Markus Mattsson
| Markus Mattsson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1957 Suoniemi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Kimi |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | oikea |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 83 kg |
| Pelinumero | 19/35/30 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1973–1987 |
| Seurat |
Ilves (SML), Winnipeg Jets (WHA/NHL), Tulsa Oilers (CHL), Quebec Nordiques (WHA), Minnesota North Stars (NHL), Birmingham South Stars (CHL), Los Angeles Kings (NHL), New Haven Nighthawks (AHL), Tappara (SML) |
| NHL-varaus |
87, 1977 New York Islanders |
Markus Mattsson (s. 30. heinäkuuta 1957 Suoniemi) on suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, samoin kuin ammattilaisuransa lopettanut jääkiekkomaalivahti. Mattsson oli ensimmäinen suomalaismaalivahti Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattsson pelasi Suomessa vain tamperelaisjoukkueissa. Ilvestä hän edusti kaudet 1973–1977 ja Tapparaa Pohjois-Amerikasta paluunsa jälkeen 1984–1987. Tapparassa Mattsson voitti kaksi Suomen mestaruutta. Yhteensä hän pelasi SM-sarjassa ja -liigan runkosarjassa 199 ottelua, joista 155 kentällä. Pudotuspeleissä hän oli kentällä jokaisessa pelaamassaan 17 ottelussa.
Pohjois-Amerikassa Mattsson pelasi seitsemän kautta. Kesällä 1977 hänet varattiin sekä NHL:ään että WHA:han. Mattsson siirtyi WHA:n Winnipeg Jetsiin samana vuonna 12. lokakuuta[1]. Hänet kaupattiin kesken kauden Quebec Nordiquesiin, josta hänet kuitenkin myytiin takaisin Winnipegiin vielä samana keväänä. Winnipegissä hän pelasi vuoden 1981 loppuun. Mattsson voitti WHA:n mestaruuden 1979 ja jatkoi joukkueessa, kun Winnipeg siirtyi pelaamaan NHL:n puolelle liigojen yhdistyessä. Kauden 1981–1982 Mattsson pelasi CHL-liigassa. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Minnesota North Starsiin ja sieltä edelleen Los Angeles Kingsiin, jossa lopetti NHL-uransa. Tammikuussa 1984 Mattsson jäi historiankirjoihin, kun hän pysäytti Wayne Gretzkyn 51 ottelun pisteputken. Pelejä Mattssonille kertyi NHL:n runkosarjassa 92 ja WHA:ssa 68.
Mattsson pelasi maajoukkueessa yhteensä 45 ottelua. Hän puki Suomen paidan päälleen kuitenkin vain kerran MM-kisoissa ja kahdesti Kanada Cupissa.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa jälkeen Mattsson on toiminut perheyritys Insta Group Oy:n hallituksen kokopäiväisenä puheenjohtajana. Mattsonilla on kaksi lasta, Niklas ja Nora, jotka ovat myös jo Insta Groupin hallituksessa.[2] Markus Mattsson on saanut isänsä Finn Mattssonin tavoin teollisuusneuvoksen arvonimen.[3]
Saavutukset ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2 Suomen mestaruutta (1986, 1987)
- 1 SM-hopea
- 1 WHA:n mestaruutta, Avco Trophyä (1979)
- SM-sarjan vuoden tulokas (1975)
- Lynces Academicin parhaan maalivahdin patsas (1986)
- Valinta SM-liigan All Stars -kentälliseen (1986)
- New York Islanders varasi Mattssonin NHL:ään numerolla 87 vuonna 1977
- Suomen Jääkiekkoleijona #111
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | PMK | NP | T% | O | V | PMK | NP | T% | Turnaus | O | V | PMK | NP | T% | ||||||||||
| 1973–1974 | Ilves | SMS | JEM | 3 | 3,00 | |||||||||||||||||||||||
| 1973–1974 | Ilves | A-SMS | ||||||||||||||||||||||||||
| 1974–1975 | Ilves | SMS | 15 | 0 | JMM | 5 | 1 | 2,80 | 0 | |||||||||||||||||||
| 1975–1976 | Ilves | SML | 16 | 2 | 89,5 | MM | 0 | |||||||||||||||||||||
| JEM | 4 | 4,00 | ||||||||||||||||||||||||||
| 1976–1977 | Ilves | SML | KC | 2 | 1 | 10,50 | 0 | |||||||||||||||||||||
| 1977–1978 | Winnipeg Jets | WHA | 10 | 4 | 3,52 | 0 | 88,3 | |||||||||||||||||||||
| 1977–1978 | Tulsa Oilers | CHL | 2 | 1 | 3,91 | 0 | 86,7 | |||||||||||||||||||||
| 1977–1978 | Quebec Nordiques | WHA | 6 | 1 | 6,77 | 0 | 81,9 | |||||||||||||||||||||
| 1978–1979 | Winnipeg Jets | WHA | 52 | 25 | 3,63 | 0 | 88,3 |  |
||||||||||||||||||||
| 1979–1980 | Winnipeg Jets | NHL | 21 | 5 | 3,25 | 2 | ||||||||||||||||||||||
| 1979–1980 | Tulsa Oilers | CHL | 20 | 10 | 2,81 | 2 | 89,7 | |||||||||||||||||||||
| 1980–1981 | Winnipeg Jets | NHL | 31 | 3 | 4,50 | 1 | ||||||||||||||||||||||
| 1980–1981 | Tulsa Oilers | CHL | 5 | 3 | 2,01 | 1 | 92,5 | |||||||||||||||||||||
| 1981–1982 | Tulsa Oilers | CHL | 50 | 26 | 3,95 | 0 | 86,4 | 1 | 0 | 7,00 | 0 | KC | 2 | 0 | 7,50 | 0 | ||||||||||||
| 1982–1983 | Minnesota North Stars | NHL | 2 | 1 | 3,60 | 1 | 91,4 | |||||||||||||||||||||
| 1982–1983 | Birmingham South Stars | CHL | 28 | 17 | 3,31 | 1 | 90,5 | |||||||||||||||||||||
| 1982–1983 | Los Angeles Kings | NHL | 19 | 5 | 4,34 | 1 | 85,7 | |||||||||||||||||||||
| 1983–1984 | Los Angeles Kings | NHL | 19 | 7 | 4,31 | 1 | 85,1 | |||||||||||||||||||||
| 1983–1984 | New Haven Nighthawks | AHL | 31 | 16 | 3,88 | 0 | 88,5 | |||||||||||||||||||||
| 1984–1985 | Tappara | SML | 26 | 3,88 | 0 | |||||||||||||||||||||||
| 1985–1986 | Tappara | SML | 33 | 3,20 | 91,3 | 8 | 1,38 | 94,3 |  |
 |
||||||||||||||||||
| 1986–1987 | Tappara | SML | 33 | 19 | 3,09 | 3 | 87,6 | 9 | 7 | 3,00 | 1 | 90,4 | |
|||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
- Jussi Heimo: Maalivahdista yhtiön omistajaksi Jääkiekkolehti 2008 nro. 6, s. 63
- Mattssonin tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Markus Mattsson Eurohockey.com. (englanniksi)
- Markus Mattsson The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Markus Mattsson Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Markus Mattsson nhlfinns.com:ssa
- Markus Mattsson hockey-reference.comissa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2
- ↑ Tiesitkö? Suomen entinen NHL-maalivahti luotsaa 100 miljoonan euron yritystä, jonka vastuulla on Puolustusvoimien turvallisuus iltalehti.fi. Viitattu 24.12.2017.
- ↑ Tampere on ja pysyy yrityksen kotina. Aamulehti, 2.10.2020, nro 270, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023. (ei-vapaa)
| Edeltäjä: Matti Hagman |
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja 1975 |
Seuraaja: Kari Makkonen |
| Edeltäjä: Kari Takko |
Urpo Ylönen -palkinnon voittaja 1986 |
Seuraaja: Hannu Kamppuri |