Marco Casagrande (arkkitehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marco Casagrande
Marco Casagrande SZHK-biennaalissa vuonna 2009.
Marco Casagrande SZHK-biennaalissa vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt7. toukokuuta 1971 (ikä 53)
Turku
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Ympäristötaide
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.

Marco Mario Paolo Casagrande (s. 7. toukokuuta 1971 Turku)[1] on suomalainen ympäristötaiteilija, arkkitehti ja arkkitehtuuriteoreetikko. Casagrande on toiminut vuosina 2004–2009 ekologisen kaupunkisuunnittelun professorina Taiwanissa.[2] Hänet tunnetaan myös entisenä palkkasotilaana ja epäiltynä sotarikollisena.

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casagrande syntyi Turussa varakkaaseen suomalais-italialaiseen katoliseen perheeseen.[3] Hän vietti varhaislapsuutensa Ylitorniolla ja kävi koulua Karjaalla ennen kuin muutti Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria.

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casagrande julkaisi vuonna 1997 taiteilijanimellä Luca Moconesi kirjan Mostarin tien liftarit kertoen kirjan kuvaavan hänen kokemuksiaan palkkasotilasryhmän johtajana Bosnian sodassa. Kuvaukset sisältävät sotarikoksiksi luokiteltavia tapahtumia, kirjan päähenkilö muun muassa ampuu joukon haavoittuneita sotilaita.[4][5] Kirjan kuvausten vuoksi Ulkoministeriö selvitti Casagranden mahdollista osuutta sotarikoksiin ja välitti asian Haagin sotarikostuomioistuimelle. Tuomioistuin ei ryhtynyt tutkimaan asiaa todisteaineiston epäselvyyden vuoksi[5], ja Casagrande itse väitti tapahtumien olevankin fiktiota. Vuonna 2001 Casagrande tuli uudelleen julkisuuteen väittäen tapahtumien olevan sittenkin totuudenmukaisia. Asiasta käynnistettiin poliisitutkinta, joka lopetettiin riittävän todenperäisten tietojen puutteessa.[6]

Kirjan mukaan palkkasotilaaksi ryhtyessään Casagrande oli 22-vuotias, ja taustalla oli varusmiespalvelus rannikkojääkärikomppaniassa ja reserviupseerikoulussalähde?. Casagrande itse tuomitsee sotarikokset. Hän on luennoinut Maanpuolustuskorkeakoulussa johtamisen ja strategian opintojaksoilla vuodesta 2006.[7]

Toiminta arkkitehtina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaltapako, Casagrande & Rintala (1999).
Chen House, Taiwan (2008).
Raunioakatemia, leikkaus.

Myöhemmin Casagrande on valmistunut arkkitehdiksi Suomessa. Hänet nimitettiin ekologisen kaupunkisuunnittelun professoriksi taiwanilaiseen Tamkangin yliopistoon vuonna 2004.[8] Casagrande työ on poikkitieteellistä, ja hän yhdistelee teoksissaan vapaasti elementtejä arkkitehtuurista, ympäristötaiteesta ja kaupunkisuunnittelusta. Casagrande työskenteli vuosina 1999–2003 yhdessä Sami Rintalan kanssa Arkkitehtitoimisto Casagrande & Rintalassa. Vuodesta 2003 hän on toiminut Casagrande Laboratoryssa. Casagrande & Rintalan aikaiset työt olivat taiteellisia arkkitehtonisia installaatioita,[9] kun taas myöhemmät työt ovat keskittyneet ekologiseen kaupunkisuunnitteluun ja kolmannen sukupolven kaupungin teoriaan.[10] Casagrande pyrkii kaupunkisuunnittelussaan teollisen kaupungin luonnonmukaiseen restauraatioon, ja hän näkee lohdullisina ne prosessit, joissa ihmiset raunioittavat luonnostaan teollisuuskaupunkia.[11] Tällaisia ”orgaanisia sosiaalisia keskuksia” ovat esimerkiksi spontaanit kollektiiviset kaupunkiviljelykset ja "anarkistipuutarhat", joiden kautta ensimmäisen sukupolven kaupunki jälleensyntyy. Kolmannen sukupolven kaupunki on osallistuvaan suunnitteluun perustuva ”ihmisräme” tai ”orgaaninen kone”; teollisen kaupungin orgaaninen raunio.[12]

”Ne (spontaanit kaupunkiviljelykset) säätävät teollista kaupunkia kohti orgaanista, kohti sattumaa ja näin tehdessään ne raunioittavat modernia urbanismia. Ne ovat pistemäisiä orgaanisia vallankumouksia ja kolmannan sukupolven kaupungin siemeniä.”[13]

Casagranden arkkitehtuurin ja taiteen välimaastossa liikkuvia töitä on valittu Venetsian biennaaliin kolme kertaa, vuosina 2000, 2004 ja 2006[14], ja hänen teoksiaan on ollut esillä kymmenissä näyttelyissä ja julkaisuissa eri puolilla maailmaa.[15]

Raunioakatemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruin Academy / Raunioakatemia (2010-) on itsenäinen monitieteellinen tutkimuskeskus Taipein Urban Core alueella.[16] Sen tavoitteena on ”ajatella uusiksi teollinen kaupunki ja moderni ihminen laatikossa.”[16] Raunioakatemia toimii hylätyssä viisikerroksisessa kaupunkikerrostalossa Taipein keskustassa. Rakennuksesta on poistettu kaikki väliseinät ja ikkunat, jotta sisätiloissa voi kasvattaa bambua ja kasviksia.[17] Professorit ja opiskelijat nukkuvat ja työskentelevät mahongista rakennetuissa ad-hoc -dormitorioissa[18], ja rakennuksen viidennessä kerroksessa on yleinen sauna.[19] Koko rakennus on lävistetty 6 tuuman rei’illä, jotta siellä voi ”sataa sisällä”. Akatemia on jatkuvasti muuttuva raunion ja rakennustyömaan yhdistelmä.[20]

”Arkkitehtoninen kontrolli on prosessissa antaakseen periksi, jotta luonto voi astua sisään. Tähän mennessä se ei ole vielä antanut periksi – se on liian laiska. Arkkitehtoninen kontrolli tulee antamaan periksi. Modernismi on hukassa ja teollinen kone muuttuu orgaaniseksi. Tämä on tapahtumassa Taipeissa ja tätä me tutkimme. Raunioakatemia on orgaaninen kone.”[21] Raunion käsite ilmentää käännekohtaa, jossa ihmisen tuottama objekti muuttuu osaksi luontoa.[22]

Tutkimuskohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus- ja suunnittelutehtävät liikkuvat vapaasti arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, ympäristötaiteen ja muiden taiteen ja tieteen alojen välillä yhteisenä nimittäjänä rakennettu ihmisympäristö.[23] Anarkisti-mummot, akateeminen irtolaisuus ja kaupunkiakupunktio ovat joitakin lähtökohtia Raunioakatemian taustalla.[24] Akatemian työpajoja ovat:

  • Orgaaninen akupunktio
    • Spontaanit ja usein laittomat kaupunkiviljelykset ja kollektiivipuutarhat, jotka tasapainottavat teollista Taipeita ja säätävät kaupunkia kohti orgaanista.[13]
  • Jokiurbanismi
    • Yksi maisemaurbanismin muodoista, joka tähtää luonnonmukaiseen jokirestauraatioon kaupunkiympäristössä ja modernin kaupungin ja jokiluonnon jälleenkohtaamiseen.[25]
  • Laiton arkkitehtuuri
    • Arkkitehtuuri, joka hyväksikäyttää virallista kaupunkia “kasvualustana ja energialähteenä, johon se kiinnittyy kuten loinen ja josta se imee sähköä ja vettä…instant-kaupungin laittomat kaupunkiviljelykset ja yömarkkinat ovat niin laajalle levinneitä ja syvään juurtuneita taiwanilaiseen kulttuuriin ja kaupunkikuvaan, että voimme melkeimpä puhua toisesta kaupungista virallisen kaupungin päällä, rinnakkaiskaupungista tai loiskaupungista".[26]

Paikallinen tieto on eri tutkimuselementtejä yhdistävät tekijä, joka sitoo kolmannen sukupolven Taipein paikkakohtaiseen luonnontilaan.[27] Akatemiaa johtavat yhteistyössä taiwanilainen JUT Foundation for Arts & Architecture ja suomalainen Casagrande Laboratory.[28] Raunioakatemialle myönnettiin World Architecture Community Award palkinto vuonna 2011.[29]

Kolmannen sukupolven kaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunioakatemian arkkitehtuurifilosofian ydin on teoria kolmannen sukupolven kaupungista, teollisuuskaupungin orgaanisesta rauniosta. Akatemia keskittyy tutkimaan niitä Taipein raunioitumisprosesseja, jotka pitävät kaupungin elossa.[30] Raunion nähdään elementtinä, jossa ihmisen tekemästä on tullut osa luontoa.[31] Kolmannen sukupolven kaupunki seuraa ensimmäistä sukupolvea, jossa ihmiset elivät rauhaisaa yhteiseloa luonnon kanssa, ja toista sukupolvea, joka rakensi seiniä ja kivirakenteita kaikkialle tarkoituksenaan sulkea luonto pois. Kolmannessa sukupolvessa luonto, jota ei koskaan kyetä sulkemaan täysin pois, kasvaa takaisin raunioista ja seinien halkemista imien ihmisluonnon takaisin villiin luontoon. Kolmannen sukupolven kaupunki keskittyy paikalliseen tietoon ja kaupunkiakupunktioon.[32] Kolmannen sukupolven kaupunki on teollisuuskaupunki, jonka ihmiset ovat raunioittaneet – ihmisluonto osana luontoa.[33] Kolmannen sukupolven Taipein elementtejä ovat:

  • Anarkisti puutarhuri
    • Spontaanit kollektiivipuutarhat ja kaupunkiviljelykset, jotka toimivat virallisen kaupunkikehityksen ulkopuolella.
  • Kaupunkinomadi / instant-Taipei
    • Kevyet ja mobiilit kaupunkilaisten arkkitehtooniset reaktiot jotka kiinnittyvät staattisen kaupungin päälle.
  • Kaupunkiakupunktio
    • Arkkitehtuuri, joka tuottaa neuloja urbaanin elämänvoiman manipuloimiseen.
  • Komposti
    • Itsenäiset, itseorganisoituvat ja usein laittomat yhteisöt, jotka mikroeditoivat orgaanisesti virallista kaupunkia.
  • Jokiurbanismi
    • Maisemaurbanismin yksi muoto – kaupunki, joka kehittyy jokiluonnon näkökulmasta.

[34]

Anarkistipuutarhuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunioakatemia julkaisee omaa itsenäistä sanomalehteään "The Anarchist Gardener" Anarkisti puutarhuria, jonka päätoimittajana toimii Nikita Wu.[35] Sanomalehti on avoin kollaasi Akatemian ajattelua rakennetun ihmisympäristön tulevaisuudesta.[36] Lehden erikoisnumero edusti raunioakatemiaa Hongkongin ja Shenzhenin arkkitehtuuribiennaalissa vuonna 2012.[37]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casagranden Pohjois-Taiwanin Datun vuoristoon suunnittelemalle Chen House -puurakennukselle myönnettiin vuonna 2009 World Architecture Award -palkinto.[38] Rakennus on palkittu myös Architectural Review's House 2010- [39] ja World Architecture Festival 2009 -kilpailuissa [40] ja sille on myönnetty Venäjän arkkitehtiliiton Zeleny Proekt 2012 -palkinto.[41]

Casagrandelle myönnettiin vuonna 2013 kansainvälisen arkkitehtuurikriitikkojen komitea CICA:n pääpalkinto[42] sekä Euroopan arkkitehtuuripalkinto 2013.[43] Unesco ja kansainvälinen Locus-säätiö myönsivät Casagrandelle vuonna 2015 kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun palkinnon.[44]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011, osa 1, s. 123. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniska Föreningen i Finland, Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, 2012. ISBN 978-952-5633-65-8
  2. ↑ Marco Casagrande. Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Maksullinen artikkeli. Viitattu 27.6.2009.
  3. ↑ Kohuttu palkkasoturi päätyi arkkitehdiksi. Turun Sanomat. 27.1.2001. Heikka, Taneli. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 30.6.2022.
  4. ↑ Opiskelijaa ei sotahuumori naurattanut: Petra Naukkarisen mielestä kirjan päähenkilö joutaisi Haagiin. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli. Viitattu 14.6.2024.
  5. ↑ a b Mykkänen, Pekka: Turkulaismiehen osuutta Bosnian sotarikoksiin tutkitaan: Casagranden palkkasotilaskirjaa tutkinut opiskelija löysi viitteitä sotarikoksista. Helsingin Sanomat, 12.11.1997. Maksullinen artikkeli. Viitattu 14.6.2024.
  6. ↑ Pöppönen, Hannu: Tunnustettu mutta kiistanalainen taiteilija. Helsingin Sanomat, 19.9.2006. Maksullinen artikkeli. Viitattu 8.9.2007.
  7. ↑ Anttalainen & Vasaramäki: Casagrande. Kalpa, 2011, s. 38−41. Maanpuolustuskorkeakoulu.
  8. ↑ Casagrande CV 2003. Tamkang University. Viitattu 07.07.07.
  9. ↑ Mornament, Adam: When Attitude Becomes Form 2003. Contemporary Magazine. Arkistoitu 14.5.2008. Viitattu 07.07.07. (englanniksi)
  10. ↑ Marco Casagrande: Cross-over architecture and the Third Generation City 2008. Epifanio 9. Viitattu 15.9.2008.
  11. ↑ Arkkitehti Marco Casagrande (Casagrande Laboratory): Urbaanit vesistöt (Tieteen Päivät) 2011. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.7.2012.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Arki ja vesi (Tieteen päivät) 2011. Tieteen päivät. Viitattu 25.2.2011.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b The Community Gardens of Taipei 2010. P2P Foundation. Viitattu 1.3.2011.
  14. ↑ Marco Casagrande Will Represent Taiwan at the Venice Biennale 11.4.2006. Taipei Representative Office in Finland. Arkistoitu 21.8.2007. Viitattu 29.6.2007. (englanniksi)
  15. ↑ Marco Casagrande (s.46) Puu. 2009. Puuinfo. Arkistoitu 1.5.2015. Viitattu 22.5.2012.
  16. ↑ a b c laboratory: ruin academy, Designboom 2010
  17. ↑ Farming in a Ruin – The Pop-Up City 2011
  18. ↑ Ruin Academy,Landezine 2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Urban Ruins: Abandoned Building Houses Architecture Academy, Web Ecoist 2011
  20. ↑ Ruin Academy, Designklub 2011
  21. ↑ Ruin Academy in Taipei | Marco Casagrande Arch-Times 2010
  22. ↑ Survival Architecture Workshop in Norway | Bardauskaitė & van Niekerk, (Arkistoitu – Internet Archive) Art Pit 2012
  23. ↑ Ruin Academy, (Arkistoitu – Internet Archive) Ouno 2010
  24. ↑ More Ruins, Phyllis Richardson, Archetcetera 2011
  25. ↑ Taipei from the River, International Society of Biourbanism 2011
  26. ↑ Illegal Architecture in Taipei, Kelsey Campbell-Dollaghan, Architizer 2011
  27. ↑ Ruin Academy Taiwan : Architecture Information, E-Architect 2010
  28. ↑ Ruin Academy in Taipei, Architectural Research Centre, (Arkistoitu – Internet Archive) New Territories 2010
  29. ↑ WA Awards, (Arkistoitu – Internet Archive) World Architecture 2011
  30. ↑ Ruin Academy, Greek Architects 2011
  31. ↑ Chen House by C-Laboratory, Dezeen 2009
  32. ↑ Returning Humans to Nature and Reality,Nick Couson, eRenlai 2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  33. ↑ Cross-Over Architecture and the Third Generation City, Epifanio 2009
  34. ↑ Ruin Academy, Epifanio 14, 2011
  35. ↑ Ruin Academy, Architizer 2010
  36. ↑ Anarchist Gardener Issue One 安那其建築園丁, Anarchist Gardener 2010
  37. ↑ Anarchist Gardener Issue Two HK special 安那其建築園丁港深建築雙城雙年展特別版, Nikita Wu, Ruin Academy 2012
  38. ↑ Winners / 4th Cycle World Architecture. 2009. World Architecture. Arkistoitu 28.5.2010. Viitattu 8.6.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Chen House By C-Laboratory, Sanjhih, Taipei County, Taiwan 2010. Architectural Review. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Chen House World Architecture Festival. 2009. World Buildings Directory. Arkistoitu 9.7.2014. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  41. ↑ Победители конкурсов фестиваля «Зеленый проект 2012» The Union of Architects of Russia. 2012. Green Proekt. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 25.10.2013. (venäjäksi)
  42. ↑ Suomalaisarkkitehti Marco Casagrandelle kansainvälinen arkkitehtuuripalkinto. HS 7.10.2013. (Archive.org)
  43. ↑ Announcing the 2013 Laureates Marco Casagrande The European Centre for Architecture. 2013. The European Centre for Architeture. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 25.10.2013. (englanniksi)
  44. ↑ Marco Casagrande sai kansainvälisen kestävän arkkitehtuurin palkinnon Helsingin Sanomat. 11.5.2015. Sanoma. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marco_Casagrande_(arkkitehti)&oldid=22635405”