Mansikkakosken silta
| Mansikkakosken silta | |
|---|---|
 Silta joulukuussa 2010. |
|
| Ajokaistoja | 4 |
| Ylittää | Vuoksi |
| Sijainti | Imatra |
| Ylläpitäjä | Liikennevirasto |
| Siltatyyppi | teräksinen kotelopalkkisilta, teräsbetonikansi |
| Pisin jänneväli | 75 m |
| Pituus | 556 m |
| Leveys | 21,0-29,5 m |
| Avattu liikenteelle | 1973 |
| Koordinaatit | |
 |
|
Mansikkakosken silta (myös Mansikkalan silta) on Vuoksen ylittävä 556-metrinen maantiesilta valtatie 6:lla Imatralla. Vuonna 1973 valmistunut 9-aukkoinen silta on rakenteeltaan teräksinen kotelopalkkisilta, jonka kansi on teräsbetonia. Silta korvasi valtatien siltana kapeaksi käyneen yhdistetyn Mansikkakosken maantie- ja ratasillan, joka jäi paikallisliikenteelle ja ratasillaksi.
Mansikkakosken silta on kokonaispinta-alallaan 12 870 m2 Suomen kolmanneksi suurin silta Tähtiniemen sillan (20 930 m2) ja Tattarisuon sillan (20 330 m2) jälkeen.[1]
Sillan pisin jännemitta on 75 metriä, kokonaispituus on 556 metriä ja hyötyleveys vaihtelee 21 metristä 29,5 metriin.[1] Sillalla on kaksi ajokaistaa suuntaansa, länsipäässä 300 metrin matkalla sillan leveyttä lisäävät yksi liittyvä ja yksi erkaneva ramppi.[2]
Siltahanke
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoksen ylitys Imatralla oli pullonkaulana valtatie 6:n liikenteelle. Vanha silta oli 4,5 metriä kapea yhdistetty rata- ja maantiesilta, jonka alatasolla kulkeva autoliikenne kärsi kolmen metrin korkeusrajoituksesta. Muilla Vuoksen ylittävillä silloilla oli painorajoitus. Koska siltaa suunniteltiin keskeiselle paikalle, tutkittiin koko kaupungin liikenneverkon ja Mansikkalan alueen kehittämistarpeet yleiskaavatasolla.[2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sillan suunnittelu alkoi vuoden 1967 alussa ja suunnitelmat valmistuivat alusrakenteiden osalta keväällä 1969 ja sillan päällysrakenteiden osalta saman vuoden marraskuussa. Sillan suunnittelija on insinööritoimisto Kruus & Myllymäki Ky:ltä tekniikan lisensiaatti Hannu Myllymäki. Sillan tilaaja oli Tie- ja vesirakennushallitus (TVH).[2]
Pohjaolosuhteiden vaihtelevuuden takia sillan kymmenestä tuesta neljä on perustettu maanvaraisina, kolme on teräsbetonisten lyöntipaalujen varassa ja kolme tukea on perustettu kalliolle. Sillan pääkannattajat ovat kaksi teräksistä kotelopalkkia, joita yhdistävät teräsristikot. Sillan kansirakenne on teräsbetonilaatta.[2]
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sillan alusrakenteet eli maa- ja välituet ja niiden perustukset[3] teki Oy Yleinen Insinööritoimisto. Urakkasopimus solmittiin joulukuun 1969 lopussa ja työt olivat valmiit tammikuussa 1971.[2] Teräksiset päällysrakenteet teki Valmetin Pansion tehdas. Päällysrakenneurakan sopimus allekirjoitettiin elokuussa 1970 ja teräsrakenteiden piti olla asennettua maaliskuun 1972 loppuun mennessä. Urakka kuitenkin myöhästyi useita kuukausia. Ensin terästoimitukset ulkomailta myöhästyivät ja lisämyöhästymistä aiheutti helmikuussa 1971 alkanut noin puolentoista kuukauden kestoinen metallilakko ja sitä seurannut ylikuumeneminen tuotannossa. Toukokuussa 1972 alkoi kuukauden mittainen kuljetusalan lakko, joka lopetti kuljetukset konepajalta. Teräsrakenteet saatiin asennettua paikoilleen vasta lokakuussa 1972.[4]
Konepajalla tehdyt osat koottiin lohkoiksi sillan länsipäässä ja asennettiin paikoilleen sillan itäpäästä lähtien osittain vetämällä ja osittain nosturien avulla. Kumpikin pääkannattimista asennettiin paikoilleen kahdessa osassa ja viimeisinä asennettavina osina olivat kotelopalkkien väliin tulleet teräsristikot.[4]
Käyttöönotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäisen työaikataulun mukaan sillan teräsbetonikansi piti rakentaa kesällä 1972. Sillan käyttöönottoon oli paineita, valtatien liikennetilanne oli hankala ja Svetogorsk-hankkeen kuljetukset olivat alkamassa. TVH päätti tehdä kansirakenteet omana työnä ja sillan kannen rakentaminen alkoi 1972 elokuussa pohjoisen ajoradan valutöillä sillan itäpäästä alkaen. Kansilaatta valettiin ensin ja reunapalkit sen jälkeen erillisenä valuna. Betonointi oli valmis marraskuussa 1972. Pohjoisen ajoradan eristystyö ja suojabetonointi tehtiin syksyn aikana, ajoradalle levitettiin sepelikerros ja sille osalle tehtiin puiset kaiteet. Siltaa sallittiin käyttää omavastuulliseen liikenteeseen 21. joulukuuta 1972 alkaen.lähde?
Lopullisesti silta valmistui seuraavana vuonna ja sen vihki käyttöön 3. syyskuuta 1973 samana päivänä 73 vuotta täyttänyt presidentti Urho Kekkonen.[5]
Mansikkakosken silta palkittiin RIL-palkinnolla vuonna 1974.[6] Sitä on korjattu viimeksi vuonna 2014.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aitta, Seppo (vast.toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Aitta, 2004, s. 496–497
- ↑ a b c d e Aitta, 2004, s. 225
- ↑ Aitta, 2004, s. 492
- ↑ a b Aitta, 2004, s. 226
- ↑ Aitta, 2004, s. 227
- ↑ RIL-Palkinto Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Viitattu 27.12.2014.
- ↑ Kivimäki, Petri: Mansikkalan sillan korjaus Imatralla venyy viikoilla 1.10.2014. Yle. Viitattu 27.12.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mansikkakosken silta Wikimedia Commonsissa
- Mansikkalan silta Torsti Salosen sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)