Mapungubwe
Mapungubwe | |
---|---|
Maailmanperintökohde | |
Sijainti |
Etelä-Afrikka |
Tyyppi | kulttuurikohde |
Kriteerit | (ii)(iii)(iv)(v) |
Tunnusnumero | 1099 |
Valintahistoria | |
Valintavuosi | 2003 |
Mapungubwe on rauniokaupunki nykyisen Etelä-Afrikan alueella, aivan Zimbabwen ja Botswanan rajalla. Se kukoisti vuosina 1050–1270 alueella, jossa Shosha- ja Limpopo-joet kohtaavat toisensa. Rauniokaupunki on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Sen arvellaan olleen afrikkalaisen kuninkaan pääkaupunki, mutta sen hallitsijasta ei ole kirjallista eikä suullista perimätietoa.
Mapungubwessa on tehty arkeologisia kaivauksia 1930-luvulta alkaen, ja sieltä on löydetty monia esineitä, muun muassa kultainen sarvikuono. Apartheid-aikana tällaissten esineiden olemassaolo oli kiusallista valkoista ylivaltaa korostavalle hallinnolle, mutta ANC:n vallan aikana siitä tuli tärkeä kulttuurillinen symboli.[1]
Mapungubwessa on kolme kuninkaallista hautaa kukkulalla, jota ympäröi pengerretty asuma-alue. Kuningas sotilaineen asui lähellä kukkulan huippua, ja alemmilla penkereillä asuneet talonpojat tuottivat heille elintarvikkeita. Hautalöydöistä käy ilmi, että ihmiset söivät monipuolista ruokaa, heidän elintasonsa oli korkea ja he pitivät monia kotieläimiä: nautakarjaa, lampaita, vuohia ja koiria. Varastojen hiiltyneistä jäänteistä nähdään, että penkereillä kasvatettiin hirssiä, durraa ja puuvillaa.
Työkalut ovat tyypillisiä rautakaudelle. Keramiikka, norsunluu, puu, luu ja strutsinmunan kuoret osoittavat että kauppaa käytiin laajalla alueella – Itä-Afrikkaa, Persiaa, Egyptiä, Intiaa ja jopa Kiinaa myöten.
Mapungubwe on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2003.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zimbabwen kuningaskunta (noin 1220–1450)
- Mwene Mutapa (noin 1450–1698)
- Ndebele-kuningaskunta (1837–1894)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Meet the 800-year-old golden rhinoceros that challenged apartheid South Africa The Conversiation. 2016. Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Mapungubwe Cultural Landscape unesco World Heritage Centre. Viitattu 8.11.2024.
- Viralliset kotisivut
- Historyworld (Arkistoitu – Internet Archive)