Martin Savolin

Martin Elias Savolin (15. maaliskuuta 1884 Kaarina – 18. toukokuuta 1964 Helsinki) oli lääkintäeversti, joka sai professorin arvonimen.

Martin Savolinin vanhemmat olivat teologian tohtori, kirkkoherra Emil Joachim Savolin ja Johanna Albertina Bergh ja puoliso vuodesta 1918 Aina Toini Laurell. Savolin tuli ylioppilaaksi 1908 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1913. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1917 aiheesta Undersökningar över lipemien. Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentti hän oli 1923–1951. Savolin ylennettiin lääkintäkapteeniksi 1928, -majuriksi 1930, -everstiluutnantiksi 1932 ja -everstiksi 1942. Hän toimi Helsingin yleisen sairaalan avustavana lääkärinä 1914–1917 ja apulaisopettajana 1917–1927, samoin kuin Kammion sairaalan lääkärinä 1917–1918, Kivelän sairaalan lääkärinä 1918, Humaliston keuhkotautisairaalan ylilääkärinä 1919–1921, Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen sihteerinä 1921–1924 ja Naantalin kylpylaitoksen lääkärinä 1924–1927. Suomen valkoisen kaartin pataljoonan lääkäri ja v.s. rykmentin lääkäri Savolin oli 1928–1929, sotilasapteekkilaitoksen ja saniteettivaraston päällikkö 1929–1930, puolustusministeriön lääkintätoimiston päällikkö 1930–1936, Helsingin sotilassairaalan sisätautiosaston lääkäri 1936–1944 ja päällikkölääkäri 1941–1944. Professorin arvonimen hän sai 1951. Suomen sisällissodassa Savolin toimi etappipataljoonan lääkärinä.