Atooppinen ihottuma

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Maitorupi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atooppinen ekseema
5-vuotiaan kyynärvarren atooppinen ekseema
5-vuotiaan kyynärvarren atooppinen ekseema
Luokitus
ICD-10 L20
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Atooppinen ihottuma eli atooppinen ekseema on ihotauti, johon liittyy atopia eli perinnöllinen allergiataipumus, kutina (aina), kuiva iho ja ekseema eli pinnallisesti alkava ihon tulehdus, joka aiheuttaa punoitusta, paksuuntumista, rikkoontumista ja muita ihomuutoksia tyypillisille ikäkauden mukaisille ihoalueille.[1][2]

Ihotaudista on käytetty myös nimityksiä atooppinen dermatiitti, atooppinen taiveihottuma, taiveihottuma ja maitorupi[2]. Atooppista ekseemaa sairastavan kuivaa ihoa ilman ihottumia on kutsuttu atooppiseksi ihoksi[2]; ekseemasta puhutaan, kun on kehittynyt selkeästi näkyvä ihottuma[1].

Ensimmäinen merkki ekseemasta on kutina[1] ja ekseemassa iho voi olla kuiva, punoittava, paksuuntunut, rikkoontunut, karstoittunut, jäkälöitynyt tai vuotaa verta, visvaa tai vetistää ja olla infektoitunut. Atooppinen ekseema ilmaantuu noin 85 %:lla ennen viidettä ikävuotta ja jatkuu vaihtelevasti pienellä osalla potilaista aikuisikään asti, mutta voi myös ilmaantua ensimmäisen kerran aikuisiällä.[1][2] Atooppinen ekseema kehittyy ikäkauden mukaisille tyypillisille ihoalueille[2].

Atopiaan liittyy ihon marraskeden rakenteen poikkeavuus, joka altistaa ihon kuivumiselle[1]. Atooppisen ekseeman kehitystä on selitetty erityisesti ns. atooppisella noidankehällä, jossa atooppisen perimän aiheuttama ihon kuivuus ja allergiataipumus saavat aikaan ihottuman, kutinan ja raapimisen kierteen, jota eri pahentavat tekijät vahvistavat. Atooppinen ekseema heikentää merkittävästi elämänlaatua.[2]

Atooppisen ekseeman ehkäisyyn ei tunneta tehokkaita menetelmiä. Ekseema voidaan diagnosoida kliinisesti haastattelemalla ja ihoa tarkastelemalla; allergiatutkimukset ovat joskus harvoin tarpeen.[2] Atooppisen ekseeman hoitoon kuuluvat potilasohjaus, pesu, pahentavien tekijöiden välttäminen, perusvoiteet, glukokortikoidivoiteet eli paikalliskortikosteroidit, kalsineuriinin estäjät sekä UV-valohoito[1][2].

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyynärtaipeen atooppinen ekseema.

Atooppiseen ekseeman liittyy seuraavat oireet ja ihomuutokset[2]:

Vaikeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievästä atooppisesta ekseemasta puhutaan, kun potilaalla on kuivia ihoalueita, punoitusta pienillä ihoalueilla ja kutinaa vain satunnaisesti. Keskivaikeassa atooppisessa ekseemassa on kuivia ihoalueita, punoitusta ja kutinaa toistuvasti sekä ihon rikkoontumista ja paksuuntumista. Vaikeassa ekseemassa on kuivuutta kauttaaltaan, punoitusta laaja-alaisesti, kutinaa jatkuvasti sekä ihon paksuuntumista, verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pigmentaatiohäiriöitä.[2]

Ajallinen kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atooppinen ekseema ilmaantuu noin 85 %:lla ennen 5 vuoden ikää. Noin 50 % vauvaikäisinä ekseeman saaneista on oireettomia kouluiässä ja suurella osalla lapsista ekseema paranee tai lievenee vuosien kuluessa. Ennen murrosikää ekseema on usein lieväoireista. Murrosikäisenä nähdään ekseeman leviämistä. Nuoruusiällä ilmennyt atooppinen ekseema oireilee aikuisikään asti noin 50 %:lla potilaista. Osalla varhaislapsuudesta pitkään oireettomana olleista ekseema uusiutuu aikuisiällä.[2]

Sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atooppisen ekseeman tyypilliset alueet vaihtelevat iän mukaan.

Atooppisen ekseeman tyypilliset alueet vaihtelevat iän mukaan. Vauvaiässä ekseema sijoittuu usein päähän, poskiin, leukaan ja vartalolle, mutta voi levitä kasvojen, niskan, kainaloiden, nivusten, raajojen ja vartalon lisäksi koko ihon tulehdukseksi (erytrodermia). Vaippa-alueella ekseemaa on harvoin. Leikki-iässä tyyppialueet ovat kaula, niska, kyynärtaipeet, polvitaipeet, ranteet, pakarataipeet, nilkat, silmien seutu, korvien taustat, korvanipukat, suun ympäristö ja huulet. Kouluiässä ekseemaa on taas usein kyynärtaipeissa, polvitaipeissa, käsissä, kasvoissa, pakaroissa ja reisien takaosissa (ratsupaikkaihottuma), jalkaterissä ja niskassa. Murrosiässä ekseemaa leviää enemmän myös hartioihin, rintaan ja selkään. Aikuisiällä tyypillisimmät alueet ovat kyynärtaipeet, polvitaipeet, kasvot, kaula ja ylävartalo. Kasvojen ja silmäluomien ekseemat ovat vaikeahoitoisia ja aikuisilla esiintyy enemmän käsien ärsytysihottumaa.[2]

Maitoruvessa alle 2-vuotiaalla esiintyy atooppista ekseemaa päänahassa, taipeiden poimujen pohjalla tai läiskittäin poskissa ja raajoissa (ilman maitoallergiaakin[2])[1].

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atooppisen ekseeman vallitsevuus on 4 vuoden iässä noin 27 %, lapsilla noin 10–20 % ja aikuisilla noin 10 %. Esiintyvyys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana, mutta vaikuttaa pysähtyneen kehittyneissä maissa.[2]

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atooppisen ekseeman kehitystä on selitetty ns. atooppisella noidankehällä, jossa atooppisen perimän aiheuttama ihon kuivuus ja allergiataipumus saavat aikaan ihottuman, kutinan ja raapimisen kierteen, jota stressi, infektiot, mikrobeihin kohdistuva allergia, hikoilu, karkeat kuidut ja kuiva ilma vahvistavat. Ekseemaa pahentavia tekijöitä saattavat olla myös muun muassa liian kevyet voiteet, liian rasvaiset voiteet, kosmetiikkatuotteet, hygieniatuotteet ja yleisinfektiot.

Atooppiseen ekseemaan liittyy noin 70–80 %:lla atooppista allergiataipumusta eli IgE-välitteisiä allergioita ja herkistymistä tavallisimmille allergeeneille. Seerumin korkea IgE-taso liittyy huonompaan taudinkuvaan, mutta sen rooli atooppisen ekseeman kehityksessä on epäselvä. IgE-välitteiset allergiat eivät aiheuta atooppista ekseemaa.[2]

Atooppiseen ekseemaan liittyy ihon läpäisyesteen häiriö, joka voi johtua keratiinikerroksen lipidikoostumuksen muutoksesta tai orvaskeden filaggriinin geenipoikkeavuudesta. Atooppisessa ekseemassa havaitaan myös ihon mikrobiomin monimuotoisuuden laskua. Stafylokokit ovat tyypillisiä ja niiden superantigeeneilla voi olla osuutta ekseeman kehityksessä. Merkittävimpiä tulehdussoluja atooppisessa ekseemassa ovat T-solut (Th1, Th2, Th17 ja Th22) sekä verinahan syöttösolut ja syöjäsolut. Atooppisen ekseeman, allergisen nuhan ja käsiekseeman varhainen ilmeneminen liittyy atooppisen ekseeman taudinkuvan pitkittymiseen.[2]

Kaikissa ekseemoissa kudostasolla ihon orvaskedessä on turvotusta, mikä aiheuttaa solujen välisten siltojen repeämistä ja pieniä nesterakkuloita (spongioosi). Orvaskeden tyvisolujen jakautumisen ja keratiinin muodostuksen lisääntyminen (parakeratoosi) lisää orvaskeden kaikkien kerrosten paksuutta eli akantoosia. Verinahan verisuonet ovat laajentuneet ja sen yläosassa ja verisuonten ympärillä on tulehdussoluja, jotka ovat pääosin lymfosyyttejä ja pieneltä osin neutrofiilejä.[3]

Vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutina aiheuttaa stressiä, raapimista ja ihoinfektioita. Atooppinen ekseema laskee mielialaa, lisää unihäiriöitä ja väsymystä ja heikentää merkittävästi elämänlaatua. Lapsilla vaikutus perheen elämänlaatuun on jopa suurempi kuin tyypin 1 diabeteksessa. Atooppinen ekseema on lapsilla yhteydessä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin, mikä voisi osittain johtua atooppisen ekseeman kutinan haitallisista vaikutuksista uneen. Märkä, likainen, kemikaaleille altistava tai muu käsien ihoa rasittava työ aiheuttaa atooppista ekseemaa sairastavalle herkästi työperäistä käsi-ihottumaa.[2] Lisäksi atooppinen iho altistaa vaippaihottumalle[1].

Ehkäisy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehokkaita atooppisen ekseeman ehkäisymenetelmiä ei tunneta. Lehmänmaitopohjaisten rintamaitokorvikkeiden pilkkominen saattaa vähentää atooppista ekseemaa allergiariskiperheissä. Kiinteiden ruokien lisääminen imeväisen ruokavalioon ravitsemussuosituksen mukaan voinee vähentää riskiä. Jotkin prebiootit ja probioottiset valmisteet allergiariskiperheissä saattavat vähentää riskiä, mutta tietoa on niukasti. Vauvan ihon säännöllinen rasvaaminen perusvoiteella allergiariskiperheissä voi vähentää riskiä, mutta tämäkin on hyvin epävarmaa.[2]

Diagnostiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atooppisen ekseeman diagnoosi tehdään kliinisesti eli haastattelun (anamneesi) ja kliinisen tutkimuksen, erityisesti ihon tarkastelun (inspektio), perusteella. Allergiaselvityksiä voidaan harvoin tehdä aikuisilla hankalahoitoisen ekseeman pahentavien tekijöiden tutkimiseksi tai ruoka-allergian tutkimiseksi alle vuoden ikäisillä vähintään keskivaikeassa ekseemassa.[2]

Polvitaipeiden atooppinen ekseema.

Ihon tarkastelussa (inspektio) nähdään tyypillisillä ikäkauden mukaisilla ihoalueilla ekseemaa eli ihomuutoksina punoitusta, tulehdusta, kutiavia papuloita, raapimajälkiä, rikkoumia tai jäkälöitymistä.[2] Atooppisen ekseeman diagnoosin voi käytännössä vahvistaa, kun potilaalla on kutinaa ja ainakin kolme seuraavista viidestä piirteestä[2]:

  • Ekseemaa tyypillisellä alueella tutkimushetkellä
  • Ekseemaa tyypillisellä alueella aiemmin
  • Ekseema on alkanut ennen toista ikävuotta
  • Kuiva iho
  • Yli 4-vuotiaalla on allerginen nuha tai astma tai alle 4-vuotiaan perheenjäsenellä on atooppinen sairaus

Atooppista ekseemaa voivat muistuttaa seuraavat diagnostiikassa poissuljettavat ihotaudit[2]:

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievä atooppinen ekseema hoidetaan pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa ja vaikea erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollon hoitovaihtoehtoihin kuuluvat yleensä perusvoiteet ja miedot ja keskivahvat paikalliskortikosteroidit, ja erikoissairaanhoidossa käytetään lisäksi kalsineuriinin estäjiä, keskivahvoja ja vahvoja paikalliskortisteroideja, UV-valohoitoa sekä sisäisiä lääkehoitoja. Hoitoresistenttiä tai laaja-alaista atooppista ekseemaa myös seurataan erikoissairaanhoidossa, mutta muuten seuranta tehdään yleensä perusterveyshuollossa.[2]

  • Potilasohjaus: Potilaan ja hänen perheensä sopeutuminen sairauteen ja sitoutuminen hoitoon vaikuttaa oleellisesti hoidon onnistumiseen ja hoitotulokseen ja tätä voidaan parantaa hyvällä potilaan ja perheen ohjaamisella.[2]
  • Pesu: Perusvoidevoitelu pesun jälkeen estää ihon kuivumista. Perusvoidepesu on yleinen käytäntö, mutta tästä on niukasti tutkimusnäyttöä. Päivittäinen pesu vedellä ja sopivalla pesunesteellä tai saippualla (tarvittaessa hajusteeton ja hapan tai neutraali) ei pääsääntöisesti aiheuta haittaa vaan poistaa ihoa ärsyttävää likaa, hikeä, karstaa ja bakteereita.[2]
  • Pahentavien tekijöiden välttäminen[2]
  • Perusvoide: Kuivien ihoalueiden rasvaus perusvoiteella 1–2 kertaa päivässä kosteuttaa, pehmentää ja suojaa ihoa, mikä vähentää oireita ja ekseeman uusiutumista. Perusvoiteen öljyn, öljy-vesi-suhteen ja kosteutta sitovien humektanttien valinnassa tärkein tekijä on potilaan mielipide. Karbamidia sisältävän perusvoiteen hyödystä saattaa olla eniten tutkimusnäyttöä. Hoidon voi aloittaa keskirasvaisella perusvoiteella. Ihon tulisi tuntua rasvatulta vielä tunnin jälkeen levityksestä. Rasvaisemmat voiteet aiheuttavat vähemmän kirvelyä. Karvaisille isoalueille sopivat kevyemmät vähemmän öljypitoiset perusvoiteet. Perusvoiteen tehon heikentymisestä pitkässä käytössä (takyfylaksia) ei ole näyttöä.[2]
  • Sidokset: Joustavilla sidoksilla perusvoiteen tai paikalliskortikosteroidin päällä voi suojata ihoa raapimiselta. Hydrokolloidilevy tai muu peittosidos voi myös lisätä paikalliskortikosteroidin tehoa. Keittosuolahaudetta tai 0,25 % sinkkisulfaattihaudetta voidaan käyttää vetistävän ekseeman hoidossa kunnes ihottuma kuivuu.[2]
  • Paikalliskortikosteroidit: Paikalliskortikosteroidi 3–14 vuorokauden kuureina vähintään yhtä pitkin tauoin, tai tarvittaessa ylläpidohoidoin 2 kertaa viikossa, on atooppisen ekseeman tärkein hoitomuoto. Paikalliskortikosteroidin ja voiteen pohjan (voide, emulsio, geeli tai liuos) ja rasvaisuuden valinnassa keskeistä on ekseeman vaikeus, sijainti ja potilaan ikä. Alle 7-vuotiailla käytetään yleensä 3–7 vuorokauden kuureja ja tätä vanhemmilla 1–2 viikon kuureja. Rasvaisemmat voiteet saattavat olla tehokkaampia. Hankalissa ja jäkälöityneissä tilanteissa voidaan käyttää vahvaa kortikosteroidia, mutta muuten miedot tai keskivahvat yleensä riittävät. Ylläpitohoito tehdään vahvalla kortikosteroidilla. Ohuella ihoalueella (kasvot, kaula, genitaalit ja taipeet) käytetään miedompaa kortikosteroidia kuin paksuilla alueilla (jalkapohjat, kämmenet, hiuspohja ja raajat). Vahvoja kortikosteroideja käytetään pääsääntöisesti vain 16–70-vuotiailla ja alle 2-vuotiailla käytetään vain mietoja kortikosteroideja.[2]
  • Kalsineuriinin estäjät: Kalsineuriinin estäjää voidellaan ohuelti kahdesti päivässä, kunnes ekseema on parantunut, tai 2–3 kertaa viikossa ylläpitohoitona. Pimekrolimuusiemulsiovoidetta käytetään lievässä ja keskivaikeassa ekseemassa ja takrolimuusia keskivaikeassa ja vaikeassa ekseemassa. Kalsineuriinin estäjä soveltuu erityisesti ohuille ihoalueille pitkäaikaisempaan käyttöön, koska siihen ei liity haittavaikutuksena ihon ohenemista.[2]
  • Antimikrobiset lääkkeet: Antiseptisiä aineita käytetään vetistävän ja infektoituneen ekseeman hoidossa, mutta tutkimusnäyttö näistä on niukkaa. Sienilääkkeistä ei myöskään ole kunnollista näyttöä. Ekseemaan kehittyneet sekundaari-infektiot hoidetaan antibiootilla, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiinilla. Muuten mikrobilääkkeistä ei ole hyötyä.[2]
  • UV-valohoito: UV-valohoitoja käytetään pääsääntöisesti aikuisten paikallishoitoresistenttien keskivaikeiden ja vaikein ekseemojen hoidossa[2]. SUP-valohoidon aallonpituudet ovat 315–400 nm ja UVB-valohoidon 309–313 nm[1].

Väsyttävät ja väsyttämättömät antihistamiinit eivät vaikuta olevan tehokkaita kutinan hoidossa. Sisäisiä kortikosteroideja ei käytetä niiden haittojen vuoksi kuin hyvin valikoiduissa hoitoresistenteissä tapauksista. Joitakin anti-inflammatorisia sisäisiä lääkkeitä, kuten siklosporiini, atsatiopriini ja metotreksaatti, on käytetty niin ikään valikoiduissa hoitoresistenteissä tapauksissa. Ravintolisistä, yrttivalmisteista ja homeopatiasta ei ole todettu olevan hyötyä tai näyttö on niukkaa.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Hannuksela, Matti: Atooppinen iho (PDF) 2/2012. Allergia- ja astmaliitto. Viitattu 8.11.2013.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Atooppinen ekseema. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen, Atopialiiton ja Iholiiton asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 27.06.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  3. ↑ Matti Hannuksela ja Antti Lauerma: ”Ekseeman histologia”, Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-648-4 Suomi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atooppinen ihottuma.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atooppinen_ihottuma&oldid=20818842”