Marin tasavalta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mari El)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marin tasavalta, Mari El, Marinmaa
Марий Эл Республик,
Республика Марий Эл
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Mari Elin sijainti Venäjän federaatiossa
Mari Elin sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 56.6312°N, 47.8860°E

Valtio Venäjä
Perustettu aut. alue 4. marraskuuta 1920
ASNT 5. joulukuuta 1936
Tasavalta 22. joulukuuta 1990
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Joškar-Ola (248 782 as.)[1]
 – suurin kaupunki Joškar-Ola
 – päämies[2] Alexander Yevstifeyev
Pinta-ala  ([3]) 23 200 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 696 459
 – väestötiheys 30,0 as./km²
Kielet niittymari, vuorimari
BKT (2010) 82 425,9 milj. RUB[4]
 – asukasta kohti 118 350 RUB,
noin 2 899 EUR[5]
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Symbolit
 – lippu Marin tasavallan lippu
 – vaakuna Marin tasavallan vaakuna
 – kansallislaulu Marin tasavallan kansallishymni (1992)[6]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 12
 – ISO 3166 RU-ME
gov.mari.ru

Marin tasavalta, Mari El eli Mari (myös Marinmaa, niittymariksi Марий Эл Республик, Mari El Respublik eli Марий Эл, Mari El, vuorimariksi Мары Эл Республик, Mary El Respublik eli Мары Эл, Mary El, ven. Респу́блика Мари́й Эл, Respublika Mari El eli Мари́й Эл, Mari El) on tasavalta Volgan rannalla Keski-Venäjällä Itä-Euroopassa. Mari on yksi Venäjän federaation pienimmistä subjekteista. Tasavallan vuonna 1992 hyväksytty virallinen nimi Mari El tarkoittaa Marinmaata (El, 'maa').[3] Sen pääkaupunki on Joškar-Ola, joka tarkoittaa 'Punainen kaupunki'. Marinmaa sijaitsee 825 kilometriä itään Venäjän pääkaupungista Moskovasta.[3][7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marien asuinalueet 1000-luvun alussa merkitty karttaan vaaleanpunaisella.

Ensimmäiset maininnat marikansasta ovat 400-luvulta. Mareilla oli omia itsenäisiä ruhtinaskuntia, jotka sittemmin joutuivat Bolgarian ja Kultaisen Ordan vallan alle. Marien asuinalueet tulivat kuulumaan 1440-luvulta lähtien Kazanin kaanikuntaan.[3] Venäjä valloitti kaanikunnan ja myös marien asuinalueet vuonna 1552. Suurin osa Marista kuului vuosina 1708–1920 Venäjän keisarikunnan Kazanin kuvernementtiin.lähde?

Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Marien asuinalueet tulivat kuulumaan Neuvostoliittoon. Marien ydinasuinalueesta muodostettiin Marien autonominen alue 4. marraskuuta 1920. Se muutettiin Marin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi 5. joulukuuta 1936.[3] Marilainen sivistyneistö ja marien oman uskonnon shamaanit tuhottiin Stalinin aikana lähes kokonaan.lähde? Noin 40 000 ihmistä joutui Stalinin vainojen uhriksi Marinmaalla.[8] Heistä noin 7 000 tapettiin.[8]

Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua, Marin ASNT antoi suveneerisuusjulistuksen 22. joulukuuta 1990, mutta jäi kuitenkin Venäjän federaation yhteyteen. Presidentin virka perustettiin vuonna 1991. Vuonna 1992 otettiin käyttöön nimi Mari Elin tasavalta.[3]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marinmaa rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen, idässä ja kaakossa Tatarstaniin, etelässä Tšuvassiaan ja lännessä ja luoteessa Nižni Novgorodin alueeseen.[9]

Volgaan laskevaa Bolšaja Kokšaga -jokea

Mari on pääasiassa loivasti kumpuilevaa jokien halkomaa tasankoa. Marin alueella on yhteensä 476 jokea[3], yhteismitaltaan yli 7 000 kilometriä. Suurimmat joet ovat maan etelärajalla virtaava Volga sekä sen sivuhaarat Vetluga, Rutka, Bolšaja Kokšaga, Malaja Kokšaga, Ilet, Njomda, Buj ja Uržumka. Järviä alueella on yhteensä yli 200. Järvistä suurimmat ovat Kara, Kitšijer ja Jaltši. Suurin makean veden allas on Volgaan padottu Tšeboksaryn tekojärvi.[9]

Marin tasavallan pinta-ala on 23 200 neliökilometriä.[3] Tämä on runsas 1/15 (eli 6,9 %) Suomen pinta-alasta ja vastaa kutakuinkin Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan yhteispinta-alaa. Metsät peittävät alueesta 57 %, pellot 39 %, suot 1 % ja vesistöt 3 %.[3] Maan länsiosassa sijaitsee soinen Marin syvänkö.

Marissa vallitsee mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa −13 °C ja heinäkuussa +19 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 450–550 millimetriä.

Marin tasavallan luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluvat 1993 perustettu ja Volgan sivuhaaran mukaan nimetty Bolšaja Kokšagan luonnonpuisto Joškar-Olan länsipuolella sekä tasavallan eteläosissa sijaitseva, vuonna 1985 perustettu Mari Tšodran kansallispuisto, jonka läpi Ilet laskee.[10]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saunavastojen katumyyntiä

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Marimaan osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 82,426 miljardia ruplaa, joka oli vain 0,2 prosenttia koko maan kansantuotteesta.[4] Asukasta kohti laskettu BKT oli tasavallassa vain 118 350 ruplaa eli vuoden 2010 lopun vaihtokurssilla 2 899 euroa[5], joka vastasi 45 prosenttia maan keskimääräisestä tasosta. Tällä talousmittarilla Marinmaa sijoittui vuonna 2010 Venäjän 20 vähiten tuottavimman federaatiosubjektin joukkoon.

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maataloudella on suuri merkitys tasavallan taloudessa. Maataloudessa tärkeällä sijalla on ollut karjankasvatus ja lihantuotanto. Lisäksi tuotetaan maitoa, kananmunia ja villaa. Tällä toimialalla tuotanto on merkittävää koko Volgan talousalueen tasolla.[3] Peltopinta-alasta suuri osa viljalla, jonka ohella kasvatetaan pellavaa, perunoita ja vihanneksia. Metsät on keskeinen luonnonvara.[3]

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marin tasavallan tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, metsä-, puunjalostus-, paperi-, nahka- ja elintarviketeollisuus. Myös petrokemian ja farmasian alan tuotteita valmistetaan vientiin.[3]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 696 459.[1]

Kaupunkilaisten osuus oli tällöin 63,1% väestöstä ja maaseutuasukkaiden 36,9%. Suurin kaupunki on pääkaupunki Joškar-Ola, jossa on 248 782 asukasta (2010). Muista kaupungeista ja taajamista suurimpia ovat: Volžsk (55 659 as.), Kozmodemjansk (21 257 as.), Medvedevo (16 841 as.), Zvenigovo (11 946 as.), Sovetski (10 664 as.), Morki (9 914 as.) ja Sernur (8 686 as.).[1]

Etnisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marilainen kansanmusiikkiyhtye

Väestöstä on venäläisiä 47 %, mareja 44 %, tataareja 6 % ja muita 3 % (2010).[11]

Marit ovat alueen alkuperäisväestöä. He puhuvat suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään kuuluvaa marin kieltä, jossa on kaksi päämurretta: vuorimari ja niittymari (itämari). Niittymarin puhujia on mareista 90 %, mutta vain 70 % kaikista mareista puhuu maria äidinkielenään.[12] Marilaiset ovat saaneet paljon vaikutteita turkkilais-tataarilaisilta kansoilta ja venäläisiltä. Tataarienemmistöinen, vauras Tatarstan sijaitsee heti Mari Elin itäpuolella ja sen miljoonakaupunki Kazaniin on maanteitse vain 141 kilometrin matka Joškar-Olasta.[9]

Väestön etnisen jakauman kehitys:

1926 1939 1959 1970 1979 1989 2002 2010[11]
Marit 247 979 (51,4%) 273 332 (47,2%) 279 450 (43,1%) 299 179 (43,7%) 306 627 (43,5%) 324 349 (43,3%) 312 178 (42,9%) 290 863 (43,9%)
Venäläiset 210 016 (43,6%) 266 951 (46,1%) 309 514 (47,8%) 320 825 (46,9%) 334 561 (47,5%) 355 973 (47,5%) 345 513 (47,5%) 313 947 (47,4%)
Tataarit 20 219 (4,2%) 27 149 (4,7%) 38 821 (6,0%) 40 279 (5,9%) 40 917 (5,8%) 43 850 (5,9%) 43 377 (6,0%) 38 357 (5,8%)
Tšuvassit 2 184 (0,5%) 5 504 (0,9%) 9 065 (1,4%) 9 032 (1,3%) 8 087 (1,1%) 8 993 (1,2%) 7 418 (1,0%) 6 025 (0,9%)
Muut 1 703 (0,4%) 6 674 (1,2%) 10 830 (1,7%) 15 433 (2,3%) 14 015 (2,0%) 16 167 (2,2%) 19 943 (2,7%) 13 138 (2,0%) *)

*) Prosenttiosuus on tässä suhteellinen osuus etnisen taustansa ilmoittaneista 662 330 asukkaasta (kaikkiaan Marin tasavallassa asui 2010 väestönlaskennan mukaan 696 459 henkeä)[11]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marilaisia harjoittamassa perinteistä uskontoaan pyhässä metsässä
Venäjän kulttuuriperintökohteisiin kuuluva ortodoksikirkko Marin pääkaupungissa Joškar-Olassa

Suurin osa Marin väestöstä on ortodokseja ja kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Marilaisten ortodoksisuudessa on kuitenkin säilynyt runsaasti perinteitä ja tapoja heidän vanhasta uskonnostaan. Osa marilaisista on edelleen oman marilaisen uskonnon tunnustajia. Lisäksi maassa on pieni muslimivähemmistö, joka koostuu lähinnä tataareista.

Ensimmäinen marinkielinen Uusi Testamentti, U Sugin julkaistiin ja otettiin käyttöön maaliskuussa 2008 Joškar-Olassa. Alkuvaiheessa teoksesta valmistui 5 000 kappaleen koepainos.[13]

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Marinmaan väestöstä oli:[14][15][16]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marin tasavallan teknisen yliopiston päärakennus

Korkeakoulutusta antavat Joškar-Olassa sijaitsevat Marin valtionyliopisto (MarGU) ja Volgan tekninen valtionyliopisto (PGTU). Aiemmin erillinen kasvatustieteellinen instituutti liitettiin 2008 osaksi Marin valtionyliopistoa.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marin tasavallan kansallisteatteri
Kansallisgallerian kello Joškar-Olassa

Kulttuuripalveluita tarjoavat useat teatterit ja museot, muun muassa kansallisteatteri. Osa näistä tuottaa myös marinkielistä ohjelmistoa. Joškar-Olassa toimii Marin tasavallan kansalliskirjasto.[17][18]

Suomen Yleisradion vuoden 2013 tammikuussa televisiossa esitetyn dokumenttisarjan Suomensukuiset 30 päivässä alussa tutustutaan Marin tasavallan kulttuuriin Ville Haapasalon vierailujen kautta. Marien perinteistä uskontoa, tapoja ja kielen asemaa esitellään Marin tasavallan Šorunžan kylässä ja Joškar-Olassa.[19]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marissa on melko hyvät rauta- ja maantietieyhteydet. Alueella on 17 rautatieasemaa ja 30 linja-autoasemaa. Volgan yli on silta tasavallan keskipaikkeilla Tšuvassian Novotšeboksarskin kohdalla. Lisäksi on maantielauttayhteys Kozmodemjanskin kohdalla.[9] Junamatka Pietarista Mariin kestää parikymmentä tuntia.[7] Lentokenttiä on kahdeksan, joista suurin on Joškar-Olan lentoasema.[3] Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi lähellä sijaitsevan Kazanin lentoasemaa.[9] Volgalla ja Vetlugalla on laivaliikennettä. Kozmodemjanskissa on merkittävä jokisatama, lisäksi on viisi paikallissatamaa.[3]

Aluejako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marin tasavallan kartta.

Hallinnollisesti Marin tasavalta jakaantuu kolmeen suoraan tasavallan hallinnon alaiseen kaupunkipiirikuntaan ja 14 kunnallispiiriin. Nämä on luetteloitu alla olevassa taulukossa:[1] (paikannimien translitterointi alustavaa, tässä ktt. = kaupunkityyppinen taajama)

Vaakuna Kunnallispiiri
tai kaupunki-
piirikunta		 Venäläinen nimi[1] Nimi mariksi Väkiluku
2010[1]		 Hallinnollinen
keskus[1]
Joškar-Ola 259 256 Joškar-Ola
(248 782 kaupungissa, 10 474 maaseudulla)
Jurinon piiri Юринский район Йӱрны кундем 8 758 ktt. Jurino (Юрино, 3 465 as.)
Kilemaryn piiri Килемарский район Кӹлемар кундем 13 604 ktt. Kilemary (Килемары, 4 073 as.)
Kozmodemjansk 21 257 Kozmodemjansk
Kuženerin piiri Куженерский район Кужэҥер кундем 14 556 ktt. Kužener (Куженер, 5 384 as.)
Mari-Turekin piiri Мари-Турекский район Марий Тӱрек кундем 23 155 ktt. Mari-Turek (Мари-Турек, 5 164 as.)
Medvedevon piiri Медведевский район Маскасола кундем 67 703 ktt. Medvedevo (Медведево, 16 841 as.)
Morkin piiri Моркинский район Морко кундем 32 403 ktt. Morki (9 914 as.)
Novyi Torjalin piiri,
Novotorjalskin piiri		 Новоторъяльский район У Торъял кундем 17 124 ktt. Novyi Torjal (Новый Торъял, 6 635 as.)
Oršankan piiri Оршанский район Öрша кундем 15 139 ktt. Oršanka (Оршанка, 6 589 as.)
Parangan piiri Параньгинский район Поранча кундем 16 307 ktt. Paranga (Параньга, 5 985)
Sernurin piiri Сернурский район Шернур кундем 25 672 ktt. Sernur (Сернур, 8 686 as.)
Sovetskin piiri Советский район У Роҥго кундем 31 081 ktt. Sovetski (10 664 as.)
Zvenigovon piiri Звениговский район Провой кундем 44 976 Zvenigovo (11 946 as.)
Volžsk 55 659 Volžsk
Volžskin piiri Волжский район Юлсер кундем 23 940 Volžsk
Vuorimarin piiri,
Gornomarinskin piiri		 Горномарийский район Курыкмарий кундем 25 869 Kozmodemjansk

Suomen Yleisradion toukokuussa 2012 kuvatussa, vuoden 2013 tammikuussa televisiossa esitetyssä dokumenttisarjan Suomensukuiset 30 päivässä ensimmäisessä ja toisessa jaksossa näyttelijä Ville Haapasalo vierailee Morkin piirin Šorunžan kylässä (ven. Шоруньжа) ja Joškar-Olassa. Dokumenttisarjan esittelyn mukaan Šorunža on yksi parhaiten säilyneitä suomalaisugrilaisia kyliä Marissa.[19] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan tämän kylän alueella asui yhteensä 1 893 henkeä.[1]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan johdossa on päämies[2] (aiemmin presidentti) ja hänet valitaan viiden[20] (aiemmin neljän) vuoden määräajaksi kansanäänestyksellä. Päämies johtaa myös tasavallan korkeinta toimeenpanevaa elintä eli hallitusta.[3] Tasavallan lakiasäätävään parlamenttiin valitaan 67 edustajaa viiden vuoden määräajaksi.[20][3]

Moskovasta kotoisin oleva, puolustusministeriön alaisesta Puna-armeijan instituutista juristiksi valmistunut, kansallisuudeltaan venäläinen Leonid Markelov oli Marin tasavallan johdossa vuodesta 2001 vuoteen 2017. Hän voitti 2001 tammikuun presidentinvaalit ja joulukuussa 2004 hän nousi uudelle presidenttikaudelle valtapuolue Yhtenäisen Venäjän ehdokkaana[21] eli Kremlin tukemana. Vaalien tulosta pidetään vääristeltyä muun muassa Euroopan parlamentissa[22]. Vuoden 2009 lopussa presidentti Medvedev esitti (tuolloin voimassa olleen Venäjän lainsäädännön mukaisesti) suoraan tasavallan parlamentille Merkelovin valitsemista kolmanneksi kaudeksi, ja tammikuussa 2010 Markelov aloitti kolmannen presidenttikautensa. Presidentin toimikausi oli pidennetty viisivuotiseksi jo toisen toimikauden aikana.[21][20]

Markelovin hallintokaudella on elämä Marin tasavallassa käynyt rauhattomaksi. Pahoinpitelyistä, uhkailusta ja jopa murhista on tullut arkipäivää. Erityisesti ikävyydet kohdistuvat marioppositioon ja -aktivisteihin.[7] Esimerkiksi mariopposition johtaja Vladimir Kozlov on joutunut useiden laittomien painostuskeinojen uhriksi.

Tasavallassa on kaksi virallista kieltä, joista alkuperäiskansan mari on toinen. Tästä huolimatta marinkielisiä lehtiä on lopetettu ja kouluja suljettu eikä viranomaisten tarvitse osata maria.[7] Euroopan parlamentti ja monet ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Markelovin hallintoa tasavallan alkuperäisväestöön kuuluvien marien kansallisesta sorrosta ja marien kulttuurielämän tukahduttamisesta. Keväällä 2017 Markelov erosi, koska häntä epäiltiin noin neljän miljoonan euron arvoisten lahjusten ottamisesta. Hänen tilalleen Venäjän presidentin asetuksella nimitettiin virkaatekeväksi päämieheksi Aleksandr Jevstifejev[23]. Hän erosi 20. toukokuuta 2022, ja Presidentti Putin nimitti asetuksella tasavallan virkaatekeväksi päämieheksi Juri Zaitsevin, joka oli aiemmin johtanut Kalmukian hallitusta.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 25.9.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Glava Republiki Mari El Marinmaan tasavalta, portal.mari.ru/president. Arkistoitu 12.1.2013. Viitattu 12.1.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Republic of Mari El 2004. Kustannusyhtiö Kommersant, kommersant.com. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 12.1.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Gimn - Gosudarstvennym gimnom Respubliki Mari El finnougoria.ru, Республика Коми, г.Сыктывкар. Viitattu 12.1.2013. (venäjäksi)
  7. ↑ a b c d Ritva Korpimo: Täsmämatka eiliseen. Helsingin Sanomat 7.10.2006. Artikkeli luettavissa myös täältä: [1][vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b Victims of repression are remembered in Mari El MariUver. 25.10.2016. Viitattu 7.3.2017.
  9. ↑ a b c d e Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  10. ↑ OOPT Privolžskogo okruga (- Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 12.1.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Okontšatelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda. (Koko Venäjän kattava väestönlaskennan 2010 lopulliset tulokset.Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 25.9.2012. (venäjäksi)
  12. ↑ Suomen pipliaseura (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Marinkielinen Uusi testamentti julkaistu 14.3.2008. evl.fi. Viitattu 12.1.2013.[vanhentunut linkki]
  14. ↑ Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 23.1.2013. (venäjäksi)
  15. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Marinmaan yhteenveto s. 191. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 23.1.2013. (venäjäksi)
  16. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 23.1.2013. (venäjäksi)
  17. ↑ Marin tasavallan suurin kirjasto fulr.karelia.ru. Viitattu 16.1.2018. (suomeksi)
  18. ↑ Kontakty Marin tasavallan kansalliskirjasto, nb12.ru. Viitattu 16.1.2018. (venäjäksi)
  19. ↑ a b Yleisradio: Kulttuuridokumentti: Suomensukuiset 30 päivässä 2013. Helsinki: Yleisradio, yle.fi. Arkistoitu 16.1.2013. Viitattu 12.1.2013.
  20. ↑ a b c MARKELOV, Leonid Igorevich President, Head of the government of the Republic of Marii-El 06/09/2010. russiaprofile.org. Arkistoitu 13.1.2013. Viitattu 14.1.2013. (englanniksi)
  21. ↑ a b Biografija Glaby Respubliki Mari El mari.ru. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 12.1.2013. (venäjäksi)
  22. ↑ Puheenvuorot - Torstai 12. toukokuuta 2005 - Ihmisoikeuksien ja demokratian loukkaukset Venäjän federaatioon kuuluvassa Marin tasavallassa (Mari El) www.europarl.europa.eu. Viitattu 13.3.2017.
  23. ↑ Former head of Russia's Mari El Republic detained over suspected bribe-taking TASS. Viitattu 17.8.2017. (venäjä)
  24. ↑ Врио главы Марий Эл Юрий Зайцев. Досье Аргументы и факты. Viitattu 20.9.2022. (venäjä)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marin_tasavalta&oldid=22593912”