Mahtisormus
Mahtisormukset tai Mahtavat sormukset ovat fiktiivisiä taikaesineitä J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta.
Keski-Maassa taottiin kaksikymmentä Mahtisormusta. Eregionin haltiat takoivat niistä yhdeksäntoista Sauronilta opituilla taidoilla. Sauron esiintyi nimellä Annatar, "Lahjojen herra" ja hän käytti suunnitelmansa laatimisessa hyväkseen haltiaseppien tiedonjanoa. Samalla Sauron oppi haltioiden taidot. Mahtisormuksia alettiin takoa noin 1500 Toista aikaa.
Sauron itse takoi kahdennenkymmenennen Mahtisormuksen, Valtasormuksen muilta salassa Tuomiovuoren tulissa n.1600 Toista aikaa. Sauron loi sillä käskyvallan muihin Sormuksiin, ja laittoi suurimman osan mahdistaan tähän Sormukseen.
Ne, joille Mahtisormukset annettiin, ilmenevät selvästi seuraavassa runossa, jonka Sauron lausui asettaessaan valtasormuksen sormeensa:
- Kolme Sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
- Seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
- Yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton,
- Yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan,
- maassa Mordorin joka varjojen saartama on,
- Yksi sormus löytää heidät, se Yksi heitä hallitsee,
- se Yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee,
- maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
Kun Sauron asetti sormuksen sormeensa, runossa mainitut kolmen sormuksen haltiakuninkaat kuulivat hänen lausumansa runon sanat ja tajusivat Sauronin petoksen ja suunnitelman ja kätkivät sormuksensa. Tämän seurauksena Sauron julisti haltioille sodan.
Sauron antoi kääpiökuninkaille seitsemän Sormusta. Kääpiöt puolestaan väittävät että haltiat antoivat yhden sormuksen kääpiö Durin III:lle ja yhdeksän Sormusta kuolevaisille ihmisille. Kääpiöt käyttivät omia Sormuksiaan luodessaan kaupunkeja, mutta siitä huolimatta Sauron ei saanut määräysvaltaa heihin. Tämä saattoi kuitenkin lisätä heidän ahneuttaan.
Lohikäärmeet tuhosivat kolme seitsemästä kääpiöiden Sormuksista ja loput neljä päätyivät lopulta takaisin Sauronille. Kääpiöiden kuningas Thráin II joutui vangiksi Dol Gulduriin, jossa Sauron valmisteli paluutaan Mordoriin ja viimeinen Seitsemästä sormuksesta vietiin häneltä. Myöhemmin ruhtinas Balin lähti retkikunnan kanssa Moriaan osaksi juuri etsimään tätä sormusta, sillä hän ei tiennyt Thrórin antaneen sormuksen pojalleen Thráinille ennen uhmapäistä menoaan Moriaan. Sauron myös yritti lahjoa kääpiöitä lähettilään välityksellä uudelleen lupaamalla menetetyt sormukset takaisin heille.
Ihmiset, joille annettiin yhdeksän Sormusta, murtuivat ja heistä tuli Sauronin palvelijoita joille annettiin eri nimiä. Mordorin kielellä ne olivat Nazgûl, Sormusvarjot ja haltjoiden kielellä Ülairi.
Eregionin haltioiden takomiin Sormuksiin Sauron ei koskaan koskenut, vaan ne takoi yksin Celebrimbor. Niitä kutsuttiin nimillä Narya, Nenya ja Vilya. Niitä pidettiin salassa koko Kolmas Aika, kunnes Suurin Sormus ja Sauron, tuhottiin.
Velhojen saapuessa Keski-Maahan sormusten valmistumisesta on kulunut jo yli 2500 vuotta ja taito valmistaa niitä on kadonnut. Velho Saruman etsi ennen petostaan tietoa sormuksista ja niiden valmistamisesta ja hän sai selville, miltä ne sekä Valtasormus näyttivät. Gandalf puolestaan toteaa, että haltiat olisivat myös valmistaneet joukon vähäisempiä sormuksia opetellessaan niiden valmistamisen taitoa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tolkien, J. R. R.: Taru Sormusten Herrasta. ((The Lord of the Rings, 1954–1955.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2