Uudenmaankatu (Helsinki)
Uudenmaankatu (ruots. Nylandsgatan) on noin 800 metrin pituinen katu Helsingin kantakaupungissa, Kampin ja Punavuoren rajalla. Se johtaa Erottajankadulta Kolmikulman puiston pohjoislaidalta Sinebrychoffin puiston laidalle. Puiston alittaa Mallaskadun tunneli, joka yhdistää Hietalahdenrannasta alkavan lyhyen Mallaskadun Uudenmaankatuun.
Itäisintä, Kolmikulman puiston kohdalla olevaa osuuttaan lukuun ottamatta Uudenmaankatu on yksisuuntainen lännestä itään päin. Ennen se oli hiljainen sivukatu[1], mutta Mallaskadun tunnelin valmistuttua sen länsipäähän vuonna 1969[2], siitä tuli osa vilkasta liikenneväylää, joka johtaa Länsiväylältä ydinkeskustaan. Aikaisemmin pääliikenneväylänä toimi Bulevardi.[1] Päinvastaiseen suuntaan liikenne kulkee pohjoisempana sijaitsevaa Lönnrotinkatua pitkin.
Nimen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenmaankadun nimi johtuu Uudenmaan esikaupungista, joka on 1800-luvulla käytetty nimitys silloisen Helsingin Esplanadin etelä- ja länsipuolella olleesta osasta, pääosin nykyisestä Kaartinkaupungista sekä osasta Kamppia ja Punavuorta. Nimi vahvistettiin vuonna 1820, aluksi vain ruotsiksi kirjoitettuna Nylands Gatan. Myös suomenkielinen nimi Uudenmaankatu oli käytössä jo 1800-luvulla, mutta vahvistettiin virallisesti vasta vuonna 1909.[3]
Rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin 1800-luvulla Uudenmaankadun varrelle rakennettiin pääasiassa yksikerroksisia puutaloja. Tontit kadun varrella olivat kuitenkin tuntuvasti pienempiä kuin viereisen Bulevardin varrella, ja katu, varsinkin sen länsipää, liittyikin luonteeltaan pikemminkin Punavuoren työläiskaupunginosaan kuin Bulevardin seutuun.[4]
Yksi rapattu puutalo on kadun varrella edelleen jäljellä osoitteessa Uudenmaankatu 38. Muut puutalot on aikojen kuluessa purettu, ja tilalle on rakennettu asuinkerrostaloja, jonkin verran myös liike- ja toimistotaloja. Osa niistä on 1800-luvun lopulla rakennettuja uusrenessanssityylisiä rakennuksia, osa 1900-luvun alun jugendtaloja. Myöhemmin muutamia kerrostalojakin Uudenmaankadun varrelta on jo purettu. Esimerkiksi Sanoma Oy osti 1960-luvulla rakennukset Uudenmaankatu 16–22 tontteineen, purki ne ja rakennutti tilalle modernin liiketalon.[5]
Myös Gabriel Andsténin suunnittelemat 1820- ja 1830-luvuilla valmistuneet puutalot Uudenmaankatu 19–21 säilyivät paikoillaan 1970-luvulle saakka. Kun samaan kortteliin Bulevardin puolelle myöhemmin rakennettiin Svenska flicklyséetin koulutalo, näistä taloista tuli sen rehtorin ja muun henkilökunnan asuintaloja.[6] Puretut talot kuitenkin varastoitiin ja pystytettiin vuonna 1991 uudestaan Kaisaniemenrantaan, Kasvitieteellisen puutarhan laidalle. [7] Niiden alkuperäisellä paikalla on nykyisin moderni asuinkerrostalo.
Surullisen kuuluisiksi tulivat 1800-luvulla Uudenmaankatu 34–36:ssa olleet kauppias Mikael Antipoffin omistamat vuokrakasarmit, joita nimitettiin muun muassa Suureksi Bastiljiksi ja Ryysyhotelliksi. Ne edustivat köyhälistön asumiskurjuutta pahimmillaan: niissä asui jopa 6–10 henkilöä huonetta kohti, ne olivat huonossa kunnossa ja asukkaiden juopottelun ja väkivaltaisuuden vuoksi ne olivat erittäin levottoman asuinpaikan maineessa. Lopulta kaupunki kuitenkin pakkolunasti rakennukset ja purki ne, ja paikalle rakennettiin arvorakennukseksi luokiteltu asuintalo.[8] Sittemmin Uudenmaankatu 36:ssa toteutettu julkisivun marmorointimaalaus antoi aivan uuden ilmeen jo muutoinkin arvokkaalle rakennukselle.
Huomattavimpia rakennuksia Uudenmaankadun varrella ovat:
- Theodor Höijerin suunnittelema vuonna 1891 valmistunut[9] toimistotalo, alun perin Kaleva-yhtiön toimitalo, myöhemmin Tullihallitus (Uudenmaankatu 1)
- Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalo, Karl Lindahlin ja Valter Thomén suunnittelema vuonna 1906 valmistunut jugendtyylinen rakennus (Uudenmaankatu 10)[10]
- Islam-talo, Armas Lahtisen suunnittelema, vuonna 1961 valmistunut Suomen islam-seurakunnan rakennus, jossa rukoushuoneen lisäksi on myös liiketiloja (Uudenmaankatu 20 / Fredrikinkatu 33).[11]
Poikkikadut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poikkikadut on tässä lueteltu kadun osoitenumeroiden kasvusuunnasta, idästä (koillisesta) länteen (luoteeseen). Katu on kuitenkin yksisuuntainen niin, että liikenne kulkee ainoastaan päinvastaiseen suuntaan.
- Erottajankatu
- Yrjönkatu
- Annankatu
- Fredrikinkatu
- Albertinkatu
- Sinebrychoffinkatu (yhteys Uudenmaankadulle vain tunnelin suuaukon molemmin puolin olevia jalkakäytäviä pitkin)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kotikaupunkipolku 25: Neuvostoliittolainen kortteli Kaupunginosat.net. Viitattu 7.10.2016.
- ↑ ”Liikennesuunnitteluosasto”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta: Helsingin kaupungin virastot ja laitokset 1969, s. 37. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1972. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Helsingin kadunnimet, s. 39, 144. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, s. 125, 183. Otava, 1962.
- ↑ Antti Manninen: ”Uudenmaankatu 16-22”, Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä, s. 110. Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 978-952-5557-00-8
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Haarahaukka”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 176–177. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ Puurakennukset Uudenmaankatu 19-21 Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 7.10.2016.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Pelikaani”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 220–221. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ Uudenmaankatu 1 / Erottajankatu 2 korttelit.fi. Arkistoitu 18.5.2011. Viitattu 5.10.2016.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Fasaani”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 216–217. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Pöllö”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 218. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uudenmaankatu (Helsinki) Wikimedia Commonsissa
