Mahu (Lomonosovin piiri)
| Mahu Подмошье, Podmošje |
|
|---|---|
 Kaprion eteläpuoliset kylät vuoden 1860 kartalla. |
|
  Mahu |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Lomonosovin piiri |
| Kunta | Kaprio |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 62 |
Mahu[1] (ven. По́дмошье, Podmošje) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Kaprion kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängön pohjoisreunalla neljä kilometriä Kapriosta lounaaseen. Kylässä on 62 asukasta (vuonna 2010)[2].
Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[3]. Se esiintyy alkuperäisasukkaittensa asuttamana myös ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[4].
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Mahussa asui 359 vatjalaista, 17 savakkoa ja 15 äyrämöistä[5]. Kylässä puhuttiin itävatjaa, mutta se oli pitkälti venäläistynyt jo 1900-luvun alkuun mennessä[6]. Paikallisesta kielimuodosta kertoo Lauri Kettusen keräämä Vatjan kielen mahun murteen sanasto[7].
Mahun talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia[8]. Myöhemmin he kuuluivat Pietarhovin kihlakunnan Kaprion volostiin ja Kaprion ortodoksiseen seurakuntaan. Kylässä oli hautausmaa ja tsasouna.[9] Kaprion luterilaisen seurakunnan kyläluettelossa Mahua ei mainita[10]. Neuvostoaikana Mahu kuului Kaprion kyläneuvostoon[11][12].
Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan yli 200 henkeä.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 187. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 8.2.2016. (venäjäksi)
- ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 501. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
- ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 14. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 207. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kettunen, Lauri: Vatjan kielen mahun murteen sanasto. (Castrenianumin toimitteita, 27) Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1986.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 151. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kertomus Kaprion seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 8.2.2016.
- ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
- ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 322. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 87. Leningrad: Lenizdat, 1990. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Koporskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Lomonosovski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti. Tom 3: Materialy po obosnovaniju копорское.рф. 2015. Viitattu 29.1.2017.