Marni Nixon

Marni Nixon
Marni Nixon vuonna 2009
Henkilötiedot
Syntynyt	22. helmikuuta 1930 Altadena, Kalifornia
Kuollut	24. heinäkuuta 2016 (86 vuotta) New York, New York
Aiheesta muualla
IMDb
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Marni Nixon (22. helmikuuta 1930 Altadena, Kalifornia – 24. heinäkuuta 2016 New York, New York) oli yhdysvaltalainen laulaja, joka tunnetaan parhaiten jälkiäänitysrooleistaan lukuisille naistähdille elokuvamusikaaleissa. Tämän takia hän on ansaitsi lempinimet "The Ghostess with the Mostess" ja "Hollywood's "invisible voice"".

Ura

Margaret McEathronina syntynyt Marni Nixon aloitti laulu-uransa nuorena kuoroissa. Hänen äänensä kuultiin valkokankaalla ensimmäisen kerran elokuvassa Joan of Arc (1948), jossa 18-vuotias Nixon lauloi Ingrid Bergmanin kuulemat enkelten äänet. Ensimmäisen ääniroolinsa hän teki seuraavana vuonna toimimalla Margaret O'Brienin lauluäänenä elokuvassa Salainen puutarha (1949).

Nixon lauloi Deborah Kerrin äänenä elokuvissa Kuningas ja minä (The King and I, 1956) ja Unohtumaton rakkaus (An Affair to Remember, 1957). Komediassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentleman Prefer Blondes, 1953) hän lauloi korkeat nuotit Marilyn Monroen puolesta tunnuslaulussa Diamonds Are a Girl's Best Friend. Musikaalielokuvassa West Side Story (1961) Nixon esitti päätähti Natalie Woodin Marian laulut. Hän lauloi myös osan Rita Morenon lauiluista West Side Storyssa.

Nixon sai runsaasti huomiota laulaessaan Audrey Hepburnin esittämän Elizan roolin elokuvassa My Fair Lady (1964). Aiemmin elokuvamaailma oli pysytellyt hiljaa siitä tosiasiasta, etteivät monet tähtinäyttelijät laulaneet omilla äänillään, ja Nixonin kaltaiset ääninäyttelijät olivatkin työskennelleet nimettöminä. Nyt lehdistö kuitenkin kaivoi Nixonin esiin ja esitteli yleisölle. Tätä pidetään syynä siihen, miksi Audrey Hepburn ei saanut Oscar-ehdokkuutta muuten erittäin onnistuneesta roolisuorituksestaan Elizana.

Seuraavana vuonna Nixon näytteli ja lauloi yhtenä nunnista (sisar Sophiana) elokuvassa The Sound of Music (1965). Elokuvan päätähti oli Julie Andrews, joka oli näytellyt ja laulanut menestyksellä My Fair Ladyn alkuperäisessä näyttämöversiossa mutta menettänyt elokuvaroolin laulutaidottomalle Audrey Hepburnille. Monet pelkäsivät, että Andrews suhtautuisi penseästi Hepburnin haamulaulajaan, mutta kun Nixon ja Andrews ensi kertaa tapasivat Sound of Musicin merkeissä, Andrews kätteli Nixonia sydämellisesti ja totesi: "Rakastan töitäsi!" Itse asiassa Nixon oli jo laulanut Andrewsin tähdittämässä elokuvassa Maija Poppanen (1964) yhden animaatiohahmon roolin. Kun Nixon harjoitteli Elizan rooliin, hän sai arvokkaina pitämiään neuvoja roolin tekemisestä juuri Andrewsilta. He harjoittelivat yhdessä Sound of Musicin kulisseissa muun muassa tohvelin heittämistä oikealla tavalla kohtausta varten, jossa Elizan tulee heittää tohvelinsa tietyllä tavalla.

Kun Hollywoodin musikaalit alkoivat työllistää Nixonia vähemmän, hän alkoi luoda uraa teatterissa, Eliza Doolittlena My Fair Ladyssa ja Fraulein Schneiderina Cabaret'ssa. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa hän juonsi lasten televisio-ohjelmaan nimeltä Boomerang. 1990-luvulla Nixon lainasi äänensä isoäiti Fan rooliin Walt Disneyn animaatioon Mulan ja toimi Joan Robertsin sijaisena Heidi Schillerin roolissa Broadwaylla Stephen Sondheimin näytelmässä Follies. Hän on myös levyttänyt Jerome Kernin ja Arnold Schönbergin lauluja.

Yksityiselämä

Yksi Marni Nixonin kolmesta aviomiehestä oli Ernest Gold, joka loi tunnuslaulut elokuvaan Exodus ja tv-sarjaan Hulluna sinuun (Mad About You). He saivat yhdessä kolme lasta, joista yksi on laulaja ja laulujen sanoittaja Andrew Gold (1951-2011). Hän kuoli 86-vuotiaana rintasyöpään.

Aiheesta muualla

• Marni Nixon, the Singing Voice Behind the Screen, Dies at 86 (Marni Nixonin muistokirjoitus The New York Timesissä (englanniksi)