria, metallien ja metalliseosten rakenne, röntgensäteily. Turku: Turun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos, 1977. ISBN 951-641-492-3
  • Martti Hämäläinen & Ilkka Iivari: Cell and platelet structures of films of alkali halides grown from the melt. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1968. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, 304.)
  • Martti Hämäläinen & Kauko Kimmel: The microstructure of rapidly-cooled solid solutions (K, Na) (C1, Br) during decomposition. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1965. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, ISSN 0066-2003; 186.)
  • On the microstructure of the mixed crystals (K,Na)(Cl,Br) Turku: Turun yliopisto, 1965. (Turun yliopiston julkaisuja, Sarja A 1, Astronomica. Chemica. Physica. Mathematica, ISSN 0082-7002; 81.)
  • An X-ray diffraction study of the alloy formation in a copper-nickel powder mixture (1964). (Hämäläisen väitöskirja, Turun yliopisto) Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, ISSN 0066-2003; 151.)
  • Martti Hämäläinen & Seppo Väätäjä: Effect of particle size on the homogenization of coppernickel powder mixtures. Turku: Turun yliopisto, 1964. (Turun yliopiston julkaisuja, Sarja A 1, Astronomica. Chemica. Physica. Mathematica, ISSN 0082-7002; 76.)
  • Martti Hämäläinen & Ilmo Mäki: An X-ray study of alloy formation in copper-zinc powder compacts. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1964. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, ISSN 0066-2003; 159.)
  • Martti Hämäläinen & Simo Ojala: An X-ray study of grain growth in nickel powder. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1964. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, ISSN 0066-2003; 160.)
  • Formation of mixed crystals in KC1-KBr powder mixtures. Turku: Turun yliopisto, 1964. (Turun yliopiston julkaisuja, Sarja A 1, Astronomica. Chemica. Physica. Mathematica, ISSN 0082-7002; 77.)
  • Martti Kantola & Martti Hämäläinen: X-ray diffraction method for studying the interdiffusion in Cu-Ni powder compacts. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1962. (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, ISSN 0066-2003; 108.)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965–1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-34-0622-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Timo Moberg: Aurinkoenergia ei vielä kyllin kilpailukykyistä (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 8.11.2004. Viitattu 17.6.2021.
  2. ↑ Martti Kantola & Martti Hämäläinen: X-ray diffraction method for studying the interdiffusion in Cu-Ni powder compacts (1962) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 17.6.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Martti Hämäläinen: An X-ray diffraction study of the alloy formation in a copper-nickel powder mixture (1964) Väitöskirja, Turun yliopisto. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 17.6.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Eloranta (1995), s. 29-30.
  5. ↑ a b c Eloranta (1995), s. 30.
  6. ↑ a b Eloranta (1995), s. 145.
  7. ↑ a b Eloranta (1995), s. 33.
  8. ↑ a b Eloranta (1995), s. 31.
  9. ↑ Eloranta (1995), s. 141.
  10. ↑ Martti Hämäläinen & Simo Ojala: An X-ray study of grain growth in nickel powder (1964) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 17.6.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Martti Hämäläinen: Syty ja pala: ajan arat elementit (1990) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 17.6.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Hämäläinen_(fyysikko)&oldid=21268268”