Mariama Bâ
Mariama Bâ (17. huhtikuuta 1929 Dakar – 17. elokuuta 1981 Pariisi) oli senegalilainen pedagogi, kirjailija ja naisasianainen.
Mariama Bâ syntyi varakkaaseen lebuperheeseen. Hänen isänsä oli osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan ja työskenteli sen jälkeen Dakarin varakaupunginjohtajana. Bâ sai perinteisen islamilaisen kasvatuksen, mutta kävi ranskankielisen Rufisquen tyttöjen normaalikoulun. Hän valmistui opettajaksi ja työskenteli sittemmin koulutarkastajana. Bâ oli naimisissa kolmesti ja sai kolmannesta avioliitostaan yhdeksän lasta.[1]
Bân ensimmäinen essee ilmestyi jo hänen kouluaikanaan vuonna 1947. Hän kiinnostui naisten oikeuksista 1960-luvulla ja osallistui elämänsä loppuvaiheessa aktiivisesti naisten järjestötoimintaan. Bân pääteos on kirjeromaani Pitkä kirje (Une si longue lettre, 1979), joka kuvaa kriittisesti naisten asemaa senegalilaisessa yhteiskunnassa. Se käännettiin useille kielille ja sai Noma Award for Publishing in Africa -palkinnon vuonna 1980. Toinen romaani Un chant écarlate (1981) lisää tematiikkaan eurooppalais-afrikkalaiseen seka-avioliittoon liittyvät ongelmat.[1] Monien kriitikoiden mukaan Bâ on yksi ranskankielisen Afrikan tärkeimmistä naiskirjailijoista[2].
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkä kirje. Suom. Annikki Suni. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Dictionary of African Biography, s. 325–326. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5
- ↑ Gikandi, Simon (ed.): Encyclopedia of African Literature, s. 62. London: Routledge, 2003. ISBN 0-415-23019-5
