Marinos
Marinos Neapolislainen (m.kreik. Μαρίνος ο Νεαπολίτης) (400-luvun puoliväli) oli kreikkalainen uusplatonilainen filosofi. Hän oli kotoisin Palestiinasta, ja hän kääntyi jo varhain vanhaan kreikkalaiseen uskontoon.
Marinos tuli Ateenaan kun uusplatonilaisella koululla oli Proklosta lukuun ottamatta suuri puute arvovaltaisista filosofeista. Marinos pääsi koulun johtoon Prokloksen jälkeen enemmänkin tästä syystä kuin siksi, että hänen kykynsä filosofina olisivat olleet erityisen silmiinpistäviä. Marinoksen aikaan vanhan kreikkalaisen uskonnon harjoittajat kärsivät suurissa kristittyjen toimeenpanemissa vainoissa. Marinoskin joutui pakenemaan Epidaurokseen.
Marinoksen merkittävin teos oli Prokloksen elämäkerta, joka on säilynyt. Se julkaistiin ensimmäistä kertaa yhdessä Marcus Antoninuksen töiden kanssa vuonna 1559. Myöhemmin Fabricius julkaisi sen Hampurissa vuonna 1700 ja Boissonaden toimittamana uutena editiona korjausten ja huomautusten kera vuonna 1814.
Marinoksen nimiin on laitettu myös muita filosofisia teoksia. Näihin sisältyy muun muassa Aristoteleen teosten ja Filebuksen kommentaarioita. Kerrotaan, että hän olisi tuhonnut jälkimmäiset, sillä hänen seuraajansa Isidoros oli ilmaissut paheksuntansa niitä kohtaan.